Blogi

Koska vanhempani olivat tulossa kylään, eikä minulla ollut maitoa kahviin, otin lenkille mukaan 2 euroa kaupassa käyntiä varten. Maitopurkki käteen ja kassalle. Edessäni oli nuori pari, joka osti kaljaa, kaljaa, hiukka ruokaa ja naposteltavaa. Heidän ostoksensa maksoivat jotain 46 euron korvilla, mutta eivät saaneet kahdesta kukkarosta kasaan kuin 43,50. Ensin miinustettiin karkkipussi, sitten sipsipussi. Poistojen jälkeen maksettava summa oli 43,65 euroa ja poika yritti maksaa 0,15 euroa pankkikortilla, mutta ei ollut katetta. Kaljoistahan ei voinut luopua... Katsottuani tätä arpomista, sanoin, että minä maksan puuttuvan 0,15 euroa, jotta pääsisin hikisenä kaupasta pois. Sain kiitokset oikein kädestä puristaen ja kassatätiäkin hiukka nauratti. No, ei mun talous kyllä siihen 15 senttiin kaadu...

Sain tänään pyöräni huollosta. Voi kun sillä oli kiva päästellä koeajot! Pikku huoltoa se oli vailla, mutta kun en ole saanut aikaiseksi. Nyt vain pitäisi saada Ahmedilta rahat, ja onhan hänen "kaverinsa" ollut jo yhteydessäkin, joten eiköhän tämä onnistu.

Verkkokalvoilleni piirtyy vieläkin kuva, kun pyörätien risteyksessä auto tulee vasemmalta eteeni. Kerrostalon piha-aita esti näkemästä sitä vasta kuin 10 metrin päästä. Sen hetken kun ehdin ajatella, ajattelin etten ehdi pysähtyä 25 km/h vauhdista ennen autoa, joten lähdin väistämään oikealle auton eteen. Juuri kun luulin selvinneeni ohi, auton vasen etukulma osui takapyörääni. Törmäyksestä tavaroiden keräilemiseen on hiukan hataralla muistilla, sillä yritin lentää hallitusti. Sen muistan, että sarvien yli menin tyylikkäästi ja ilmassa mieleeni tuli, että onneksi on kypärä päässä. Lyödessäni pääni kuperkeikassa nurmikkoon koko kolaus palautti mieleeni, että juuri tänään jätin kypärän pois, koska aamulla oli englannintunti ja paljon edestakaista lyhyttä matkaa.

Nurmelta ylös noustessa tunnustelin, että onko mikään paikka rikki tai valuuko verta. Ei mitään pientä pääjomotusta lukuunottamatta. Kuski, Ahmed, ja hänen kaverinsa nousevat autosta, ovat hieman myös hämillään. Kyselevät englanniksi, että olenko kunnossa ja mihin minulla oli niin kova kiire? Vastasin, että kunnossa olen ja pyörätiellä ei saa ajaa autolla. Siinä kuulemma ajaa kaikki? Keskustellessani Ahmedin kanssa liikennesäännöistä, tarkastin pyörän vauriot, jotka silmämääräisesti oli takavanteen vääntyminen ajokelvottomaksi. Ahmed lupasi maksaa, mutta selustan turvaamiseksi päätin soittaa polliisit, jota Ahmedkin pyysi lopulta soittamaan.

Polliisi paikalle ja sama stoori uudelleen. Asia oli helppo, kun Ahmed oli ajanut pyörätietä ja oli syyllinen. Hän otti tiedot ylös ja ehdotti, että sovimme asian keskenämme. Ahmed lupasi maksaa pyörän korjauksen.

Tänään kävin viemässä pyörän korjaamolle. Arvio korjauksesta on 280-300 €, jonka ilmoitin tekstiviestillä Ahmedille. Ei ole kuulunut mitään vastausta. Hmm, saankohan rahoja? No, silloin soittelemaan polliisille, niin menee mutkan kautta.

Onni onnettumuudessa, että Ahmed ajoi hiljaa ja lensin kuperkeikan nurmikolle enkä osunut viereiseen valaisintolppaan. Mikään osa kehosta ei mennyt rikki pientä pääsärkyä lukuunottamatta. Epäonnea oli, että valitsin tällä kertaa reitin, jota en yleensä polje ja jossa on kapeammat väylät. Sekä tänä ainoana kertana, kun jätin kypärän kotiin. Pitäkää hyvät ihmiset pyöräilykypärää päässänne, sillä vahinko ei tule kello kaulassa!

Odottavan aika on pitkä, mutta hyvää kannattaa odottaa. Taasen kerran on varattu hiihtomatka Alpeille! Kohteena on Cervinia.

Tällä kertaa minä toimin meidän porukan matkanjärjestäjänä, joka on ollut hiukka haasteellinen. Tietojen saaminen, jopa omilta kavereilta, on ollut hankalaa. Sitten yritimme värvätä lisää kavereita matkaan, mutta en saanut vastausta. Tai yksi lupasi jo 98 % varmuudella lähteä, mutta kun varaus oli tehty, hän perui sen. No se siitä...

Pari viikkoa sitten sain kortisoni piikin polveeni, joka on vaivannut minua kaksi vuotta. Ja hassuinta tässä on se, että se on terve polveni. Vasemmasta polvesta on lähes kaikki operoitu. Nyt polvi vaikuttaa tosi hyvältä. Eilen tosin loppui tulehduslääkekuuri, joten odottavissa tunnelmissa...

Säätiedotuksia katsellessa ajattelin viikonloppuna, että lähden sitten maanantaina melomaan. Viikonloppu meni veneilessä ja metsässä puolukassa.

Niinpä minä tänään heitin kajakin auton katolle ja suunnistin intoa puhkuen lähes tyynessä ja aurinkoisessa säässä rantaan. Kun sain varusteet päälle, eiköhän 3 vesijettiä ala kurvaamaan aivan rannassa ympyrää ajaen!? Eikä siitä voinut lähteä pois, vaikka minä kajakilla tein lähtöä. Vieläpä piti tulla hetken matkaa perässä, jolloin heidän kiinnostuksensa loppui.

Melusaasteesta toivuttuani pääsin nauttimaan kelistä ja hiljaisuudesta. Näin jopa 3 joutsenpesuetta! Takaisinpäin tullessa alkoi kaukaa kuulumaan vuuuoooooouuu. Samat aikuiset pellet sielä leikki. Aina kun joku heistä teki jonkun kurvin, piti katsoa muita, että näkikö muut. Luulen, että se vesijetillä hurjastelu ei olisi ollenkaan niin hauskaa yksin, jo monta jettiä taas saa aika moisen melusaasteen. Venäjälle joutaisivat!