Risoutunut hermafrodiitti

Ihan vallan minoon hermafrodiitiksi ryhtyny. Ensin olin tyttö, mutta sitten mulle kasvoi otsaan pippeli. Ei oo muuten ihan mikään katkarapu...

Siis oikeasti. Kyllä minnuu taas koetellaan. Minoon kovasti joskus lammasmainen ja realistinen, mutta samaan aikaan olen kuitenkin hirveä höyrypää, hermoheikko ja vieterini on jotensakin millin pituinen. Minua risoo milloin mikäkin mutta aina kuitenkin jokin. Ja ylläri. Tälläkin kertaa olen risoutuman multihuipentumassa ja olen kohta varmaan purrut hampaistani kaikki paikat.

Ensinnäkin. Minua kyrsii vieläkin se perjantainen tk-reissu ja se, että missasin sen takia kallisarvoisen pyykkituvan. Inhoan sitä, että kaikki kivat vaatteet ovat likaisina ja joudun kulkemaan jossain hätävararytkyissä ja ennen kaikkea inhoan niitä aina kalsarilaatikkoon viimeisiksi jääviä liian pieniä, liian isoja, liian rumia tai muuten vain liian epämukavia pikkareita, joista sitten valikoin ne vähiten kammottavat ja kaivelen niitä persvaostani tai mahamakkaran alta kaiken päivää. Mur.

No sitten. Siis tää on kaiken huippu. Olin eilen lähdössä iltavuoroon normaaliin tapaan polkupyörällä. Vaan mitä olikaan joku kokovartalomulkku tehnyt! Vääntänyt minun pyörän kikkaraisen vaijerilukon niin tiukalle, kuin oli vain saanut ja niinpä minen saanu enää sitä auki, koska se oli jo melkein menny poikki ja se lukkotappi oli ihan vääntyny. Siihen jäi pyörä ja minä jouduin hyppäämään ratikkaan. En tiedä, oliko tarkoitus pölliä pyörä vai vain päästä minun tappolistalle, mutta jälkimmäisessä ainakin onnistui. Olin aivan kertakaikkisen raivona. Nyt minen saa sitä pyörää tosta pyörätelineestä irti, ennen ku joku minua vahvempi tai voimasakset omistava ihminen tulee minua auttamaan. Ostan siihen sen jälkeen sellasen lukon, että jos sitä joku homo tulee käpälöimään, siitä saa sähköiskuja ja ikuisen impotenssin, perkele. Tosin mun säkällä se sama idari tulee uudestaan vääntelemään sitä lukkoa ja vie sitte pyörän mennessään, ennen ku ehdin kissaa sanoa, saati ostaa tehokkaampaa lukkoa.

Näiden lisäksi se edellisessä merkinnässä mainitsemani eksä soittelee minulle edelleen. En ole kertaakaan vastannu, koska en todellakaan ala kuuntelemaan kenenkään kännistä mongerrusta, varsinkaan töissä. Se on nyt soittanut melkein parisenkymmentä kertaa tässä vajaan kahden vuorokauden aikana ja jättäny kymmenisen ääniviestiä + muutaman tekstiviestin. On varmaan hirveän tärkeää asiaa, kun viesteistä selkeesti kuulee, että jannu on hirveessä kokovartalopuudukkeessa. Olen nyt kerran jos toisenkin laittanu tekstarin, että soittaa selvinpäin. Vielä toistaseksi ei oo menny perille. Kaikilla ei noi piuhat vissiin johda mihkään...

No, saanpahan tässä samalla tietää, millasta on, ku omistaa pippelin. Eipä tää kauheen kukkeelta vaikuta.