Matkailu avartaa

Kymmenen päivän reissu Slovakiaan takana. Kotona olin su-ma välisenä yönä klo 2:30. Ette voi uskoa, miten kiva on tulla kotiin – oma koti kullan kallis, vaikkakin tyhjyyttään ammottava ja hiljainen. Ja vielä parempi on oma sänky!!

Maanantai meni töissä sähköpostin kahlaamiseen. Olin koko ajan kuin sumuverhon takana. Mieleen piti palautella monia asioita, jotka ehdin jo unohtaa. Illalla pyykkäri aloitti jälleen hommansa ja simahti tv:n eteen…

Perjantaina 16.2 klo 6:00 suljin kotioveni. Olin nukkunut huonosti tuon neljä tuntia. Ensin junalla hesaan ja taksilla satamaan. Laivalla suomenlahden yli. Fiilis kasvoi buffetissa nautitun punaviinin ansiosta. Tallinnassa odotti kolme bussia ja ensimmäisten joukossa pääsin kavereideni kanssa valitsemaan paikat. Ikävä kyllä, aina ei kannata olla hyvissä ajoin. Jouduimme todella örveltäjien ja sikailijoiden bussiin – sikailua, kovaäänistä kiroilua, juopottelua, kusitaukoja ja oksentelua. Vuorokausi näiden kanssa samassa bussissa pisti huumorin koetukselle! Onneksi sain kaikesta älämölöstä huolimatta nukuttua hyvin, sillä vieressäni ei istunut ketään.

Perille Slovakiaan päästyämme meidän 5 hengen porukasta kolmen nimeä ei lukenut hotellin vieraslistalla. Onneksi pääsimme kuitenkin tähän murjuun verrattavaan hotelliin kaikki.

Sunnuntaina heti aamusta mäkeen Jasnaan. Tästä se ihanuus pikku hiljaa alkoi valjeta. Ensiksi jonotettiin vuokrasuksia tunnin verran. Sivistynyt jonottaminen ja oman vuoron odottaminen oli tässä maassa tuntematon käsite, toisin kuin Suomessa (jossa saisi heti päihin jonkun etuillessa). Ihmiset siis etuilivat niin häikäilemättömästi, että etsimme toisen vuokraamon. Saatuamme sukset, alkoi samanlainen jonotus hissilipuista. Siinä jonossa vierähti tunti. Sitten hissijonoon, jossa vierähti seuraava tunti. Sääliksi kävi lapsia ja naisia, sillä niin kovaan puristuksiin jonossa joutui. Jos jostakin näytti pääsevän muiden eteen, oli se aivan hyväksyttävää, joten tilaa ei kannattanut jättää.

Rinteissä ihmisiä oli tungokseen asti, eikä he valitettavasti osanneet laskea kovin hyvin. Täten nämä ”lanapartiot” saivat rinteet todella huonoon kuntoon nopeasti. Irtolumikasat ja paljas jäätikkö vuorottelivat tehden laskettelusta vuokrasuksilla hankalaa. Käytimme vuokrasukset heti huollossa, jotta kantit pitäisivät edes hieman jäätiköllä.

Vaikka lunta oli paljon, rinteet olivat huonossa kunnossa. Monessa paikkaa oli kivet nousseet pintaan ja versot näkyivät. Onneksi jätin omat sukset kotiin. Rinnekone oli jättänyt hurjia paakkeja rinteeseen. Hissit aukesivat miten sattuu, eikä henkilökuntaa tuntunut kiinnostavan vaikka joku hississä kaatuikin – antoi pyöriä vain. Päivässä ehti ottaa n. 5 laskua.

Tiistaina päätimme, että emme laskettele lanapartioiden kanssa huonokuntoisia rinteitä. Hissillä ylös ja lähdimme kiipeämään Chopok –vuoren toiselle puolelle (huippu 2024 m). Korkeuseroa tuli 350 metriä monot jalassa patikoitavaksi. Toisella puolella vuorta olikin täysin toinen meininki. Lunta puolta enemmän, ei ruuhkia hisseihin ja vuoren laelta sai valita 1,5 kilometrin leveydeltä reitin alas! Valitettavasti vuoren ylitys oli liian hapokas eikä laskeminen oikein sujunut. Tämä reissu uusittiin viimeisenä laskettelupäivänä, mutta silloin menimme toiselle puolelle taksilla.

Syöminen Slovakiassa oli halpaa. Joka ilta kävimme syömässä ja kesimäärin se maksoi n. 10 e per pää. Kun hieman enemmän juopotteli (vain kerran), oli lasku 30 e per pää ja tähän sai juoda monta viinipulloa ja paukkuja. Itse jouduin lopettamaan kaljan nauttimisen jo tiistaina, sillä vatsani meni aivan sekaisin. Tämän jälkeen aterioilla nautin punaviinistä.

Laskisin itse Slovakin kehitysmaaksi, sillä niin huonossa kunnossa infrastruktuuri ja kehitys on. Englantiakin puhuu ani harva. Ravintoloiden tarjoilijatkaan eivät puhuneet juuri ollenkaan englantia. Latvia ja Liettua meni molempiin suuntiin pimeässä ja mieleen jäivät vain passintarkastukset. Puolan läpi mentiin valoisalla. Neuvostoliitto ja kommunismi ei mielestäni ole tehnyt hyvää koko itäblokille.

Reissun parasta antia oli kyllä mahtavat rinteet vuoren eteläpuolella. Samoin hyvä ja halpa ruoka. Yksi hyvistä kokemuksista oli lepopäivämme, jonka vietimme kylpylässä. Saunaosastolla oltiin kuin muinaiset roomalaiset, mutta miehet ja naiset samassa tilassa – alasti. Miinusta tuli matkanjärjestäjälle aika paljon, sillä niin paljon oli puutteita järjestelyistä eikä hän loppujen lopuksi tiennyt paljon mitään. Ikävä kyllä puolalaisten hiihtoloma ja vähälumisuus sotkivat hieman laskettelunautintoa, mutta sillehän ei voi mitään.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, kun on avoin mieli. Kuvia laitan kansioon, kunhan saan ne kameralta purettua. Matkailu avartaa.