Blogi

Niin siinä vain kävi, että sain influenssan ja pari päivää on mennyt tv:n ääressä. Oikein hävettää tunnustaa, mitä kaikkea sitä tuli katsottua. No, ei voi mitään kun veto on pois eikä jaksaisi edes kanava vaihtaa kaukosäätimestä.

Eilen aloitin katsomalla Koti myynnissä, aivan mielenkiintoinen ohjelma. Sitten katsoin dvd:ltä toiseksi viimeisen Paon. Hieman Dr. Philiä ja sitten alkoikin Kauniit ja Rohkeat - on se jännää, että siinä kylässä ei ole kuin se 20 ihmistä. Heidän kesken vaihdetaan paria lennosta ja osutaan autolla juuri yhteen noista 20 ihmisestä. Ja mikä parasta, yksi on raskaana miehelle, joka on äitisän aviomies ja velipuolen isän veli! Oikein naurattaa, hyvää viihdettä 39 asteen kuumeessa.

Kohta sain tietoa riippuvuuksista Prisman parissa. Ja pitihän sitä Uutiset katsoa ja historiaa Verundin taisteluista. Seuraavaksi vuorossa oli Lukio, aivan katsottava suomalainen sarja. Tämän jälkeen on tunti hämärässä.

Hämärästä palattuani jatkui töllön tuijotus G-pisteen parissa. Mietin, että kyllä on saatu ohjelmaa pitkitettyä turhaan... Sitten suosikkiohjelmani Myytinmurtajata ja vielä dvd:ltä viimeisin Paon jakso! Noin kului kuumeisen miehen keskiviikko.

Vuosi sitten asetin itselleni tavoitteen, joka kulki työnimellä projekti 100. Tarkoitus oli saada muutama kilo karistettua pois, mutta lähimmillään pääsin parin kilon päähän ja muutama tuli lisää!

Tänä vuonna homma onnistui, sillä eilen puntari näytti tasan 100 kg! Muutama kilo kyllä tuntuu sinänsä, että housut tuntuu isoilta? Enkä aio lopettaa tähän vaan tähtään vielä 4-5 kg:n painonpudotukseen. Sitten paino voi asettua hieman alle sataan kesän grillikauden edetessä... ;)

Ai kun tuntuu mukavalta viettää viikoloppua ilman minkäälaista ohjelmaa! Tulipa vielä nukuttua tuohon puoleen päivään. Taidan ottaa melko rennosti viikonlopun.

Jännää, että hetken ajattelee noin ja sitten alkaa ahdistua. Viettää yksin viikonloppua taas kerran. Sitä kun kaipaisi ihmistä rinnalle, jonka kanssa tehdä asioita ja jutella. Onneksi tämä ahdistus ei iske kovin usein ja pääsen siitä helposti eroon pienellä rääkillä, jolloin kovalevy resetoituu.

Nyt pitäisi lähteä laittamaan vanhempien läppäriä käyttökuntoon, kun se ei heiltä suju. Sen jälkeen täytyy resetoida...

Ostinpa tuossa jo kolme viikkoa sitten kämpän, mutta eihän siitä ole osannut iloita orvanpyörää pyöritellessä!? Muuttamaan pääsen viimeistään huhtikuun lopulla, toivottavasti hieman enneminkin. Kämppä on 84 neliöinen RT-luukku, joten hyvin mahtuu yksin pyörimään. Odotan innolla kevättä ja grillauskauden avausta! :)

Kävin eilen pitkästä aikaa puntarissa, hieman pelonsekaisin tuntein. Mitä vielä, onneksi paino oli lähes pysynyt hiihtolomalla nautituista juustoista ja viineistä huolimatta samoissa kuin dieetin jälkeen! Nyt pitäisi pinnistää vielä n. 1,5 kg/kk, jotta veto voitettaisiin.

Oravanpyörä pyöri ihan kiitettävästi tammikuussa, joten oli mahtavaa päästä hetkeksi huilaamaan odotetulle hiihtolomalle Italian Champoluciin! Vaikka matka alussa tuntui siltä, että stressin lauettua flunssa iskee päälle, onneksi niin ei käynyt vaan sain viettää täysipainoisen lasketteluloman. Itse asiassa flunssa ei ole onnekseni iskenyt vieläkään…

Viime vuotuiseen verrattuna matka oli onnistunut. Rinteet olivat erittäin hyvässä kunnossa, rinteissä ei ollut juuri nimeksikään laskijoita, erittäin mukava opas ja kelit suosi meitä, sillä jopa viisi kuudesta laskettelupäivästä paistoi aurinko. Puuterille en päässyt, sillä edellisistä lumisateista oli aikaa.

Sinänsä tuo Champoluc oli paikkana mukava, sillä siellä pystyi siirtymään ilman linja-auto matkustelua rinteissä eteenpäin. Rinnekilometrejä kertyy 200 ja suurin osa hyviä ja kovavauhtisia punaisia rinteitä. Koska yöelämää ei kylässä juuri ollut, niin laskettelu alkoi aamusta ja kesti iltapäivään!

Tulipa hiihtolomalla maisteltua kohtuullisesti juustoja ja viinejä sekä osallistuttua Juventus-Inter futispeliin! Kaikki hyvä, ikävä kyllä, loppuu aikoinaan ja taas oravanpyörä on imaissut pikku juoksijan sisälleen polkemaan vauhtia…