Juhlakirjoitus

Tämä merkintä on blogiini 100., joten kirjoitan sen kunniaksi juhlakirjoituksen!

Syksyn pimeinä ja sateisina iltoina istuin kotona yksin - masentuneena. Pitkä parisuhde oli päättynyt, olin vaihtanut työpaikkaa sekä asuinkaupunkia. Paljon muutoksia lyhyessä ajassa. Vaikka tulin entiseen kotikaupunkiini, olin täällä melko yksinäinen. Kaupungissa asuu muutama vanha lapsuudenkaveri, joilla kaikkilla on kovin erilaiset kuviot. Ainoa yhdistävä tekijä on lapsuus. Työkaveritkin olivat vielä melko tuntemattomia. Join punaviiniä ja selasin nettiä. Eksyin Cityn sivuille. Kun sivu oli latautunut, sydän jätti lyömättä lyönnin, henki salpaantui ja ihoa kuumotti. Näin exäni kuvan etusivun thumbnail -peilikuvissa!? Exäni etsi jo uutta!?

Toivuttuani järkytyksestä ja pohtiessani asioita, lisäsin muutaman viikon jälkeen oman ytimekkään profiilin. Aloin kirjoittamaan blogia ja purin tuntemuksiani kirjoituksiin. Kirjoitin aina sen hetkisessä mielentilassa, joka saattoi vaihdella ahdistuksesta elämäniloon. Kun olen saanut kirjoitukseni kirjoitettua, en niitä yleensä enää itse lue. Vaikutus on ollut enemmän terapeuttinen.

En tiedä, kuinka moni jorinoitani lukee. En tiedä, onko exäni osunut sivuilleni, enkä enää välitä, vaikka osuisikin. Moni on ottanut kirjoituksiani liian kirjaimellisesti, vaikka joskus mielialani kirjoitushetekellä ovat vaihdelleet, kuten totesin. Siinä mielentilassa ajatukset ovat vain juosseet siihen suuntaan, joita sitten olen purkanut blogiini. Olen aina uskaltanut tehdä, mitä moni muu ei uskalla, enkä silloin välitä mitä muut minusta ajattelevat. Olen saattanut viitata menneisiin muistellen vain eilistä tai parin vuoden takaisia asioita.

Nykypäivänä olen ehjä ja entistä vahvempi, toipunut syvistä haavoista. Ehkä herkkyyteni ja taiteilijasieluni on uudelleen heräämässä? Pusken päivänvaloon kuin jalkoihin tallattu koivunvesa - aina uudelleen ja uudelleen. Olen oppinut elämään menneisyyden kanssa, enkä enää ole sen vanki. Hyviä päiviä on huomattavasti enemmän kuin huonoja, tai huonoja hetkiä. Katson tulevaisuuteen, en menneisyyteen!

Tämä kirjoitus on järjestyksessään 100. Enkä aikonut lopetaa, mutta kirjoituksia tulee kesän aikana harvemmin. kesä on elämistä varten ja olen kova menemään. Hymyillään kun tavataan, nyt hanaa! :)

Kirjoitettaessa soi Andrea B