Blogi

Märällä paidalla juostessa saa nännit aroiksi, kun paitaa hiertää joka askeleella niitä. Aikoinaan maratonille harjoitellessa käytin teipin palasia estämään efektiä, mutta en kuvitellut sitä aiheutuvan alle tunnin lenkillä. Auttaakohan naisilla rintsikat tämän efektin?

Loma on nyt puolessa välissä ja on aika lähteä perinteiselle kesäturneelle. Vieraat, toinen tuttava pariskunta tällä viikolla, juuri lähtivät ja on aika myös itse pakata. Vierailen stadissa, turussa, tampereella ja jyväskylässä. Hyvillä mielillä liikenteeseen, sillä sain tehtyä rästihommat pois eli pesin matot ja vahasin auton keskiviikkona. Nyt tien päälle!

Ilma nimittäin! Kävin tuossa iltasella sateessa, joka on kestänyt kaksi vuorokautta, lenkillä. Jo saisi sade loppua ja niinhän ne ennusteet lupaavatkin.

Olen ehtinyt tehdä jo melkoisesti lomalla. Viime viikolla olin Kuusamossa Hossan alueella retkeilemässä. Eräs kaverini on tuolta kotoisin ja on hyvä pitää majapaikkaa hänen mökillään. Maastot on aivan loistavat maastopyöräilyyn kangasmetsän takia. Vaellusreittipolkuja on hyvä ajaa pyörällä, sillä harvat vaeltajat eivät saa tamppaamisellaan esille puunjuuria, mutta kävijöitä on riittäväsi pitämään polut avoinna. Pyöräilynopeus, hieman maastosta riippuen, oli n. 15-20 km/tunnissa. Huippunopeus nousi reiluun 30 km/h, mutta siinä piti alkaa olla jo varovainen tiiraillessa polulle kaatuneita puita. Pari kertaa hiekkaharjujen mäet olivat niin jyrkkiä, että ylämäet piti taluttaa. Kaiken kaikkiaan erittäin mukavaa.

Melonta sateisesta kesästä johtuen oli mukavaa, sillä pienissä koskissa riitti vettä kanootilla laskettavaksi. Muutama pohjakosketus tuli, mutta niitähän yleensä tulee. Keli oli tyyni ja vaikka hieman ripotteli vettä, oli meno myötävirrassa kevyttä.

Lopuksi poljin itseni Hossasta Taivalkoskelle Julma-Ölkyn kautta. Hossasta Julmalle oli hyvää hiekkatietä 10 km, mutta siitä 5-tielle huonompaa ja kivisempää tietä 25 km, lukuunottamatta muutamaa viimeistä kilometriä. Sitten menikin asfaltilla semmoinen 45 km. Välillä tuli käytyä Kalle Päätalon kotitalolla jossain Taivalkoskella. Maisemat olivat mahtavia.

Kotiin päästyä oli kotiaskareiden vuoro. Viikonloppuna vierailu Rockperryyn ja melontaa veljeni kanssa. Lauantaina harjoittelimme kanoottiin nousua vedestä parin tunnin Karpparö -järven tutustumismelonnan jälkeen, ja onnistuihan se melko helposti. Toista varmaan on kylmässä vedessä enempi vaatetta päällä. Sunnuntaina meloimme Laihian jokea, joka ei ole mikään spektaakkeli Kuusamon erämaiden jälkeen. Uoma on melko kapea ja syvä ja ainakaan vahalta sillalta lähtiessä ei matkan varrelle paljon katsottavaa osu. Muutama kivinen ja matala pikkukoskikin matkan varrella oli sekä täysin lumpeiden peittämiä pätkiä, jossa hartiapankista sai lainata voimaa.

Hapekkaassa kelissä oli hyvä tutustua myös asuntomessuhin, sillä muutoin olisi mennyt sadepäivä vain maatessa.

Olen tässä miettinyt, että aloittaako loma huomenna vai viikon päästä? Koska olen töistä henkisesti uuvuksissa, olen päätynyt huomiseen. Taidan aloittaa loman hieman myöhennetyllä lounaalla, josta jään sitten kaupunkiin terasseille, satoi tai paistoi.

Viikonloppuna lähden vaeltamaan/melomaan Kuusamoon, ainakin nyt kaikki näyttää siihen suuntaan valoisalta. Vaikka minua ajaa eteenpäin sisäinen palo tehdä koko ajan jotain, ajattelin kuitenkin olla osan lomasta tekemättä mitään, katsotaan onnistuuko? Minua ei ole vain luotu olemaan paikalla....

Niinpä niin, joku voisi muistuttaa, että olen entinen yleisuhreilija!? Miksikö?

No, minä innostuin maanantaina käymään kentällä hieman koittaakseni, miten se kiekko ja kuula lentää. Tuntui aivan mukavalle ne muutama kerta. Tiistaina kävin heittämässä sitten moukaria ja uudelleen kiekkoa. Aivan mukavasti ne muutama kerta meni ja paikat pysyi ehjänä. No, asiasta ja kokeilusta innostuneena minä sitten selasin netistä kisoja ja löysinkin lähikulmilta eräät piirikunnalliset kisat. Kisat olivat eilen ja minä osallistuin kiekkoon ja kuulaan. Kiekko meni aivan mukavasti, huolimatta siitä, että verryttelyn jälkeen naiset heittivät ennen miehiä. Toki ilmassa oli yliyrittämistä, joka rikkoi vähäisenkin tekniikan. Sain mittautettua pari rauhallisempaa heittoa. Tulos 38,44 (ensimmäinen virallinen tulos 14 vuoteen).

Kiekon jälkeen operoimattomaan polveeni sattui, hyppääjänpolvi alkoi vihoitella. Oikean jalan nivunen ja lonkka hieman arasteli. No, kuulan alkua sai odotella hetken ja kun pääsin työntämään, kolotti jo joka paikkaa. Urhollisesti työnsin kaikki työnnön, vaikka sattui ja kolotti. Tulos hieman yli 12 metriä, joka jäi noin metrin maanantain testistä.

Onneksi illasta sain edes kaksi surkean näköistä mitalia, jotka voin antaa veljenlapsille, kun ovat mummolassa hoidossa! Jotakin hyötyä siis. Loppukaneettina pitää todeta, että kyllä kiekko ja kuula ovat kestävyyslajeja! :)

Voi että kun kaipaan niin kovasti erästä henkilöä! :(