Suljettuani silmät,
näen sinut
ei sada lunta,
enkä näe unta
katseessa syvän,
näen lemmen jyvän
tähtisilmäsi sinun,
vangitsee sydämeni minun
kaunein tietämäni olento,
kaunis kuin korento
Ole rakkauteni palo,
tulevaisuuteni valo
Kohtalonko tie,
meidät yhteen vie?
Ajatella, kiire on kyllä itse aiheutettu - niin töissä kuin vapaa-ajalla. Mulla kun tuntuu töissä olevan koko ajan kiire, mutta olen tottunut tehokkaaseen työskentelyyn ja haluan saada asioita nopeasti aikaiseksi. Siinä sitä sitten tulee haalittua hieman ylimääräistä ja otettua stressiä aivan suotta asioiden edistymisestä.
Vapaa-aikana haluan tehdä asioita, saada elämyksiä. Haluan treenata pysyäkseni kunnossa, sillä työni on välillä melko raskasta. Viimeisin villitykseni oli osallistua työporukalla Curlingiin! Totta kai minun piti taas sanoa kyllä. On se vain vaikeaa, ei taida minusta tulla uutta M-15:ttä.
Tähän kaikkeenhan voisi kylmästi vain sanoa ei. Sitten ei tarvitsisi stressata töistä tai kertoa, miten vaikeaa on liuttaa kiveä pesään. Itse asiassa esimieheni sanoi otsikon sanat ja kollegani kanssa mietimme, pitäisikö oikeasti nostaa jalat pöydälle ja odottaa käskyjä tehdäkeen jotain? Minun luonteelleni se ei sovi, vaan härkää pitää tarttua sarvista kaataakseen sen!
Tai niistä pääsee eroon, kun pelattiin poikien kanssa hieman korttia illalla! Muutama kalja siihen päälle ja saunomista, niin jo vain stressi helpottaa! Tein alkuillasta pitsan evääksi. Tosi mukava ilta.
...vaikka otin illalla jo puolentoista tunnin unet! Oli myös pakko mitata kuume, kun on sellainen höntti olo. Vitamiinitkaan eivät ole piristäneet oloani. Taitaa olla tehtynä liikaa töitä ja liian vähän unta!? Pakko mennä siis vetäseen unta kuulaan!
..ja pitäis mennä nukkumaan! Niinpä taidankin tehdä...
Ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset pitää yrittää väkisten lokeroida. Me olemme erilaisa. Huolimatta toisenlaisesta näkemyksestä ei mielestäni tarkoitusperää pidä kyseenalaistaa. Minä yritän olla suvaitsevainen erilaisuudelle, vaikka myönnän sen välillä minulle hankalaa olevan. Joskus on myös kiva puhua tutun ihmisen kanssa leikillään hieman enemmän provosoivasti tällaisesta. Ennen taisin kulkea enemmän silmälaput silmillä, mutta elämän opettaessa asenteeni on muuttunut merkittävästi.
Huh, uutta jo aloitetaan kun vanha on juuri ja juuri takana päin. Olin alkuviikosta työmatkalla Stuttgartissa. Kerrankin saimme järjestettyä kollegani kanssa matkan siten, että meillä oli yksi "vapaapäivä". Entisen keihäslegendan sanoihin "Sakasa on paska maa" en kyllä yhdy.
Kahtena iltana kävimme työn puolesta Stuttgartin Volkfesteillä juomassa litran tuopeista olutta. Meno oli mahtavaa ja ihmiset ystävällisiä, sillä tuoppeja kilisytettiin aina jokaisen pöydässä olijan kanssa. Huvilaitteet alueella olivat suurempia kuin konsanaan suomessa - Powerpark jää myös niiden vekottimien jalkoihin.
Lomapäivänä tutustuimme Ulm nimiseen kaupunkiin. Kävimme kaupunkikierroksella ja tietysti tiettävästi maailman korkeimmassa kirkossa. Kirkko oli kyllä todella hulppea! Torniin oli muistaakseni 762 porrasta ja välillä matkalla luuli tulleensa jo avaruusalukseen!? Näkymät olivat hulppeat 161 metrin korkeudelta.
Perjantaina kävin tansseissa kuuntelemassa Simppa Silmua. Lauantaina nukuin viikon univelkoja kovasti pois ja heräsin vasta puoli yhdeltä. Laiton veneen talviteloille ja vahasin auton suojaamaan talven suolavellejä. Siinäpä sitä oli yhdelle viikolle kerraksi, aamulla taas mennään kohden Tanskaan...
Olin illalla tansseissa. Halusin harjoitella oppimiani tansseja paremmin. Toisaalta on ikävää läheä yksin menemään, mutta sitten paikan päällä tuntuu mukavalle. Tällä kertaa oli naisten tanssit. Tanssin todella paljon ja kun mua oli muutama nainen hakenut, tuli yksi hieman nuorempi nainen hakemaan uudelleen tanssimaan. Parin kappaleen jälkeen hän sanoi, että turhaa menemme seisomaan lavan ulkopuolelle, jos meinaamme tanssia. Niinpä tanssin hänen kanssaa koko loppu illan. Minua imarteli kovasti, että pari kertaa viikossa tansseissa käyvä nainen halusi tanssia koko illan kanssani. Kyllä oli kiva tanssia ja unohtaa paha maailma hetkeksi. Tuulettuminen teki poikaa, vaikka sen jälkeen negatiivinen fiilis palasi jälleen luokseni...
En tiedä mitä kirjoitan. Asiaa tuntuisi olevan enemmän kuin nämä muutamat sanat!?
Kirjoitan kuitenkin. Olin tänään kotona työreissun jälkeen yhdeksältä. Töissä menee lujaa, siviilissä ei vastaavaa voi sanoa. Toisaalta ilmaisin rakkauteni, halukkuuden yhteiseen elämään, se ei riitänyt. Tällä ikää pitää asiat ottaa asioina eikä käyttäytyä kuin teini-ikäinen. Ihmissuhteissa ei ole voittajaa eikä hävijäjää, vaan sopivia tai epäsopivia ihmisiä. Minulle ei jää negatiivinen fiilis sen takia, että yritin. Täytyy muistaa, että reaktioille on aina vastareaktio.
Tarjontaa riittää, mutta aina pelkästään se ei riitä. Markkinataloudessa täytyy tarjonnan ja kysynnän kohdata, muuten ei talous kukoista. Sama pätee rakkauteen tai ylipäänsä ihmissuhteisiin. Alkaa mennä ajatukset villeiksi, joten täytyy mennä yöpuulle...
Syksyllä minulla tuntuu olevan enemmän työmatkoja kuin muulloin ja hotellielämä tulee tutuksi. Olisihan se mukavaa, että olisi jotain seuraa, mutta ei täm eroa kotioloista juurikaan.
Joskus reissuila on iltaohjelmaa, mutta tänään ei onneksi ollut. Järjestin sitä itse itselleni. Hotellille tultuani lähdin lenkille kiertämään töölönlahtea, sitten laskin itselleni kylvyn. Kylvyssä siemailin punaviiniä ja luin kirjaa. Sen jälkeen kävin 3+1 päiville shoppailemaan. Siinä olisi kyllä kiva, että olisi makutuomari mukana. No, ostin takin. Illalla vielä hotellilla illallinen yksin. Juustokakku päätti tämän mukavan yksinäisen illan.
Huomenna kummityttöä katsomaan ja perjantaina sitten kotiin.
