Blogi

Ei siihen vaadita paljon mitään - itsellisen onnen tunteeseen ja hölmöön hymyyn.

Sain tänään postia Konnuilta. Maalaisherkku lähetti luettavaksi ja tallessa pidettäväksi PäiväKirjan osan VIII. Saatteena oli viestilappu, jossa ystävärakkaani iloitsi viimekertaisesta puhelusta, joka osui just oikeaan saumaan. Oli vähän allapäin, kun soitin sunnuntaina. Juteltiin kolme varttia ihmissuhteita ja jotain kai jälleen loksahti kohdalleen.

Päivä on muutenkin hymyilyttänyt.

Työmatka kulkee (edelleen sen saman) suutarin ohi ja suutarilla on tapana kirjoitella vanhalle reikälomakepaperille ajatelmiaan maailman tapahtumista ja kiinnittää ne ikkunaansa otsikolla "viikon päästö". Tällä kertaa oli vuorossa vaalilupausten arviointi - ja jos jokin asia naurattaa, niin ne lupaukset yleensäkin. Otin lausunnosta kuvankin, mutta Motorolan datakaapeli on töissä, joten saatte odottaa julkaisua huomiseen ellen jonkun ihmeen kaupalla saa BT-yhteyttä toimimaan.

Aika kuluu hitaasti, mutta pienet asiat pitävät mielen virkeänä ja kun vielä osaa järjestää päivänsä niin, että aikaa ajattelemiselle ei liiemmälti ole, sujuu odottaminen aurinkoaikaan kuin huomaamatta. Illat vähän tökkii, mutta nyt kun olen päässyt jälleen kirjallisuuden makuun (luin äsken muutaman sivun PK VIII:sta ja muutamat merkinnät piti nauraa ääneen), niin tunnit kulkevat hetkittäin jopa joutuisaan tahtiin. Silti kaihertaa välillä - mut sillee kivasti.

Kotimatkalla tapasin tuttavan, jonka asuntoa himoitsen. Ensi viikolla hän saa vahvistuksen yksiöstä ja minä pääsen "tekemään kauppaa" kaksiosta. Jos nämä päin persettä suunnitellut lähiön 34 m2 saa heittämällä vaihdettua keskustan 60 m2 alle satasen vuokrankorotuksella (josta edelleen osan maksaa oma vuokralainen Konnuilla), niin kehrään varmaan vuoden loppuun. Tai ainakin muuttopäivään saakka :)

Oon mä hymyilly muutenkin. Syksyn lehdet järjestäytyneinä pihakivetykselle, punaisena hehkuvat ruusunmarjat ja harhailevat ajatukset.

Voisin kelata eteenpäin, kävellä (aikaa) vastaan ja jatkaa fiilistellen siitä hetkestä hidastettuna.

Blade Runneria kattelin ja painoin [PAUSE] hakeakseni juotavaa ja tarkistaakseni netistä yhden leffaan liittyvän jutun .. ja eksyin heteroerotiikkakeskustelujen Olen lesbo ketjuun. Addia ahdistaa, kun se ei osaa, joten mitäs muuta voin, kuin auttaa miespalvelijaa hädässä:

[LAINAUS CatchMe]
[LAINAUS Addi]
Olet 9% inhetero.

En edes muista mitä ks. termi tarkoittaa
[/LAINAUS]

No katos, Addi. Sähän tiedät esim. mitä tarkoittaa intiimi (= ittekseen hoidettava juttu)? Ota siitä se in etuliite pois ja saat vastakohdan, eli sanan tiimi (= kavereitten kaa kimpassa tehtävä juttu). Nyt ku tarkastellaan käsitettä inhetero, niin teet sille saman, eli in pois, niin jäljelle jää hetero - san kai tiät, eli se on niinku tyttö-poika-juttu. Inhetero tarkoittaa siis vastakohtaa, eli poika-poika tai tyttö-tyttö juttua.
[/LAINAUS]

Mie painan taas.

[PLAY]

Heräsin ajoissa ja olin töissäkin hyvissä ajoin. Matkalla hoidin pari työpuhelua ja moikkasin suutaria. Jotenkin selvisin maanantaiaamupäiväkaaoksesta, uuden työntekijän taloontutustuttamisesta, postien selaamisesta ja ja muutaman ongelman ratkomisesta kunnialla ja kolmen tunnin rupeaman päätteeksi palkitsin itseni ainakin kolmemegasella lattella.

Puolilta päivin kävin lääkärissä (se viimeviikkoinen ajanvaraus). Tuimailmeisen lääkärin mukaan olin 20 min. myöhässä(!NOT!), mutta aikoi ottaa minut vastaan, kunhan hetken odotan. Odottelin käytävällä noin seitsemän minuuttia, kunnes Nadja (nimi muutettu) iloisesti huhuili minut sisään etunimeltä kutsuen. En ole koskaan, ikinä selvinnyt lääkärikäynnistä niin helposti, vaivatta ja nopeasti! En edes ehtinyt selittää "vaivaani" tarkemmin, kun näppärä venäläissyntyinen jo tarjosi (kuin itsestään *simsalabim* viikon aikana hoituneeseen) iho-ongelmaani uutta lääkettä ja oli uusimassa vanhaa antibioottireseptiä. Erikoista oli se, että lääkäri kysyi onko ongelmaan kokeiltu E-pillereita. Kun kerroin, että minulla on hormonikierukka, kysyi lääkäri, että kauanko se on ollut ja tarvitsenko siihen uuden reseptin?! Saavatko lääkärit nykyään jotain bonuksia reseptimääristä?

Palasin työpaikalle hämilläni kolmen reseptin kera (matkalla soitin raahelaiselle sairaanhoitajaystävälleni ja kerroin hämäläis-venäläisestä terveyspalvelualttiudesta). Hoitelin loppupäivän rutiineja ja vastailin akuutteihin kysymyksiin. Myönnän, että päivä meni sekoilun merkeissä. Puhuin mitä sattuun ja välillä teinkin.. Kotiin lähtiessä kävelin sisälle hissiin ja painoin hissin ulkopuolella olevaa <nuoli alas> nappulaa - ja jäin tyhmänä odottamaan, kun koppi ei liiku.

Pohdin eilen "ääneen" perinneruokien valmistusta ja sain vinkin leipoa karjalanpiirakoita. Kävin kotimatkalla Valintatalosta ostamassa ruisjauhoja, mutta legendaarisen piparinleipomiskokemuksen jälkeen vähän mietityttää.. Jos pakkauksen ohje on kolmellekymmenelle karjalanpiirakalle, niin kai mä minimissäänkin saan aikaan taikinan ainakin neljäänsataankahdeksaankymmeneen piirakkaan ja loppuviikko menee kivasti reunoja rypytellessä saiskohan sitä varten vapaata töistä? En taija tohtia. Mitä muuta voi tehdä ruisjauhoista?

Ai niin! Päivällä sain kuulla, että pääsen ehkä joulukuun alusta muuttamaan ydinkeskustaan 60 m2 kaksioon, jossa on oma sauna ja lasitettu parveke :P Toivon niin kovin, kovin paljon, että tuttavani saa sen yksiön, jota on pitkään haaveillut!

Odottavan aika on pitkä.

Ei, en ole raskaana, mutta Joulupukki vois tulla jo.

Vähän epätodellinen olo, kun on pitkästä aikaa ollut totaalisen vapaa viikonloppu ilman mitään suunnitelmia tai työpakotteita. Toissa yönä "tuhlasin" nukkumiseen reilu 12 h ja viime yönä meni 10 h, eli ainakin viime viikon univelat taitaa olla tasattu.

Maailman eri kolkissa tehdyillä tutkmimuksilla on osoitettu, että pitkään jatkunut valvominen tai viikonkin kestävä osittainen univaje alkaa jo laskea vasta-aineiden tuotantoa ja vähentää immuunijärjestelmän tehoa. Yhdysvalloissa on eläinkokeissa havaittu, että viikkoja valvotetut rotat kuolivat järjestään tavallisiin tartuntatauteihin. Työterveyslaitoksella v. 2007 päättyneen kolmivuotisen tutkimuksen tulokset osoittavat kiistatta, että immunologinen järjestelmä reagoi voimakkaasti univajeeseen. Elimistön vastetta bakteeri- tai virushyökkäystä vastaan kuvaava C-reaktiivinen proteiini (CRP), kohoaa eikä palaudu korvausunijakson aikana, vaan päinvastoin, jatkaa kohoamistaan.

Univaje lisää stressiä. Stressihormonin (lisämunuaisen tuottama kortisoli) eritys kasvaa jo yhden yön valvomisesta seuraavan päivän ajaksi. Jos tietää, että aamulla pitää herätä poikkeuksellisen varhain, kiihtyy kortisolin eritys jo aamuyön tuntien aikana. Tutkimustiedon mukaan univaje myös heikentää hormonaalisten vaikutusten myötä aivojen kykyä painaa muistiin asioita.

Biological Psychiatryssä julkaistu Kalifornian yliopiston Cousins Centren tutkimus tarkasteli unen vaikutusta tulehdusreaktioihin. Normaalisti tulehduksia aktivoiva tumatekijä on "pausella", mutta käynnistyy mikrobien tunkeutuessa kehoon. Tutkijmuksessa kävi ilmi, että jo muutaman tunnin valvominen johti tulehdusreaktion käynnistymiseen ja väärän hälytyksen ollessa kyseessä, voi tulehdusreaktio suuntautua omia kudoksia vastaan! Naiset ovat muuten huomattavasti herkempiä univajeen aiheuttamalle tulehdusreaktiolle kuin miehet.

Kaikkia unettomien ja/tai huonosti nukuttujen öiden aiheuttamaa tuohoja ei korjaa mikään. Liikenneonnettomuudet, stressireaktioista johtuvat laiminlyönnit ja tilanteiden arviointivirheet saattavat johtaa muidenkin kuin univajeesta kärsivän hengenmenoon. Esimerkiksi Suomessa tapahtuu vuosittain yli puoli miljoonaa onnettomuutta, joiden tausta-aiheuttajaksi epäillään univajetta ja kuljettajan väsymys on vaikuttavana tekijänä joka kuudennessa kuolonkolarissa.

Uni on luonnon keino ajaa meitä puoliteholla, jotta elimistölle jäisi riittävästi aikaa ja resursseja korjata tuhoja, joita olemme päivän mittaan kehollemme aiheuttaneet. Nukkuessamme akut ladataan, siivouspalvelu huolehtii osaltaan kuona-aineiden poiskuljettamisesta ja järjestelmä huolletaan muutenkin nousevan päivän koitoksiin. Yksilön riittävästä yöunesta huolehtimisen tulisi olla kansalaisvelvollisuus ja hyvän unen laadun jokamiehen oikeus.

Sää on syksyisen kaunis ja jos olisin todella reipas, lähtisin ulkoilemaan. Harkitsen ainakin roskien viemistä.. samalla voisin roudata pussillisen tyhjiä virvoitusjuomapulloja lähikauppaan (olen huomaamattani alkanut juoda Pepsi Maxia ja light-energiajuomia, joissa ei siis ole energiaa edes nimeksi). Jos vaikka päikkäreiden jälkeen?

Hämmentävissä tilanteissa ihminen usein ryhtyy esim. pureskelemaan kynsiään, sivelemään leukaansa tai vetää röökin. Koska seksiä ei nyt näytä olevan käden ulottuvilla, käynnistin sijaistoiminnon ja läksin marketteihin shoppaamaan.

Minä en kerää mitään -tai niin ainakin sanon, jos joku kysyy. On kai parasta lopettaa tässä asiassa myös itselle valehteleminen. Kotiutin kauppareissulta Hattivatit muumimukin ja pestyäni sen asetin sen kauniisti muiden seitsemäntoista muumimukin kanssa jonoon.

Ostin muumimukin lisäksi kynttilöitä. Pitkiä, valkoisia kynttelikköön ja paksuja (just oikean värisiä) rustiikkikynttilöitä olo-makuuhuoneeseen. Pimeinä iltoina on kiva kuunnella tunnelmallista musiikkia ja lueskella kynttilöiden valossa.

Prismassa pitelin käsissäni punaisia Teema sarjan astioita ja jostain helvetistä iski ihan hirveä into organisoida keittö just sillä siunaamalla enemmässä määrin punaseks. Kolusin kaikki kaupan sisustuskankaat läpi, mutta löysin vain punavalkoisia servettejä, jotka eivät riitä takaamaan väriloistoa. Hetken jo harkitsin ostavani sitä Teemaa ja kattavani pöydän kuudelle, mutta se kai näyttäisi vähän hassulta yksin syödessä? Olen nyt purrut asian vuoksi hammasta noin kolme tuntia ja poskilihat alkaa krampata. Onneksi mikään tapetti- ja sisustuskauppa ei ole huomenna auki.

Ennen CM:iin siirtymistä piipahdin Alkossa. Aikani punkkujen etikettejä ihasteltuani poimin hyllystä australialaisen erittäin täyteläisen Jim Barry The Lodge Hill Shirazin. Olen koukussa australialaisiin, etelä-afrikkalaisiin ja chileläisiin shirazeihin, enkä tunnu pääsevän niistä "eteenpäin". Toisaalta se ei ole lainkaan ihme, sillä Alkon valikoimissa niitä on kymmeniä.. lisäksi muu maailma ja kaikki vanhan mantereen syrahit!

Sittarissa selasin tarjous-DVD:t ja CD:t ja löysin pari leffaa, jotka olen kyllä katsonut. Sitten iski nälkä (ja kellokin oli varttia vaille kuusi). Koriin pari herkullista juustoa tiskiltä, kylmäsavustettua hevosta, vasta paistettua oliivileipää. Olin jo lähdössä hakemaan pakastealtaasta uutta Pirkka-kinuskihässäkkäjätskiä, kun hajuaistini ohjaili minut kaupan omalle paisto-osastolle, josta bongasin vielä uunituoreen überherkun! Kotiin tultuani en malttanut edes purkaa kaikkia ostoksia, vaan lusikoin reippaasti puolukkaa lämpörasiaan mustamakkaran viereen ja vetelin rautaisannoksen tyytyväisin mielin kitusiini.

Seuraava sijaistoiminto taitaa olla se rööki ja sitten jatkan lukemista. Naapurikin lopetti just sopivasti muijansa huudattamisen, joten saattais taas vaikka pystyä keskittymään Selibaattipäiväkirjoihin.

Työntäisin sormet sun tukkaan
ja pitäisin hellästi kiinni.
Silittäisin otsarypyt ja piirtäisin
sormenpäällä kasvojen ääriviivat
ja amorinkaaren.

Katsoisin silmiin ja hyväilisin
huulillani luomet kiinni,
kulmakarvojen välisen sillan
suutelisin kiinni.
Hengittäisin kevyesti kaulaan,
pitäisin sylissä.

Kuuntelisin hengitystäsi ja
tuntisin sydämesi lyönnit
vasten kämmentäni.

Jos Sinä olisit siinä.

Viddu. Nyt mulla on sitten ihan ikioma identiteettikriisi. Mä niin satavarmana luulin löytäneeni itseni, mutta kohtalaisen luotettavan todistajanlausunnon mukaan mun pillua ei sittekään oo Manalan listalla!

Johtopäätöksenä tulee mieleen, että Manalan pillulistan täytyy olla puutteellinen. Näinhän asia tietysti onkin, mutta leikittelen ajatuksella, että otanta kattaa ehkä noin 98 % naisista, eli me spesiaalit 2 % jäädään kaikkien luokitusten yläpuolelle. Parhaat puolet kaikista, sopivasti miksattuna ja juuri oikeanlämpöisenä tarjolle pantuna.

Mä lähden nyt kauppaan. Tämä kaikki matematiikka vaatii ainakin 70 prosenttista suklaata.. ja kenties chileläistä keskitäyteläistä pinot noiria. Kun vielä olis joku, jota kullitella illan tullen, niin perjantai-ilta olis sittenkin täydellinen.

Sain aamulla suutariltani tekstarin "Saa tulla sovittamaan".

Mun suutari on maailman (tai ainakin kaupungin) paras. Kivakin se on. Aiemmin käytin kopsukengät korkolappujen vaihdossa Sokoksen "pikasuutarilla", mutta kun piti tehdä vähän isompi työ, sanoi Sokoksen kenkäkorjaaja että "ei onnistu". Aikani etsittyäni muistin työmatkan varrelta oven, joka on usein kutsuvasti auki - ja menin käymään.

Katsahdettuaan minua epäuskoisesti suutari kysyi "oletko jo maksanut nämä?" ja kuultuaan kyllävastaukseni otti hetken huokailtuaan työn vastaan. Sen jälkeen olen asioinut liikkeessä usein ja ollut yhtä irronnutta korkolappua (kannan sisälle oli murtunut pätkä edellisen korkolapun nastaa) lukuun ottamatta todella tyytyväinen sekä palveluun että työn laatuun. Veloitusperuste taitaa jo sisältää jonkinlaisen pärstäkerroin&läpänheittoalennuksen, sillä viimeksi en maksanut työstä mitään ja edellisellä kerralla vitosen. Kengät on aina harjattu puhtaiksi, lankattu ja kiillotettu ja yksiin korollisiin saappaisiin suutarini oli (kulemma säälistä) laittanut sisäpohjallisten alle jotkut pehmukkeet kantapäiden alle, ettei mun jalat niin kovin kärsisi :)

Aamulla siis kävin sovittamassa uusia pitkävartisia menobootsejani ja ennen viittä saan noutaa valmiin työn. Seuraavaksi vien korjattavaksi muutamat kesäkengät ja teetän pari vyötä ja nahkarotsiakin voisi vähän kavennuttaa vyötäröltä..

Desimaalipilkkujen välissä soi puhelin tutulla ääneellään. Melkein teki mieli olla vastaamatta, sillä se biisi on "liian hyvä". Poimin silti luurin ja ennen kuin annoin vihreää, totesin citykamun kaukaa vieraalta maalta ottavan yhteyttä. Ihan kuulosti vielä itteltään, ei ollut liiaksi kotiutunut uusiin oloihin (ja omavaltaisesti lisään tähän väliin terkut kaikille!). Vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin hetki niitä näitä. Välillä tuuli heitti langat solmuun, mutta meidän välinen yhteys ei siitä ollut moksiskaan.

Mukavaa, kun muistit muistuttaa :)

Ehdin hetken työstää numeraaleja, pohtia asioiden paikkansapitävyyttä - ja aloittaa säännöllisen epäsäännöllisen ajatustyötaukoni cityilemällä, kun puhelin hälytti uudelleen ihan eri soinnilla. Luin soittajan nimen pariin otteeseen ennen kuin vastasin.

On aina mielenkiintoista puhua tutun ihmisen kanssa ensimmäistä kertaa puhelimessa. Puhelinääni linjan toisessa päässä oli varsin miellyttävä ja mainitsinkin siitä soittajalle. Varsinaista asiaa ei ollut, mutta saimme kuitenkin ajan kulumaan eikä vaivautunutta, paljon puhuvaa hiljaisuutta syntynyt. Juteltiin yhteisistä intresseistä ja "kehuttiin" yhteisiä tuttavia - mitä muuta mukavalta juttutuokiolta voi odottaa?

Kiva, kun keskeytit blogikommentointini - ehkä ajatusvirtaan muodostui uusi pyörre tai parikin?

Sinänsä nämä puhelut eivät olleet (sisällöltäänkään) mitenkään tavanomaisesta poikkeavia. Erikoista oli kai se, että ensimmäinen tuli uudehkolta tuttavuudelta, jonka olen tavannutkin muutaman kerran ja toinen ..no, melkein "ystävältä", jonka olen tuntenut huomattavasti kauemmin ja jonka kanssa vaan ei aiemmin ole puhuttu puhelimessa, mutta monet mielipiteet on vaihdettu ja asiat keskusteltu.

Soitin itsekin tänään yhden tärkeän puhelun. Nyt on helpompi hengittää <3