Blogi

Tulivat torstai-iltana, MaalaisHerkku ja Narttu. Valtasivat välittömästi asujaimiston ja valitsivat itselleen omat paikkansa. Toisin sanoen minulle jäi nojatuoli. Nukkumaan pääsin järjestelyjen jälkeen omaan vuoteeseen.

Näin yöllä kauniin, eroottisen unen ja mietin aamulla, että näinkö olen herkkä? Heti jos joku tuhisee vieressä, on elimistö valmiustilassa ja anteliaana? Päivä meni unen johdosta vähän haikeissa merkeissä ja taisin tulla pikkuisen provosoituneeksikin parista sanasta, mutta kestin kuin nainen. Kävin mielialashoppaamassa esimieheni pakottamana ja ostin elämäni ensimmäiset Levikset.

Iltapäivällä töistä tullessani naapurin noin 9-vuotias tyttö huuteli partsilta, että "moi, Salanen Ovi!" Siitä tuli kiva fiilis, vaikka en oikein tiedä miksi. Kotona katselin uutta farkkupersettäni peilistä ja join sille lasin Jim Barry The Lodge Hill Shirazia. Päätin viedä Levikset totutusajolle ja lähteä shoppaamaan tarpeellista tavaraa.. Lihan himot unohtaakseni tuhlasin lisää hankkimalla mustat, pitkät nahkahansikkaat, pari siistiä kauluspaitaa, kahdet irtoripset ja mustan hammasharjan. Ja luumujäätelöä, joka jaettiin tyttöjen kesken.

εïз

Maailmalta kantautui vaihteeksi hyviä uutisia. Aamukahvia hörppiessä lueskelin Hesarin uutista Obaman voitosta, joka sai ainakin minut iloiseksi.

Onko maailma erilainen 20.1.2009 alkaen?

Olen nyt aamun varhaistunnit fiilistellyt ja täytyy sanoa, että edelleen tuntuu hyvältä, toiveikkaalta.. ja vahingoniloiseltakin. Jenkeissä kaikki on mahdollista - se tuli osoitettua jälleen kerran (onneksi parhain päin). Vasta 47-vuotias Barack Obama nousi muutamassa vuodessa tuntemattomuudesta asemaan, johon päästäkseen moni (mm. McCain) on tehnyt töitä vähintäänkin tuplaten.

Syy hyvään mieleen ei johdu kuitenkaan pelkästään sodan (diplomatian lisäksi Obama on muuten ilmaissut halunsa uudistaa Yhdysvaltain asevoimia sanoen, että vahva armeija on tärkeä rauhan säilyttämisen kannalta ja ehdottaen armeijan miesvahvuuden lisäämistä 65 000 sotilaalla ja merijalkaväen 27 000:llä) ja rasismin vastaisesta vahingonilostani, eikä edes siitä, että yli 70-vuotiaan (toinen jalka haudassa linkuttavan) McCainin vanhakantainen aborttipolitiikka syletyttää. Vaikka suuriin muutoksiin voi laskea kuluvan aikaa enemmän kuin yhden presidenttikauden, on suunta kuitenkin oikeampi, kuin mitä se olisi ollut John McCainin voitettua.

Näissä tulevaisuudenuskoisissa tunnelmissa on kiva aloittaa työpäivä, joka tänään päättynee tapaamiseen virkavallan kanssa.

εïз

PS. (klo 18:30)

Uiddu. Sen kerran kun kirjoitan jotain asiallista asiaa, niin City päättää sitten piilottaa merkinnän.

Palaute lähetetty

Huom! Viestejä tulee huikea määrä päivässä, joten odota vastausta kärsivällisesti, äläkä lähetä samasta asiasta useaa viestiä – se vain hidastaa asiasi käsittelyä. Kaikkiin viesteihin emme valitettavasti ehdi vastaamaan henkilökohtaisesti.

Tuskin kukaan vastaa, mutta sainpahan jälleen luovan kirjoittamisen ilon :)

Sulkemisaika oli mennyt jo lähes kaksi tuntia sitten, mutta ohi kulkeissani huomasin kutsuvasti auki olevan oven. Viisikymmentä metriä aiemmin olin harmitellut, kun en käynyt tutkimassa Sokkarin levylaareja tai kirja-alea, mutta niin oli tarkoitettukin.

Astuin sisään autioon liikkeeseen ja huhuilin vienosti (mä osaan kyllä, vaikka näytän pelottavalta). Tiskin taa ilmiintyi hieman erikoisen näköinen mies, joka tervehti puoliääneen.

"Onks tää vielä auki? Siis voinko ostaa jotain?"
"Joo, vähän niinku puoliks auki."
"Puoliks? Niinku jatkoaika."

Kävelin tyhjään liikkeen takaosaan ja katselin hyllyä.

"Mullois tää."

Säikähdin vähän. Käännyin ja se mies seisoi ihan mun takana, ojennettu käsi kirjaa pidellen. Olin hämilläni.. miten se tiesi?

"Kävit pari kuukautta sitten ja kyselit tätä. Sain sen jotain viikko sen jälkeen, mut en tienny minne soittaa, niin oon sitä pitäny tuolla takana."

Otin kirjan käteeni ja selailin sitä. Se vaikutti ihan lukemattomalta. Ja koko juttu vaikutti uskomattomalta..

"Kiitos. Katson vielä noi leffat."

"Sitä etsimääsi elokuvaa ei ole liikkunut, mut jos jätät puhelinnumeron, niin ilmoitan sulle, jos saan sen. Voin kysellä sitä."

Entistä enemmän hämilläni poimin hyllystä puuttuvan Bruce Willisin ja maksoin ostokseni. Mies antoi lapun, johon oli kirjoittanut leffan nimen. Kirjoitin yhteystietoni alle ja kiitin lähtiessäni.

Tänään mä rakastan mun divarinmiestä.

εïз

Suuren juhlan aikaan

Jo on mennyt mennyt vuosi,
Menköhön tämäki vuosi
Muien vuosien mukahan,
Muien päivien perästä!
Laulelkame, soitelkame,
Tehkäme iloinen ilta!

Kanteletar I:111

Illalla oli halloweenbileet, eli suomalaisittan vietimme mukavalla porukalla sadonkorjuun ja karjavuoden vaihtumisen juhlaa, kekriä.

Suomessa ja muuallakin on aiemmin vietetty 25.10.-6.11. tai 1.-12.11. jakoaikaa ja kekri on muinaisista ajoista pitäen ollut jakoajan päättävä ilon ja yltäkylläiyyden juhla. Jakoaikaan sijoittunut tai sen aloittanut marrasyö on päättänyt entisen ja aloittanut tulevan (vanhan kalenterin mukainen uudenvuoden vietto). Marrasyönä on tehty ennustuksia tulevan vuoden varalle; on esimerkiksi käyty kuuntelemassa ikkunoiden alla ja siitä, mitä silloin on kuultu, on päätelty avio-onni (paperiseinäisissä kerrostaloissa tämä ennustaminen onnistuu vaivattomasti ihan sisätiloissa).

.. ja sitten juhlimaan!

"Yx, kax, kolm, neljä, ann ilonen olla,
kosk suru tulee, ann hänen mennä
Ei aina kekriä kestä,
Ei aina tupia pestä,
Ei aina höyky,
Ei aina möyky,
Ei aina wiina flaskusa löyky;
Kosk juomme hywä oltta,
niin mahdam tupakkaa polttaa;
isken siis walkiat taulaan,
ja wirwoitan kaulaan,
ja wihdoin iloisest laulan."

Vanhan tavan mukaan elossa olevien ihmisten oli lupa olla köyrinä liikkeessä jos he pukeutuivat salaperäisiksi köyriolennoiksi ja joutuivat kekritulien hiipuessa aikanaan kotiin - viimeinen ei saanut olla! Oman juhlamme kekrittäret, köyrihönttämöt ja köyripukit olivat löytäneet ylleen huikaisevan upeita asuja. Juhlaan osallistuivat mm. Cher, gynegologian kirurgi, Pahatar, Syöjätär, hippi, intiaani, mestaaja, nunna ja koko Draculan suku. Oman asuvalintani tein minuutissa löydettyäni lounastauolla kirpparilla haahuillessa mustan, nahkaisen puolikorsetin. Samassa muistin, että kotona on jo saappaat, minisalsahame, valkoinen sifonkiröyhelöpaita ja verkkosukkahousut. Ostin vielä (aina niin tarpeellisen) pääkallohuivin ja päädyin merirosvottareksi.

Juhlasta vielä sen verran, että juoma ei loppunut kesken ja ruokaa jäi, kuten kunnon köyrissä kuuluu. Vanhan perinteen mukaan kaikki on syötävä, mitään ei saa heittää pois, eli tänään pitää tuhota noin 15 kg pasta-kinkkusalaattia, pino viljatuotteita ja monta, monta litraa boolia!

Dagen efter.. vai mikä se nyt olikaan?

Kekrin jälkeinen päivä on Sielujenpäiwä, jolloin perimätiedon mukaan lämmitetään sauna sekä tehdään vihdat ja valmistetaan kylpyvesi niille pyhille miehille, joiden uskotaan tulevan kylpemään. Sielujenpäiwänä juodaan reippaasti, kierrellään taloissa ja uhkaillaan uunien ja liesien purkamisilla, ellei viinaa anneta.

PS. Seuraava lainaus ei millään tavalla liity kekriperinteisiin, mutta jotenkin sopii tunnelmaan: People say that what we're all seeking is the meaning of life. I think that what we're really seeking is the experience of being alive. - Rudyard Kipling

07:30 herätys
08:50 matkaan
09:50 saapuminen Tikkurilaan
10:00 äitiyslomakakkukahvit
10:10 ensimmäinen palaveri
11:00 toinen palaveri
12:30 sämpylätauko
12:50 kolmas palaveri
14:30 loppuhässäkät
14:40 matkaan
15:50 sisäänkirjautuminen omalle työpaikalle
16:00 muistiot palavereista I-III puhtaaksi
16:40 soittopyynnöt
15:15 päivän posti ja sähköposti
17:50 voileipä ja latte alakerran kahviossa
18:10 sähköpostien selvittely jatkuu
18:40 pikapalaveri
18:58 sähköpostien selvittely jatkuu
19:40 seuraavan palaverin suunnittelu
20:00 viides palaveri
21:20 palaveri päättyy
21:30 uloskirjautuminen

Ihan loistava ketju, jonne jotain jo kirjoittelin ja muutama tulokas pyörii kierossa sunnuntaimielessä -- lisäilen, kunhan kykenen.

-chris- How to drink (others under the table) like a Lady
-chris- Kuinka juoda itsensä pöydän alle ja näyttää silti aamulla siltä kuin olisi juuri kosmetologilta ja lymfahoidosta tulossa ja muita vinkkejä aloittelijoille

-Hellgirl- Atomifysiikkaa I, kuinka saadaan suunnaton energia melkoisen pieneen pakettiin
-Hellgirl- Emännän käsikirja, Näin järjestät CityMiitin

-MIQ- Jänkhähjuumoria taju(ama)ttomille (venäläiskuvitteellinen pa(i)nos)
-MIQ- Selibaattipäiväkirjat, yöni vieraalla maalla (kännykkäkuvitteellinen pa(i)nos)
-MIQ- Rasvatonta vettä ja muita dieettiruokia

1108 Voita angstisi (verbaaliväkivaltaa verkossa)

aakoo77 Kotini on linnani ja minä sen Hengetär
aakoo77 Kuinka selvitä baariin vartissa ja silti kotiin on pitkä matka (tekijät mcw ja aakoo77)

Addi Minulta <3 Sinulle ja muita skitsofrenisiä citykeskusteluja
Addi "Sillon kerran kun sain" SexCowboy© muistelee

arclight Ihmisen mittasuhteet, viivasta alkaa elämä!

avatar Hiljainen hetki (laajennettu teos, ilm. v. 2080)

Caelestis Ilo irti Jackypurkeista, cityilijän askarteluopas
Caelestis CityMiitit Valkokankaalla, ohjaajan opas
Caelestis CityMiitit Valkokankaalla, leikkaajan käsikirja
Caelestis CityMiitit Valkokankaalla, valaistuksen alkeet

fransia Risteilyemännän unohtumattomat muistelmat (osat 1-3)
fransia Tiivistä sanottavasi (osa I, kolmen sanan lauseet)

Gasolina Näin juot itsesi mukavaksi
Gasolina Dagen efter ja muita aikuisten satuja

Geo Valloitusretkeni rujoratsulla, osa I kartta hukassa
Geo Valloitusretkeni rujoratsulla, osa II amelya

Getsome Sillä lienee merkitystä?

harakka73 Kahvikulttuurin voimaannuttava vaikutus

HellMan HÄHÄHÄHÄÄ! Onks tukka hyvin? (huomiohuaraamisen ABC)
HellMan BHD(* punkkarimiehen PMS
HellMan 1000 tips for a BHD(*
HellMan My Nights out with Elnett

hetki_ikuisuus Minä sanoin "Ei tänään, ylihuomenna on töitä" (ja kuinka selität sen maanantaina pomolle?)
hetki_ikuisuus ♩♩♪♫♬♬♬♪♪♫♭♪♫♬♮♩♩♪♫♬♬♫♪♪♯ (säv. liquidsunshine)

Kairi Ei mekko mel.. miestä pahenna ja muita raskaanpuoleisia sanontoja

kiusausko Kauniit sanat ja muita itseilmaisun keinoja (tulossa loppuvuodesta 2017 tjt.)
kiusausko Ystävällisyys ja muut sanakirjasta poistettavat termit

Leccare Pakana- ja pakarapoikkitieteellisen tutkimuksen salat

liquidsunshine ♩♩♪♫♬♬♬♪♪♫♬♭♪♫♮♩♩♪♫♬♬♫♪♪♯ (san. hetki_ikuisuus)

mcw IronMaiden, titaani kestää vielä kun muut ovat menneet
mcw Elämäni taksikuskit (kertomuksia kotiinpaluista)
mcw Kuinka selvitä baariin (ja känniin) vartissa ja silti kotiin on pitkä matka (tekijät aakoo77 ja mcw)

mini72 Lady Chocolate ja muita makeita tarinoita

Pipit Tyttöystäväni (ilmestyneet osat 1-1108)
Pipit Tulevat pano(stukse)ni

Remontti-Hasse Klaffipoika kierroksessa (komeronovellikokoelma)

shiwan8 Henkinen metallinkesytys hameessa, opas vasta-alkajalle
shiwan8 Sain mitä tilasin - keskustelujani Gurun kanssa

suojelusprkl Munalla töihin ja liukkarilla takaisin
suojelusprkl Jenkkulankaa ja jeesusteippiä, vinkkejä työpaikkakiusaajalle (pro-painos)

vonStackelbaum Olkaimet sun uumalles kierrän, Panomiehen LI tuleminen
vonStackelbaum Ylistys punaiselle pelarkoonialle, Panomiehen LII tuleminen
vonStackelbaum Kuinka panna citynaaras paksuksi jo ennen päiväkahveja, Panomiehen LIII tuleminen

*)Bad Hair Day

Heräsin vahvasti ja todella hyvillä mielin, hymyillen. Tunnustelin mielialaa ja annoin juuri päättyneen unen muiston hiipiä takaisin silmät edelleen suljettuina..

Pikkuinen Laura piteli kiinni kädestäni ja juttelimme niitä näitä
sateen ja aaltojen märäksi kiillottamalla merenrantakalliolla kävellen.
"Katso, kummitäti! Mikä tuo on?"
Nostin katseeni ja kaukana rannasta näin miekkavalaan hyppäävän aalloista.
"Se on valas - tai oikeammin delfiini."

Valas kääntyi kohti ulappaa ja kiihdytti vauhtiaan uiden pian pintaa
auraten viileän veden hyväillen jalkojani. Sitten eläin sukelsi pimeään
veteen ja hetken luulin hukkuvani (silti tiesin, että niin ei käy, vaan
minulla oli turvallinen olo) kun tunsin suunnan muuttuvan kohti aurinkoa
ja merenpinnan aukevan jättiläisnisäkkään ponnistaessa hyppyyn.
Täytin keuhkoni ilmalla, nauroin ääneen ja heräsin pitäen edelleen kiinni
unestani ja jostain, joka on vieläkin melkein käsin kosketeltavissa.

.. Unen ja valveen rajapinnassa on toisinaan merkillinen välitila, jonne voi jäädä hetkeksi, kuin juuri kokemansa vangiksi - tai vartijaksi. Tämä uni oli juuri sellainen. Leijuin miellyttävässä onnentunteessa ja annoin sen täyttää itseni, jokaisen solun, jonne se ennätti ennen kuin meidät erotettiin toisistamme. Jossain (unen ja valveen sormenpäiden vielä viimeisen kerran koskettaessa toisiaan) kuulin kaukaa muutaman tutun sävelen:

"Och mot det blå
Jag ser en fågel lyfta
Jag ser dig
Sväva så
I min famn
Och i kyssen du ger mig
Jag finner allt
Det som bär mig nu

Solen vilar på din skuldra
Ljuset ändrare sin färd
Från att sjunka ner i havet
Till att stanna här"

Eva Dahlgren - Det som bär mig nu

Olipas taas sellanen pårnåpläjäys, että huh! Maksaisin aika paljon saadakseni Sinisen mulle tarjoilemat DVD:lle ja uudelleenkatseluun. Ei niitä kaikkia itse käsikirjoittamia directors cuteja kyllä muille kehtais näyttää - visusti pistäsin lukkojen taa piiloon ja yksin herkuttelisin :D Muutamista unista sais kyllä vähintäänkin kansallisen mittapuun mukaan markkinarakoja tukkivia äksönpläjäyksiä, mutta valtaosa on niin psykedeelistä kamaa, että katsojan pitäis kai vetää kaikki roju aasta tsetaan, että pääsis vähänkään samalle aallonpituudelle filkan kanssa.

Taidan täs aamupäivän tunteina viettää vielä hetken vuoteessa Talventakojan kanssa.

Äiti soitti. "Missä sitä ollaan?" Sen ääni oli jotenki itkunen tai sellanen sinnittelevä. Kerroin olevani kotona, jolloin äiti meni asiaan. Ihan vaan halus että tiedän, että jos jommalle kummalle vanhemmista jotain sattuu niin pankissa X on tili Y "kirjoita se nyt muistiin", jossa on N määrä euroja ja että lainaa ei ole. Isä (joka ei enää pariin vuoteen ole talousasioista ollut pahemmin kärryillä) ei kuulemma tiedä säästöistä tai laina-asioista mitään.

Yritin kysellä ensin kautta rantain, että onko joku hätänä ja kun en saanut mitään tolokun vastausta, kysyin suoraan. "Kaikki on hyvin. Sinulle ajattelin kertoa, kun olet vanhin ja on hyvä että joku tietää kun eihän sitä voi koskaan olla tulevasta varma."

Jaa. No, ei voi.. mutta että tuli vaan yhtäkkiä mieleen tämmönen asia tiistai-iltana ilmotettavaksi. Käymään ei kuulemma nyt kannata mennä "kun sinulla on se loma tulossa, niin tulet sitten". Selvä. Sitten puhuttiin sukulaiset ja naapurit ja mun lemppariautokorjaamonsetä (n. 60 v.), joka oli värjäyttäny tukkansa ja partansa pinkiksi ja koira ja kasvimaan nurkkaan kuopattu kissanraato, joka kuulemma on kummitellut keittiön ikkunalla.

Jotenki äiti vaan tekee sen aina. Ensin hämmentää ja sitten hämmentää uudelleen - melkein naurupissat housuun.

PS. Olishan tän voinu edelliseen merkintäänkin lisätä, mutta tuntu ajatuksenakin jotenki väärältä.

Ei siihen vaadita paljon mitään - itsellisen onnen tunteeseen ja hölmöön hymyyn.

Sain tänään postia Konnuilta. Maalaisherkku lähetti luettavaksi ja tallessa pidettäväksi PäiväKirjan osan VIII. Saatteena oli viestilappu, jossa ystävärakkaani iloitsi viimekertaisesta puhelusta, joka osui just oikeaan saumaan. Oli vähän allapäin, kun soitin sunnuntaina. Juteltiin kolme varttia ihmissuhteita ja jotain kai jälleen loksahti kohdalleen.

Päivä on muutenkin hymyilyttänyt.

Työmatka kulkee (edelleen sen saman) suutarin ohi ja suutarilla on tapana kirjoitella vanhalle reikälomakepaperille ajatelmiaan maailman tapahtumista ja kiinnittää ne ikkunaansa otsikolla "viikon päästö". Tällä kertaa oli vuorossa vaalilupausten arviointi - ja jos jokin asia naurattaa, niin ne lupaukset yleensäkin. Otin lausunnosta kuvankin, mutta Motorolan datakaapeli on töissä, joten saatte odottaa julkaisua huomiseen ellen jonkun ihmeen kaupalla saa BT-yhteyttä toimimaan.

Aika kuluu hitaasti, mutta pienet asiat pitävät mielen virkeänä ja kun vielä osaa järjestää päivänsä niin, että aikaa ajattelemiselle ei liiemmälti ole, sujuu odottaminen aurinkoaikaan kuin huomaamatta. Illat vähän tökkii, mutta nyt kun olen päässyt jälleen kirjallisuuden makuun (luin äsken muutaman sivun PK VIII:sta ja muutamat merkinnät piti nauraa ääneen), niin tunnit kulkevat hetkittäin jopa joutuisaan tahtiin. Silti kaihertaa välillä - mut sillee kivasti.

Kotimatkalla tapasin tuttavan, jonka asuntoa himoitsen. Ensi viikolla hän saa vahvistuksen yksiöstä ja minä pääsen "tekemään kauppaa" kaksiosta. Jos nämä päin persettä suunnitellut lähiön 34 m2 saa heittämällä vaihdettua keskustan 60 m2 alle satasen vuokrankorotuksella (josta edelleen osan maksaa oma vuokralainen Konnuilla), niin kehrään varmaan vuoden loppuun. Tai ainakin muuttopäivään saakka :)

Oon mä hymyilly muutenkin. Syksyn lehdet järjestäytyneinä pihakivetykselle, punaisena hehkuvat ruusunmarjat ja harhailevat ajatukset.

Voisin kelata eteenpäin, kävellä (aikaa) vastaan ja jatkaa fiilistellen siitä hetkestä hidastettuna.