What I feel, what I know

En tiedä mitä kirjoitan. Asiaa tuntuisi olevan enemmän kuin nämä muutamat sanat!?

Kirjoitan kuitenkin. Olin tänään kotona työreissun jälkeen yhdeksältä. Töissä menee lujaa, siviilissä ei vastaavaa voi sanoa. Toisaalta ilmaisin rakkauteni, halukkuuden yhteiseen elämään, se ei riitänyt. Tällä ikää pitää asiat ottaa asioina eikä käyttäytyä kuin teini-ikäinen. Ihmissuhteissa ei ole voittajaa eikä hävijäjää, vaan sopivia tai epäsopivia ihmisiä. Minulle ei jää negatiivinen fiilis sen takia, että yritin. Täytyy muistaa, että reaktioille on aina vastareaktio.

Tarjontaa riittää, mutta aina pelkästään se ei riitä. Markkinataloudessa täytyy tarjonnan ja kysynnän kohdata, muuten ei talous kukoista. Sama pätee rakkauteen tai ylipäänsä ihmissuhteisiin. Alkaa mennä ajatukset villeiksi, joten täytyy mennä yöpuulle...

Kirjoitettaessa soi Metallica