Todella upeeta

Tiedän yhden sellaisen ihan kammottavan lihavan tytön. Se on niin lihava, että se joutuu kävelemään oudosti töpöttäen, koska sen reidet ovat niin paksut ja menevät päällekkäin ja hinkkaavat yhteen. Se ei takuulla näe alapäätään, paitsi ehkä kannattelemalla mahaansa ja katsomalla torttuaan peilin kautta. Se siitä sheivaamisesta. Sen naama on epäterveen punainen ja pöhöttynyt ja huulet jotenki sinertävät, ihan ku se ois posahtamaisillaan. Sen takapuoli on oikeasti brasilian kokoinen. En uskalla edes veikata sen vaatekokoa. Se alkaa varmaan kuutosella. Jos siitä otettas kaikki läski pois, sen nahkoihin mahtuis varmaan asuntovaunu ja ulkohuussi.

Ihan pian minä olen se tyttö. Ellen halkea ennen sitä. Olen mussuttanut viime päivät yhtä sun toista ja huipensin syömissuman tänään vetämällä ensin tappavan annoksen kiinalaista ja sitten kokonaisen purtilon Ben&Jerry'sin suklaajätskiä, jossa on julmetun kokosia brownien palasia. Eilen erikoistuin sipsuihin, dippiin ja muutamiin poula-vanukkaisiin. Kumpanakin päivänä olen syönyt itseni ihan sairaaksi, tirsunut rasvaa ja sokeria, vihannut itseäni ja vannonut hampaat irvessä, että huomenna, huomenna minä en syö MITÄÄN. Ja kuinkas taas kävikään...

Karuakin karumpi todellisuus lävähti silmilleni tänään sovituskopissa. Ähelsin moiseen laitokseen farkkujen ja muutaman alennuskoltun kanssa. Näytin farkuissa elefanttitautiselta, pitkäperseiseltä lehmältä. Ostin ne silti. Niiden kolttujen kohdalla oli kuitenkin pakko luovuttaa. Verkkokalvoni kärähtivät, koska peilistä minua katsoi sotalaivaa pelottavan läheisesti muistuttava otus, joka sonnustautui moneen muodottomaan kolttuun peräkkäin. Päädyin ostamaan sukkahousuja, koska saan sairasta tyydytystä sulloessani vellovia reisiäni piukkoihin makkarankuoriin. Not.

Kävin uimahallissa rääkkäämässä itseäni (ja kanssaihmisten verkkokalvoja) hieman lisää. Huomasin suihkutilan vessassa, että tissini ihan varmasti roikkuvat enemmän, kuin ennen. Käänsin varsin järjestelmällisesti peilille selkäni ja työnsin todellisuuden syrjään. Minua ei yhtään helpottanut suihkussa hekumoinut thai-tyttö, jolla oli täydellinen ja pieni vartalo. Satuin sen kanssa saunaan samaan aikaan ja minun oli hirveän vaikea katsella mitään muuta, kuin sitä pientä vartaloa ja miettiä, että mistä minäkin saan tuommosen ja mitäs jos olisin noin laiha ja pieni ja tunsin itseni makkaraiseksi jättiläiseksi, joka silmät päästä pullistellen kyylää täydellisiä thai-tyttöjä ja kampittaa ne sitten murha-aikeissa suihkuhuoneen liukkaalle lattialle ihan vaan kateuttaan.

Tosin se thai-tyttönen teki jotain perin outoa. Se istui ensin levottoman oloisena paikallaan jalat koukussa, suoristi sitten jalkansa ja tarttui pikkuruiseen mahaansa. Tyttö yritti ensin ikäänkuin työntää kädellä mahaansa pienemmäksi tai taaksepäin tai jotain. Sitten se tarttui sormilla minimaaliseen nahkapoimuun vatsassaan ja nipisti siitä. Sitten se yritti siloittaa mahaansa leipomalla sitä vielä kämmenellä jotenkin tuskastuneen oloisena. Se näytti ihan siltä, että sen mielestä se nahkapoimu siinä mahassa oli liikaa, vaikka se oli minun mielestä varmaan kaunein masu, mitä olen ikinä nähny. Ajattelin osittain huvittuneena, osittain kauhulla, että mitähän se minun mahasta ajatteli. Ei varmaan mitään kovin mairittelevaa. Lähdin saunasta riipputisseineni, hötkyvine mahoineni ja jättiläisperseineni ja jätin etelämaalaisen angstimuijan täydellisine vatsoineen sinne paistumaan. Mokoma.

Läskieni pyrähdysmäistä kasvukautta tukee myös ohikulkijoiden kommentit. Muutama päivä sitten raahustin kaupasta (yllättäen veska kaikkea huipputerveellistä täynnä) ja vastaani käveli varsin urheilullisen näköinen pariskunta. Näin jo vähän matkan päästä, että nainen selosti ukolleen jotain. En kuullut lauseen alkua, eikä minulla ole hajuakaan, mistä nainen puhui. Tiedän vain, että juuri minun kohdallani kuulin sanat "TÄYDELLINEN PÄÄRYNÄVARTALO" lausuttuna varsin kuuluvalla ja selkeällä äänellä. Jutun loppupuoli haipui muminaksi, kun mokomat lenkkihirmut pyyhälsivät ohitseni niin nopsasti. Jos jumala on olemassa, minun olisi varmaan pitänyt ottaa tämä hänen vinkkinään, jättää herkkupussi tienposkeen ja pyrähtää juoksuun sulattaakseni väpäjävän päärynävartaloni siedettäviin mittoihin. Tosin oisin saanu juosta Siperian ympäri, eikä ois varmaan piisannukaan.

Koska sitä kiinalaista jäi hieman, taidan syödä sen lopun, kömpiä sitten sänkyyn ja nukkua koiran vieressä oikein makeat vanhanpiian unet. On tää upeeta.