Blogi

Tuntuuko tutulta, että toisinaan tapaa vastakkaisen sukupuolen edustajia, joiden kanssa synkkaa ja kiinnostus on molemmin puolista, mutta vastapuoli on varattu? Pitäisikö sinkun ilmaista kiinnostusta missään tapauksessa? Entä siinä, jos tuntee toisen olevan huonossa ja epätyydyttävässä parisuhteessa?

Joskus tällaisia tilanteita tulee, mutta onko se johdatusta vai kohtalon karvasta kalkkia, että asiat ovat niin? Tämä varmasti tapahtuu melko usealle, mutta mitä tehdä. Jos olet se sinkku, pitäisikö kertoa tunteistaan ja jos olisit suhteessa, miten reagoida sinulle kerrottuun asiaan? Onko olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, ei kai?

Olen miettinyt, miten nämä parisuhdeohjelmat sekä nettideittailu asettaa uudet ehdokkaat todella epäsuotuisaan asemaan verrattuna päätähteen. Ehdokkaat voivat lähestyä päätähteä huolimatta joistakin puutteista, mutta voivat tulla hylätyksi esim. riukujalkojen takia! :) Koittakaa nyt uskoa, ettei täydellistä kumppania ole vielä syntynytkään! Minä kyllä olen aika lähellä sitä... ;)

"Perkeleen kommunistit, pitäkää kenttänne!", ajattelin lenkiltä kotiin päästyäni. Tuulipuvun selkämys oli vaseliinissa!

Lenkille lähtiessäni ajattelin juosta urheilukentän kautta päivittääkseni hieman juoksunopeutta. Minä kun mittaan juoksumatkan käynnykällä, kun siinä on liikesensori ja päiväkirjatoiminto, josta harjoituksia on jälkikäteen helppo katsoa. Parinkymmenen minuutin jälkeen olin kentän vieressä, joka tietysti oli tähän vuoden aikaan jo suljettu. Useita satoja tunteja nuoruudessa tuli kentällä vietettyä, joten tiesin muutaman paikan, mistä kentälle pääsisi. Kiersin yhteen kulmaan, jossa havaitsin jonkun jo aitaa vääntäneen. Minä konttasin kentälle tästä aukosta ja ajattelin, että kävipä helposti?

Tempasin siinä kentällä 12 minuuttia hieman kovempaa kuin on normaali juoksuvauhtini. Tuli todettua, että pitää treenata hiukka enempi intervallityyppisesti, jotta kunto kohenisi. Pois kentältä lähdin toisesta nurkasta, nyt pari metrisen lauta-aidan yli kiiveten. Siitä sitten juosin kotiin.

Kotona minua odottikin tuo ikävä yllätys. Kun sain lenkkarit pois ja aloin riisua takkia, sormet takertuivat ikävästi takkiin. Sitten se valkeni, että takkini selkämys on sinisessä vaseliinissa! Kyllä sapetti! Syy helppoon sisäänpääsyyn valkenikin sillä silmänräpäyksellä. Ne saatanan kommunistit vielä mesoavat, että yhteiskunta pitää vapauttaa rahan vallasta ja ovet pitäisi olla kaikille auki (toimituksen huomatus, että osa kentänhoitajista on tunnettuja SKP:ä ja ehdolla kunnallisvaaleissa)! Miksei portit ole sitten auki? Joo-joo, tiedän että purnaan pilalle menneen tuulitakkini puolesta hieman turhaan, mutta tarkoitus oli vain testata hiukka kuntoa. Nyt tuulipuku pyörii koneessa liuotettuna tabortiin ja suureen pesuainemäärään. Ei silti kivaa. :(

Talven tulon varma merkki on se, että lehdet alkavat pudota puista kahisemaan jalkojen alle. Valoisa aika lyhenee ja tuuli tuivertaa kylmästi. Silloin tietää, että saa lähteä veneen nostoon!

Kauden viimeinen veneretki hampaat kalisten tuli tehtyä tällä viikolla. Trailerin valot tuli laitettua kuntoon, sen jälkeen kun vene piti jo nostaa. En siis päässyt pihasta mihinkään, kun sähläsin valojen kanssa. No, nyt kaikki on kunnossa ja huomenna saan veneen trailerille! Jännä nähdä, miten maalit on pohjassa estäneet levien tarttumisen tai ylipäänsä miten maali on enää pohjassa kiinni.

Lisäsin kesäkuvia, ketä kiinnostaa, ketä ei...

Muutama vanha baanaani ruskettui keittiölamppuni alla, joten päätin tehdä niistä banaanipirtelön. Baanaanit, maitoa, vanilijajäätelöä ja hiukka sokeria... Kunnes muistin pienen vodkan jämän kaapissani, jonka lisäsin pirtelööni! Nam, kannattaa koittaa, hyvää on! No, tästä saunaan sheivaileen kuulaa...

Ai niin, en ole vielä saanut Ahmedin vakuutusyhtiöltä rahoja pyöräni korjauksesta. Tänään laitoin hänelle viestin, että mikä mättää? Kuulemma vakuutusyhtiö ei ole käsitellyt asiaa.