Laakin paikka

Herranen aika. Taidan alkaa oikeesti tulemaan tosi vanhaksi tai jotain. Pelottavaa. Tai sitte noissa eilen matkalta haetuissa ABC:n ruuissa oli jotain ebolaa. Sain ihan ihme laakin illalla, joka nyt aamulla sitten oli onneksi mennyt ohi.

Osittain ihmettelin eilen minulla ollutta rapelia. Vaikka join lauantaina siellä baarissa paljonkin, menin sen jälkeen useaksi tunniksi jatkoille, missä en juonut enää mitään. Tosin minulla olikin ihme kestokännit taas päällä. Aamulla, kun noustiin, tuntui, että kummempaa darraa ei oikeastaan ole. Päätä särki kyllä, joten otin siihen ibuprofeenia. Kyllä sitä darraa sitte päivän mittaan muodostui, mutta sitte ku piti iltapäivällä hypätä rattiin, sitä jotenki skarppautui.

Haettiin jostain puolesta matkasta suunnilleen ABC:ltä hampurilaisateriat ja söin loput siitä vasta illalla kotona. Kävin vielä ennen kymmentä pihalla tupakalla ja ilmoitin Hannalle Varkauteen, että ollaan päästy kotiin. Tulin sisään ja istahdin vielä koneelle hetkeksi. Sitten iski ihan hirveä pahoinvointi. Makoilin lattialla vähän aikaa, mutta koska se ei sitte menny ohi, kävin jotenkuten pesulla ja menin sänkyyn. Makasin punkassa pahoinvoivana, oksennus kurkussa ja olin sata kertaa lähdössä laattaamaan, mutta en sitte lähteny. Laitoin silmät kiinni ja jouduin hurjaan karuselliin, joka pyöri sataakahtakymppiä. Se oli kamalaa. Onneksi olen jossain vaiheessa nukahtanut. Heräsin kolmelta, hörppäsin vähän vettä ja jatkoin unia. Nousin tuossa äsken ja olo on ihan hyvä, vaikkakin nuutunut. Salaperäinen yrjökohtaus meni onneks ohi yön aikana. Huh.

Nyt jos koskaan tekee mieli niuruta, että mie en kyllä juo enää koskaan ja muutenki syön pelkkää salaattia ja juoksen lenkillä sillä aikaa ku muut nuoret naiset juoksee miesten perässä. Nii.