Pitäkää koirat aisoissa

Nyt purnaan, koska taasen yksi hurtta meinasi hihnasta karata kimppuuni rullaluistellessani ohi. On aika epämiellyttävä tunne, kun koira parin metrin päässä yrittää riuhtoa itseään irti - siinä säikähtää. Eikö niitä koiria voi opetaa tavoille? On meilläkin ollut koira joskus kauan aikaa sitten ja oli mukavaa, kun hän totteli todella hyvin.

Tästäpä tuli mieleeni, että monesti koiraa ulkoiluttaa nainen. Empiirisen tutkimukseni mukaan juuri yksinäisillä naisilla on koiria, miksei kissojakin. Ymmärrän sen, että on seuralainen ja iloinen vastaanottaja, kun kotia palaa, mutta on paperilla toinenkin puoli. Jotkut tekevät hankintapäätöksen yksinäisyydessä eikä ota huomioon, että mahdollinen kumppani voi olla esim. allerginen. Kumpi siinä sitten valitaan? Matkustelu ja kaikki muu spontaani tekeminen estyy, kun tarvii olla lähes aina hoitaja lemmikille. Tarhat maksaa hunajaa, jos ei ole sukulaisia ja ystäviä lähistöllä.

Kyllä minä pidän eläimistä, mutta ne eivät sovi nykyiseen elämääni työmatkoineen ja levottomaan sieluun. Ehkä sitten, kun on joskus perhe. Miksei moni muu ajattele hetkeä pidemmäksi vai ajatteleeko?