Blogi

Kymmenen päivän reissu Slovakiaan takana. Kotona olin su-ma välisenä yönä klo 2:30. Ette voi uskoa, miten kiva on tulla kotiin – oma koti kullan kallis, vaikkakin tyhjyyttään ammottava ja hiljainen. Ja vielä parempi on oma sänky!!

Maanantai meni töissä sähköpostin kahlaamiseen. Olin koko ajan kuin sumuverhon takana. Mieleen piti palautella monia asioita, jotka ehdin jo unohtaa. Illalla pyykkäri aloitti jälleen hommansa ja simahti tv:n eteen…

Perjantaina 16.2 klo 6:00 suljin kotioveni. Olin nukkunut huonosti tuon neljä tuntia. Ensin junalla hesaan ja taksilla satamaan. Laivalla suomenlahden yli. Fiilis kasvoi buffetissa nautitun punaviinin ansiosta. Tallinnassa odotti kolme bussia ja ensimmäisten joukossa pääsin kavereideni kanssa valitsemaan paikat. Ikävä kyllä, aina ei kannata olla hyvissä ajoin. Jouduimme todella örveltäjien ja sikailijoiden bussiin – sikailua, kovaäänistä kiroilua, juopottelua, kusitaukoja ja oksentelua. Vuorokausi näiden kanssa samassa bussissa pisti huumorin koetukselle! Onneksi sain kaikesta älämölöstä huolimatta nukuttua hyvin, sillä vieressäni ei istunut ketään.

Perille Slovakiaan päästyämme meidän 5 hengen porukasta kolmen nimeä ei lukenut hotellin vieraslistalla. Onneksi pääsimme kuitenkin tähän murjuun verrattavaan hotelliin kaikki.

Sunnuntaina heti aamusta mäkeen Jasnaan. Tästä se ihanuus pikku hiljaa alkoi valjeta. Ensiksi jonotettiin vuokrasuksia tunnin verran. Sivistynyt jonottaminen ja oman vuoron odottaminen oli tässä maassa tuntematon käsite, toisin kuin Suomessa (jossa saisi heti päihin jonkun etuillessa). Ihmiset siis etuilivat niin häikäilemättömästi, että etsimme toisen vuokraamon. Saatuamme sukset, alkoi samanlainen jonotus hissilipuista. Siinä jonossa vierähti tunti. Sitten hissijonoon, jossa vierähti seuraava tunti. Sääliksi kävi lapsia ja naisia, sillä niin kovaan puristuksiin jonossa joutui. Jos jostakin näytti pääsevän muiden eteen, oli se aivan hyväksyttävää, joten tilaa ei kannattanut jättää.

Rinteissä ihmisiä oli tungokseen asti, eikä he valitettavasti osanneet laskea kovin hyvin. Täten nämä ”lanapartiot” saivat rinteet todella huonoon kuntoon nopeasti. Irtolumikasat ja paljas jäätikkö vuorottelivat tehden laskettelusta vuokrasuksilla hankalaa. Käytimme vuokrasukset heti huollossa, jotta kantit pitäisivät edes hieman jäätiköllä.

Vaikka lunta oli paljon, rinteet olivat huonossa kunnossa. Monessa paikkaa oli kivet nousseet pintaan ja versot näkyivät. Onneksi jätin omat sukset kotiin. Rinnekone oli jättänyt hurjia paakkeja rinteeseen. Hissit aukesivat miten sattuu, eikä henkilökuntaa tuntunut kiinnostavan vaikka joku hississä kaatuikin – antoi pyöriä vain. Päivässä ehti ottaa n. 5 laskua.

Tiistaina päätimme, että emme laskettele lanapartioiden kanssa huonokuntoisia rinteitä. Hissillä ylös ja lähdimme kiipeämään Chopok –vuoren toiselle puolelle (huippu 2024 m). Korkeuseroa tuli 350 metriä monot jalassa patikoitavaksi. Toisella puolella vuorta olikin täysin toinen meininki. Lunta puolta enemmän, ei ruuhkia hisseihin ja vuoren laelta sai valita 1,5 kilometrin leveydeltä reitin alas! Valitettavasti vuoren ylitys oli liian hapokas eikä laskeminen oikein sujunut. Tämä reissu uusittiin viimeisenä laskettelupäivänä, mutta silloin menimme toiselle puolelle taksilla.

Syöminen Slovakiassa oli halpaa. Joka ilta kävimme syömässä ja kesimäärin se maksoi n. 10 e per pää. Kun hieman enemmän juopotteli (vain kerran), oli lasku 30 e per pää ja tähän sai juoda monta viinipulloa ja paukkuja. Itse jouduin lopettamaan kaljan nauttimisen jo tiistaina, sillä vatsani meni aivan sekaisin. Tämän jälkeen aterioilla nautin punaviinistä.

Laskisin itse Slovakin kehitysmaaksi, sillä niin huonossa kunnossa infrastruktuuri ja kehitys on. Englantiakin puhuu ani harva. Ravintoloiden tarjoilijatkaan eivät puhuneet juuri ollenkaan englantia. Latvia ja Liettua meni molempiin suuntiin pimeässä ja mieleen jäivät vain passintarkastukset. Puolan läpi mentiin valoisalla. Neuvostoliitto ja kommunismi ei mielestäni ole tehnyt hyvää koko itäblokille.

Reissun parasta antia oli kyllä mahtavat rinteet vuoren eteläpuolella. Samoin hyvä ja halpa ruoka. Yksi hyvistä kokemuksista oli lepopäivämme, jonka vietimme kylpylässä. Saunaosastolla oltiin kuin muinaiset roomalaiset, mutta miehet ja naiset samassa tilassa – alasti. Miinusta tuli matkanjärjestäjälle aika paljon, sillä niin paljon oli puutteita järjestelyistä eikä hän loppujen lopuksi tiennyt paljon mitään. Ikävä kyllä puolalaisten hiihtoloma ja vähälumisuus sotkivat hieman laskettelunautintoa, mutta sillehän ei voi mitään.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, kun on avoin mieli. Kuvia laitan kansioon, kunhan saan ne kameralta purettua. Matkailu avartaa.

Ajattelin pakata hyvissä ajoin hiihtolomamatkaani varten, joka suuntautuu Slovakiaan. Töistä tulin juuri ennen seitsämää. Kahdeksan jälkeen aloin ihmetellä tavaroita. Urheilusukkia en ollut muistanut pestä, joten piti laittaa pyykkikone vielä pyörimään. Tavaroita pikku hiljaa läjälle pitkin iltaa ja tunti sitten sain pakkauksen valmiiksi. Toivottavasti kaikki on mukana, sillä mielessä on pieni epäilys jonkin uupumisesta. Pakkaamisen jälkeen piti vielä maksaa laskuja.

Huomenna matkusteaan ensin Junalla Hkiin. Sieltä laivalla yli tallinnaan, josta n. vuorokausi bussilla Slovakiaan! Voi olla, että vanhan luita kolottaa perille päästäessä. Raportoin myöhemmin, miten matka meni.

Noin neljän tunnin päästä pitää herätä. Alkaa mennä tämä minun elämä sen kuuluisan kynntilän poltteluun molemmista päistä. Pitää koittaa nyt lomalla rentoutua ja loman jälkeen hieman rauhoittaa menoa. Vaikenen siis 10 päiväksi, ellei slovakiasta pääse kirjoittelemaan. Toki sielläkin on paljon ohjelmaa, joten epäilen. Nyt hyvät lyhyet yöt!

Tulin juuri pakollisesta illanvietosta ulkomaalaisen vieraan kanssa. Meni näköjään aamusta yöhön. Kotiin saapuessani huomasin, että laitoin lähtiessäni pyykkikoneen päälle. Arggh, mua kun ei huvittanut yhtään laittaa pyykkiä kuivumaan, mutta minkäs teet.

Tänään oli ystävänpäivä. Päätin vieraan kanssa ravintolassa istuessamme, että seuraavana ystävänpäivänä minä olen syömässä jonkun erityisen ihmisen kanssa! Tervehdyksiäkin voin laittaa enemmän kuin tänään ehdin. En kuitenkaan saanut kahta enempää tervehdystä, vaikka odotin vielä muutamaa... but who cares.

Tarkoitus oli levätä hyvin tämä viikko ja pitää nenänvalkaisuviikko ennen Slovakiaan suuntautuvaa hiihtolomaani. Se niistä unelmista. Toki olisin voinut juoda vettä viinin sijasta jne., mutta en juonut. Levätä ehtii kai sitten haudassa... Kuitenkin, hyvää ystävänpäivää kaikille hieman jälkijunassa!

Tänään töissä keskustelin parin naispuolisen kollegan kanssa hieman erilaisesta tasa-arvosta. He eivät voineet ymmärtää, että hyväksyisin kumppanin, jolla olisi parempi palkka ja "status"!? Mitä väliä sillä on, jos nainen tienaisi paremmin tai hänellä olisi parempi status? Ei ainakaan mulle, sillä ei se minun arvoani tietääkseni alenna. Naisten mielestä miehen pitää tienata enemmän, sillä muuten menisi uskottavuus ja he voisivat alkaa pomottaa? Hetkinen. Onko tosiaan näin? Onhan mulla herranen aika munat! (tarkistin ihan kopeloimalla! ;)) Mitä parisuhteessa tekee jollain statuksella, sehän kertoo yhteiskunnassa jonkinlaisesta menestymisestä muille. Jos rahat kannetaan samaan talouteen, mitä väliä kantaako toinen satsen vai kaksi. Samaan konkurssiin...

Voisin myös jäädä hoitovapaalle (, jos joskus saan lapsia). Töitä ehtii tehdä, mutta lapset ovat vain vähän aikaa pieniä. Tätäkin hieman ihmeteltiin, miksi? Mikä teitä naisia oikein vaivaa!?

Mieli on aika sekava. Taas oli mukava palata kotiin, vaikka se oli tyhjä ja pimeä. Mukava, huolimatta myös siitä, että flunssan myötä lento oli kuin tynnyrissä olisi ollut!

Toisaalta jo aikaisemmin mainituista syistä kotiin paluu on ankeaa. Toisaalta kaipaan "sitä jotain" eläämääni, toisaalta pelkään taas putoavan korkealta ja kovaa. Aika vaikea vain on näinä kiireisinä aikoina keneenkään tutustua tai mielenkiintoiset tapaukset ovat turhan kaukana. Olisi kuitenkin kiva tuntea olevansa taas kuin innostunut pikkupoika - malttamaton, eloisa, kujeileva, maanitteleva, kekseliäs, yllätyksekäs, rakastettua ja rakastava. Sitä minä haluan olla.

Muutin 5 kuukautta sitten tähän kaupunkiin, joka ei liikaa sosiaalista elämää tarjoa. Kaipaan vanhaan kunnon "työläiskaupunkiini". Tämä työ oli nyt pakko vain ottaa vastaan. Eiköhän sitä täältäkin jotain löydy, jos se on löytyäkseen.

Aamuyöllä heräsin kurkkukipuun. Eilen jo tuntui hieman siltä, että saatan tulla kipeäksi. Messut meni hyvin, mutta nyt nokka vuotaa ja kurkku on kipeä. Onneksi huomenna pääsee jo kotiin. Alkaa tämä hotellielämä taas riittää. Toivottavasti flunssa menisi nopeasti ohi, jotta pääsee hiihtolomalle terveenä. Nämä turneet eivät tee hyvää projekti 100:lle! Tulee syötyä liikaa ja liikuttua liian vähän. Hotelli mainosti kuntosalia. Kuntosalissa on kuntopyörä, stepperi ja soutulaite. ;) Jaaha, pakkaisi laukun valmiiksi, lukisi kirjaa ja menisi nukkumaan!

Hotellissa. Neljättä päivää reissussa. Väsyttää.

Eilisen messupäivän jälkeen kävin katsomassa veljeni lapsia. Kummityttöni sanoi, että hänellä on ollut ikävä minua! Sydämeni suli. Kolme vuotias jo osaa, päivän pelastus. Veljeni oli luvannut, että kun tulen, piirrän lapsille kameleontin. Pakko yrittää, kun he sitä niin kovasti halusivat. Piirrustus onnistui kohtalaisen hyvin. Vielä piirrettiin lisää kaloja jne. Valitettavasti minun täytyi lähteä kovin aikaisin ja huomasin, että lapset olivat pettyineitä. Kummityttöni tarttui kiinni jalkaani kertoen, että hänellä tulee ikävä minua. Vaikeuttaa lähtöä huomattavasti. Lupasin seuraavaksi olla kauemmin...

Tänään olin kovin väsynyt päivän päätteeksi. Messujen jälkeen otin iltapäivätorkut ja katsoin missikisoja. Oikeastaan tuo minua alkoi ihmetyttää, että missikisoja edes järjestetään!? Sehän vääristää totaalisesti nuorten naisten maailman. Kukaan ei voi ulkonäköönsä lihaksiston muokkkaamista ja kampausta lukuunottamatta paljoa tehdä. Miksi siis sellaisella pitää kisailla, johon ei voi vaikuttaa? Lisäksi kauneus on katsojan silmissä - toinen tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Ehkä se on ihmiskunnan onni, etteivät kaikki pidä samanlaisista stereotypioista.

Nyt voisin lähteä kaljalle, mutta yksin ei huvita. Käytin eilen option jo kaveriini, vaikka kävimme vain syömässä. Elämä on.

Sattuhan sitä. Kirjoitin viime yönä syntymäpäivädepressiossa blogiini merkinnän. Tänä aamuna en muistanut mitään, mitä olin kirjoittanut eli luin tuon merkinnän kuin kenenkä tahansa muun vieraan blogista. ;) Aika paljon oli kirjoitusvirheitä ja lauseet lyhyitä.

No, tämä aamu valkeni parempana. Tästä sitten messuille. Ei paljoa huvita, mutta pakko mennä.

Aamu valkeni kaverini kolinaan. Hetki siitä nousin. Myös kummityttöni heräsi. Illan leikeissä Ariel oli kova sana, vaikka en saanut tuota ylivertaista hahmoa. Tyydyin lukemieni iltasatujen sankarittariin Arieliin ja Tuhkimoon.

Aamupäivän palaveri meni munille. Ei voi mitään. Turhaa edes pidettiin palaveri. Iltapäivä meni puikkohin. Erään teknisen ratkaisun testit meni paremmin kuin kuvitella saattaa, joten edessä on patenttiasiakirjojen kirjoittaminen.

Hotellille päästyäni lähdin lenkille. Lenkillä eksyin hieman kauemmaksi kuin oli tarkoitus. Tunnin lenkin jälkeen saunomaan! Sauna oli hyvä, mut hotellin uima-allas liian kylmä.

Huoneessa punaviini ja syömään. Alkudrinkki, viinipullo + alkuruoka, pääruoka, jälkkäri kavin ja konjakin era. Kivaahan tuo on ilman seuraa. Vanhempieni lisäksi synttärini muisti yksi henkilö. Vaikka soitin broidille, ei hänelle tullut mieleen asia. Minä puolestani yritän muistaa merkkipäivät ja lähettä kortit. Kaikkien ei tartte olla samanlaisa, mutta edes pieni vinkkaus...

Perskännissä ja yksin huoneessa. Ariel ei pelastanut prinssiään vaan tapahtui kaaos. Ex pääsi yllättämään puskan täkaa. Ei ollut kehäkolmosen sisällä rohkeita ihmisiä. Luulin, että täälä voisi olla... Ehkö olen pettynyt ihmisiin, sillä tarkoitus oli mennä syömään ja katsoa sitten tilannetta.. Tämä oli kuitenkin isompi asia. Ruoka juomineen maksoi vajaa sata, jonko pyöristin synttäreideni kunniaksi 100 €;iib,

Olen aika masentunut.

..ihmisten kansalaisrohkeus tai seikkailumieli? Ei taida löytyä tästä maasta?

Tämä ilta meneekin kummitytön kanssa leikkiessä. Kohta saapuvat lapsijumpasta ja minä kerään energiaa. Kumman pitäisi valita, Arielin vai Prinsessa Ruususen? Kas siinä pulma! ;)