Niin se vain joulu oli ja meni. Itse vietin sitä Saariselällä. Ajomatka sinne on helvetillinen, mutta se palkitsee etelän turistia. Koska paikalle saapui myös veljeni perheineen, toi pukki etukäteislahjat matkan alussa. Minä sain sen kauan kaivatun sykemittarin gps-lähettimellä. Nyt siis saan kaikki hiihtoni, juoksuni, melontani yms. jopa liian tarkasti mitattua.
Käytössä tuo sykemittari oli loistava. Tärkeimmät ominaisuudet ovat mielestäni kuljettu matka ja vauhtinäyttö per kilometri. Korkeusnäyttökin on ja siitä saa noustut ja lasketut metrit lenkin aikana. Hiihdettyä tuli mittarin mukaan viidessä päivässä 95 kilometriä. Ehtipä tuota vielä laskea Suomen pisintä pulkkamäkeäkin ja ajaa kelkalla.
Aattopäivän kruunasi tietysti minun spektaakkelimainen Joulupukin visiitti. Tällä kertaa enakkoasetelmia haittasi, että veljen vanhimmainen jo hieman epäili joulupukin aitoutta. Mutta ei hätiä mitiä, pari isoa tyynyä paidan alle, parta naamalle, lakki korville ja nuttu kireälle, niin Pukki oli valmis visiittiin. Ääntä muuttaen vierailu onnistui hyvin ja lapset tulivat pukin polvelle tunnistamatta minua. Itse olin Pukin visiitin aikana hiihtämässä...
Olihan ne maisemat taas erilaiset kuin täällä kotona, jossa lunta on muutama sentti. Metsässä ei voinut kuulla mitään, oli täysin hiljaista. Nukkumaan mennessä oli niin pimeä, ettet tiennyt oliko silmät auki vai kiinni. Niin totaalisen erilaista. Kovasti niitä hiihtokelejä tännekin jo odottelen...