Blogi

Kotimatkalle piti lähteä moneen otteeseen muuttuneiden matkasuunnitelmien mukaan tänä aamuna, mutta työ kutsui, joten hyppäsin yöjunaan.

Tuliaiset

Kävin Tampereella kahdessa kehoanalyysissä ja olen aika helkkarin tyytyväinen 20 tuhannen euron laitteen tekemään arvioon siitä, mitä nahkani pitää allaan. Valitettavasti tuo aanelonen ei ole tässä käsillä, jotta voisin hehkuttaa detaljeilla, mutta viimeistään huomenna..

Jatkot

Tänään elämä palaa uomiinsa omassa keittiössä ja rakentelen vähän ravinto-ohjelmaa tulevalle viikolle. Kaksi viikkoa tulee täyteen ja täytyy sanoa, että viime päivien messuhulabaloo oli oikein tervetullutta vaihtelua ja sain vahvistusta itsekurilleni.

Vaikka kolme päivää olen ollut jaloillani, kaipaan liikuntaa. Illemmalla kävelen salille treenaamaan ja lenkitän itseni takaisin pitkän kaavan mukaan. Aerobinen liikunta on ollut hyvä apu projektissa ja yritän jatkossakin pitää kiinni arkiaktiivisuudesta (kävellen olisit jo perillä) ja 3-4 pidemmästä lenkistä viikoittain.

Ei ole mun juttu tämä keskellä yötä herääminen - etenkin kun unille menin pari tuntia aiemmin.

Matkaeväät

Aamukahvi kotosalla ja matkaan klo 05:00. Evääksi vesipullo ja raejuusto-pähkinä-mantelisekoitusta, jonka lusikoin kuuden maissa.

Kokkolan ABC:llä pysähdyttiin aamiaiselle. Lautaselle salaattia, paprikaa (+ oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa), munakokkelia, kalkkunaleikettä, juustoa ja nakkeja (tarkistin hh:t keittiöltä). Tuntui aika hassulta, kun kanssamatkustavat uroot söivät kaurapuuroa ja karjalanpiirakoita.. Mutta uskallan suositella ABC:n aamiaispöytää muillekin aamumatkaajille.

Lounas

Piti syödä messuilla ihan "oikein", mutta oleellinen palaveri siirtyi/venyi ja jouduin kyttäämään tärkeän yhteistyökumppanin vapautumista. Kun sitten vihdoin homma tuli selväksi, huomasin että lounasaika oli ohi ja olin slaminkin kadottanut (takuutylsistyminen siinä odotellessa; mutta missä ihmeen välissä?), joten siirsin kuvittelemaani nälkää vuohenjuustosalaatilla.

Kahvia meni päivän mittaan varmaan litra?

Päivällinen

Viininä oli joku valpolicella, jonka nimen kirjoitin muistiin.. mutta minne?

Menu

Valkosipulietanat (ja leipä, jonka jätin syömättä)
Gorgonzolahärkää, punaviinikastiketta (ja parilaperunoita, jotka vaihdoin kasviksiin)
Tiramisu (jota kuolasin, melkein nuolaisin)

Huomasin juuri, että olisin voinut pitää 1/3 projektibileet ja tuon huomion myötä vajaa 2/3 tuntuu oikeasti aika vähältä.

Tottumustako vai jotain muuta?

Viime päivinä ei ole ollut nälkä. Olen joutunut tuon tuostakin muistuttamaan itseäni syömisestä. Tulostin parin tulevan päivän ateriat etten unohtaisi mitään. Kyse ei ole siitä, ettenkö muistaisi mitä pitää syödä, vaan siitä, että nälkää ei ole ja itse ruokailu unohtuu.

Söin eilen iltapalaksi n. 250 g ruokaa ja join 4 dl nestettä. Edellisestä pääpiirteissään saman ateriakoon ruokailusta oli n. 3 h. Jouduin taistelmeaan itseni kanssa että sain kaiken alas; vatsa oli niiiin täysi.

Koettelemus

Huomenna ja ylihuomenna testataan sitten miten itsekuri kestää notkuvien herkkupöytien äärellä. Aamuviideltä on startti kohti Tamperetta ja Sportec & Gymtec -messuja.

Pakkaaminen on vielä kesken, mutta reppuun lensi ensin treenikamat ja nyt mietin että pitäisi kai ottaa jotain päivällissettiäkin mukaan. Jakku on selästä väljä ja saappaiden vetoketju liukuu kevyesti pohkeen yli. Kiva =)

Ystävät ovat upea asia. Vaikka yhteydenpito joskus katkeaa pidemmäksikin aikaa, ovat ne aidot ihmiset oven takana silloin kun niitä eniten tarvitset.

Lenkkiterapeutti

Kävellessä saa usein korvienvälin järjestettyä kokolailla komeaan malliin. Toisinaan myllerrys vaatii kuitenkin ääneen pohdintaa ja jos pyöräteitä tarpoo yksinään jupisten, kiirii maine kovaa ja kauas.

Kävin kävelemässä pitkänpuoleisen palauttavan lenkin hyvän ystävän patistamana. Reilun tunnin aikana sain purettua mieltäni ja vastapalveluksena toimin ystävälle olkapäänä. Viimeisten kilometrien aikana jaksoimme jo jopa nauraa. Paistaa se päivä risukasaankin =).

Lohta ja seitä

Laitoin uunissa pari lohifilettä. Toiseen tein poikittaisviiltoja, jotka täytin sinihomejuustolla. Toinen file pääsi kanneksi seifileille. Sein ja lohen väliin lastasin aimo annoksen mozzarellaa ja maustoin tillillä, suolalla, mustapippurilla sitruunanmehualla. On pariksi päiväksi kalaa salaattiin ja wokkivihannesten seuraksi.. Tai saa nähdä. Toisesta lohifileestä olen syönyt jo lähes puolet :).

Tunnelmia

Vaikka elämä välillä riepottaa kovastikin, on fyysisesti hyvä olla. Paitsi että korvat soi. Tinnitusta on ollut aiemminkin (pari haulikon laukausta korvan juuressa ja muutama typerä konserttielämys), mutta nyt korvissa kuuluu tasainen vinkuna. Piipaaminen voi kuulemma johtua alhaisesta verensokerista. Täytyy selvittää asiaa.

Huomenna on pitkä, repaleinen työpäivä. Järki komentaa unille, mutta ei väsytä. Olen huomannut, että nukun entistä sikeämmin ja unen tarve on jonkin verran vähentynyt. Rytmissä on kyllä viilaamista. Ehkä teen parannuksen huomenna?

Kahdeksan vuorokautta takana ja tuloksia tässä:

Kehoanalyysiä

BMI - 1,5 yksikköä
Rasvaprosentti - 1,0 %
Rasvamassa - 1,5 kg

Mittanauhamittoja

selkä - 3,0 cm
rinnan päältä - 4,0 cm
rinnan alta - 3,0 cm
vyötärö - 4,5 cm
vatsa - 2,0 cm
lantio/peba - 3,0 cm
reisi - 2,5 cm
polvi - 1,3 cm
pohje - 1,2 cm

What a feeling!

Juhlan kunniaksi lorautin aamukahviin reilusti kuohukermaa.

Tulokset todella yllättivät. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Tiedän, että vastaaviin saavutuksiin en enää seuraavilla viikoilla yllä, mutta fiilis on aivan mahtava!

Eilen illalla tapasin ihmisen, jonka näin viimeksi tasan viikko sitten. Hän kysyi että mitä minulle on tapahtunut kun kutistun silmissä.

Paino on toki pudonnut, mutta itse pidän tärkeämpänä tuota rasvaprosenttia. Harmittaa, ettei käytössä ole parempaa mittausvälinettä. Pihdit löytyy, mutta ei henkilöä joka osaisi niitä käyttää. No, suunnan näen tuosta kahvamittaristakin. Ja senteistä.
Selkämittoihin (selkä, rinnan päältä, rinnan alta) olen todella tyytyväinen. Olen kuin kameli. Kannan vararavinnon selässä, joka on heikko kohtani.

Näillä eväillä hymyillen eteenpäin!

.. tuli kiireisempi kuin olin ajatellut. Miten yksi tapahtuma voikin vaikuttaa niin paljon tehtyihin, lukkoon lyötyihin suunnitelmiin?

Energiaa ja lisää verensokerin mittausta
Kiireen vuoksi ruokailut menivät höpsis. Söin kyllä, mutta ateriavälit venyivät liian pitkiksi.

Lounaan söin töissä. Eväänä oli runsaassa öljyssä wokattuja (pääasiassa vihreitä) vihanneksia, sieniä ja hillottuja valkosipulinkynsiä (meidän äiti tekee..), kuusi kalkkunanakkia ja kananmuna. Siinä aterioidessani juttelin työpaikalla kerran viikossa käyvän terveydenhoitajan kanssa verensokerista ja päätettiin, että tarkistetaan aterian jälkeen missä mennään.

Söin, join ja jatkoin töitä n. 30 min., jonka jälkeen leppäkerttu sormesta, viiden sekunnin odottelu . . . . . tulos 4,6 mmol/l. Mittaus uusittiin 1,5 h ateriasta ja tulos oli 4,2 mmol/l.
"Koska vointisi on oikein hyvä, ei toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä", kertoi terkkari. Tässä vaiheessa paljastin noudattavani HH<30g/vrk dieettiä. "Aha." Siinä kaikki! Totesi vaan lähtiessään, että koska toimin näin hyvin näin alhaisilla sokereilla, on henkilökohtainen alhaisen verensokerin rajani oletettavasti noin 2 mmol/l.

(Damn! Unohdin pyytää sen mittarin lainaan. Mutta rasvaprosenttimittari odottaa vaa'an vieressä aamua.)

Tässäpä herkkuresepti:

100 g Raejuustoa
10 g Kuorittuja manteleita
20 g Maapähkinöitä
rkl Sokeriruokokuitua (Fibrex)
rkl Kuohukermaa
ripaus Makeutusainetta

E 311 kcal, P 30 %, R 62 %, HH 8 %

Liikuttu on

Yhteensä 1,5 h kävelyä sauvoilla ja ilman, 45 min. kevyttä keppijumppaa ja venyttelyt. Kaloreita paloi n. 1000.

Viikko sitten aloitin ruokavalion, jossa hiilihydraattien määrä on rajoitettu 30 g / vrk. Samalla vähensin kaloreita. Kokeilu kestää 28 vrk, eli 1/4 on nyt takana ja kolme viikkoa edessä.

Tuloksia?

Aamu alkoi hirveässä kiireessä :). Sen verran ehdin aamutuimaan dieettiasioihin paneutua, että kävin vaa'alla, joka sai minut jopa hymyilemään. Aloitusrasvaprosentin mittasin kakkospäivänä, eli tiistaina. Koska en eilen voinut "yölainata" mittaria saadakseni aamulukeman, teen mittauksen huomenna ja raportoin muistakin tuloksista tarkemmin samalla kertaa.

Keho voi hyvin

Tai ainakin siltä tuntuu. Terveellisiäkin (en ole ihan vakuuttunut siitä, että proteiinin ja rasvan syöminen hiilihydraattien kustannuksella olisi terveellistä) ruokavaliomalleja kokeilleena voin ilolla todeta, että HH<30g/vrk (ihan itse keksitty nimi) vaikuttaa noudattamistani "dieeteistä" minun psykofyysistä kokonaisuuttani parhaiten palvelevalta.. ainakin toistaiseksi. Olen huomannut, että
- uni on syvää (vaikka yöt on taas jääneet lyhyiksi)
- herään pirteänä
- aineenvauhdunta toimii, eli hiki lentää
- vatsa toimii (uskon Fibrexillä olevan osuutta.. kiitos vinkistä!)
- energiaa riittää tasaisesti koko päivän - ei väsymyskohtauksia
- liikkuminen tuntuu kivalta vaikka syke on normaalia korkeampi

Työmatkaliikuntaa

Päätin lisätä viikko-ohjelmaan aerobista ja alkaa kävellä pari kertaa viikossa myös varsinaista työmatkaani, joka on n. 3,3 km suuntaansa. Aikaa tuohon tarpomiseen menee keliolosuhteista riippuen 33 min. +/- 2 min. =).

Muutaman tunnin kuluttua yöunille. Aamun check point vähän jänskättää. Takana on ruokailun osalta elämäni merkillisin viikko. Olen aika sujuvasti vältellyt tilanteet, joissa olisin ympäristölle joutunut selittelemään syömisiäni ja/tai syämättä jättämisiä, mutta muutamille on ollut pakko kertoa. Koska minun on epäilty vähintäänkin joutuvan sairaalahoitoon, olen joutunut toitumiseen selittämään termiä ketoosi.

Kritiikkiä peliin!

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on viime aikoina kirjoitettu hurjan paljon lehdissä, kirjoissa ja täällä bittitaivaassa. Olen lukenut paljon silkkaa soopaa - kritiikitöntä muiden toistamista; artikkeleita, joissa kuulopuheet ja luulot esitetään absoluuttisina totuuksina.

Haluan muistuttaa, että kirjoitukseni perustuvat omiin kokemuksiini, näkemyksiini ja tuntemuksiini. Faktat, joita esitän, olen poiminut useista lähteistä. Suurimman osan ammattikirjoista, joiden tutkimustietoon voin luottaa. Lähteitä en ole blogiini merkinnyt, mutta kysyvälle vastaan kyllä.

Ketoosi

Kyseessä on paaston tai erittäin vähähiilihydraattisen ruokavalion aikaansaama elimistön tila, joka aiheuttaa muutoksia mm. hormonitasapainossa. Dieetin tai paaston aikana veren insuliinipitoisuus laskee ja glukagonipitoisuus nousee ja näiden tapahtumien vuoksi elimistö siirtyy ravintoaineiden varastoinnista varastojen purkuun, eli alkaa käyttää tehokkaasti hyödyksi varastorasvoja (ja proteiinia). Ketoosissa maksa muodostaa vapaista rasvahapoista ketoneja, joita muu elimistö kykenee käyttämään energianlähteenä.

Alussa ketoneiden tuotto ei ole kovin voimakasta ja keho "taistelee" muutosta vastaan mm. päänsäryn avulla. Kun vähähiilihydraattista dieettiä / paastoa jatketaan (5.–6. lähtien), ketoottinen tila voimistuu. Sanotaan, että ketoosissa olevan ihmisen tunnistaa imelänhajuisesta hengityksestä.

Dieetin tai paaston aikana ketonit ovat tärkeä energianlähde, sillä ne mahdollistavat glukoosin säästämisen aivoille. Kun ruokavalioa jatketaan riittävän kauan, aivot sopeutuvat ketoaineiden käyttöön ja ne korvaavatkin osittain glukoosin. Ketoaineenvaihdunta vähentää proteiinien hajoittamista lihaskudoksessa. Lisäksi se vähentää näläntunnetta.

Nälkä?

Ei todellakaan. Mielitekoja edelleen vilahtaa, mutta varsinaisesti nälkää ei ole. Välillä on muistutettava syömisestä, vaikka energiaa ei viime päivinä ole kertynyt juuri 1000 kcal enempää.

Ensi viikolla jatkan 1000 - 1200 kcal / vrk. Tuhat saa riittää kevyinä päivinä ja treenipäivinä (kun tiedän tarvitsevani enemmän energiaa) lisään ohjelmaan palauttavan aterian.

Olen täysin unohtanut mainita parista ilmiöstä, joita olen hämmästellyt mielessäni viime päivinä. Unohtanut ehkä siksi, että kumpainenkaan ei esiinny tässä kirjoituspöydän ääressä, vaan ainoastaan etääntyessäni siitä riittävästi.

Hiki

Olen kuullut/lukenut väitteitä, joiden mukaan HH<30g dieetillä hiki haisee normaalia pahemmalle. Minun hikeni ei tavallisesti tuoksu millekään (ehkä vienosti santelipuulle) mutta ei se kyllä haise nytkään. Ei siis millekään (en puhu jaloista ja/tai lenkkareista :D).
Varmuuden vuoksi kaivelin eiliset lenkkikamat pyykkikorista ja nuuhkuttelin (sekoan, jep-jep). Ei sitten merkkiäkään hiestä - ellei edellisellä pesukerralla pyykkipulverista jäänyttä kemiallisenkeinotekoista odoria huomioida.

Hajusta viis. Määrä on sitten toinen juttu. Sitä nimittäin liikkuessa riittä - hikeä. Aiemmassa elämässäni hikoilu on ollut vähäistä tai enintään normaalia, mutta nyt tuntuu, että hikirauhaseni ovat muuttuneet kerrassaan suolavesilähteiksi, joiden toiminta perustuu täysin urheiluvarusteiden kosketukseen. Hyvä että ehdin pukea lähetinvyön päälleni, niin taas mentiin. Otsa helmeilee, hiki valuu norona rintojen ja selkäfileiden väliin.
Saunalla on samantapainen vaikutus. Olen aiemmin voinut löylytellä pitkänkin tovin ilman että olen kovasti hionnut. Eilen ja toissailtana uutta kiuasta koeponnistaessa hämmästelin vesimäärää, joka työntyi kehostani. En edes lämmittänyt kiuasta kovin kuumaksi.

Syke

Leposykkeeni on alhainen, alle 50. Maksimisykkeestä en tällä hetkellä osaa sanoa (edellinen testi joskus viime kesänä?), mutta kaavalla 205-(0,5 x ikä) saan tulokseksi 185,5, joka ei ihan pidä paikkaansa.

Aerobinen liikunta jäi viime kesänä sairastamani keuhkokuumeen vuoksi kokonaan, mutta olen sitä hiljalleen herätellyt henkiin. Toki matkan varrella on tullut käveltyä ja sauvottua, mutta mitenkään suunnitelmallista tai systemaattista tuo liikunta ei ole ollut - ennen kuin pari viikkoa sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.

Kaikki alkoi totuttuun tapaan; sykkeitä seurailen muutenkin, ja pk-sykealueen määrittäminen Polarilla käy leikiten. Kuluneen viikon aikana kuitenkin olen huomannut, että pk-lenkillä syke tahtoo nousta väkisinkin jopa 15 pinnaa tavanomaista korkeammaksi - siis samalla teholla liikkuessani. Tämä kummastuttaa. Pahalta ei tunnu missään vaiheessa. Puhuminen on helppoa ja välillä tekee mieli kirmata juoksuun. Mutta, mutta.. Täytynee selvittää mistä on kyse. Onko mittarissa vikaa vai vaikuttaako HH<30g/vrk niin paljon sydämen toimintaan.

Eilisilta meni lähes nestepaastoksi. Sain kuitenkin monenlaista kivaa ajateltavaa kun ensin ex-kollega soitteli ja myöhemmin juttelin vielä tovin toisen piristävän tuttavuuden kanssa. Puheluiden jälkeen - iltamyöhällä vasta - sain tehtyä tuhdinpuoleisen salaatin ja nieltyä vihdoin jotain kiinteää.

Ateriarytmistä

Iltapuhteina kirjoittelin itselleni uuden ateriarungon jatkoa varten. Tuntuu, että jaksan paremmin kun aloitan aamun aavistuksen kevyemmin ja varaan illaksi vähän ekstraa. Päiväohjelma on joka tapauksessa arkisin iltapainotteinen ja aamupäivällä on usein aikaa valmistella terveelliset eväät töihin.

Tapana on ollut syödä 5-6 ateriaa päivässä, eli: aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja treenipäivinä lisäksi palauttava ateria. Koska hiilihydraatteja on tämänhetkisessä ruokavaliossa minimaalisen vähän, ajattelin säästää niistä suurimman osan treenin jälkeiseen palauttavaan ateriaan. Tuntuu tosin naurettavalta edes ajatus, sillä tuo hiilarimäärä on niin häviävän pieni, että liekö mitään merkitystä.

Aamiaista valmistaessa join Beroccan ja nielin kalaöljyt. Paistelin runsaassa öljyssä kasvismunakkaan (mukana Fibrexiä), jonka kuorrutin kermajuustolla. Jälkkäriksi kahvi.

Välipalana söin 125 g rahkaa, jota notkistin tilkalla kermaa ja maustoin muutamalla murskatulla mustaherukalla. Join ison kupin teetä.

Nesteestä

Olen juonut viime päivinä ihan hirvittävän paljon. Tuntuu, että kotona ollessa olen kasvanut kiinni tuohon 7 dl vetoiseen mukiin, jonka tankkaan vuoroin vedellä, Beroccalla, kahvilla (vähennettävä edelleen), kaakaolla, teellä.. En uskalla laskea montako kertaa päivässä.

Riittävä määrä juotua nestettä tavanomaisissa olosuhteissa on 2-2,5 l. Tuohon määrään on laskettu myös ruuan sisältämä neste. Liika juominen huuhtelee elimistöstä vesiliukoisia vitamiineja (C-vitamiini ja kahdeksan B-ryhmän vitamiinia) ja tärkeitä kivennäis- ja hivenaineita. Jos juominen menee ihan överiksi, on vaarana sairastua vesimyrkytykseen.

Happea

Sitä tarvitaan :). Vaikka pilvinen sää ei houkuta urheilemaan, taidan silti käydä pienellä lenkillä - ihan vaan tuulettamassa ajatuksia.