It's my life. It's now or never.

Lienee sanomattakin selvää, että eilinen konsertti oli M-A-H-T-A-V-A! Jonissa on kyllä Sitä Jotakin, joka saa nuoremmankin naikkosen sydämen pamppailemaan eikä koko show'ssa ja yleisön suunnattomassa eläytymisessäkään ollut moitteen sijaa. Olipa hyvä, että tuli lähdettyä. Ja tunnistinhan mä lopulta yli kymmenen biisiä, vaikka luulin tietäväni vain It's my lifen ja Alwaysin. Älyttömän hyvä fiilis.

Toiselta kantilta painaa kyllä tällä hetkellä myös väsymys. Jotenkin sitä on tässä viime päivät ollut ihan hirveässä jatkuvassa univelkakierteessä ja nyt tuntuu, ettei mikään unimäärä riitä (okei, en mä viime yönäkään nukkunut kuin viisi tuntia mutta sunnuntaina nukuin ainakin 15 eikä sekään helpottanut). Onneksi kohta on juhannus ja pitkät vapaat. Taidan jättää ihan suosiolla kaikki alkoholijuomat muiden nautittaviksi ja vain keräillä voimia viimeisiin työviikkoihin. Muuttolaatikoiden pakkailuakin pitäisi pikkuhiljaa aloitella. Pahvilaatikoita olisi jo tusinan verran, mutta hommaa ei vain millään tahdo saada aloitetuksi. Vajaan vuoden takainen muutto mielessäni yritän kyllä olla tällä kertaa ajoissa - mikään ei ole hirveämpää kuin pakata samalla loppuja kamoja kun tavaroita jo kannetaan ulos kämpästä ja jatkuvasti eteenpäin juoksevaa aikaa on aina vain vähemmän jäljellä. Ehkä tällä kertaa vuokraan myös tuohon parvekkeen alle jonkun roskalavan, johon saan kipata puolet kaikesta romusta, joita on tässä noin neljän itsenäisen asumisen vuoden aikana kertynyt nurkkiin. Joku ihme pesänrakennus-/keräilyvimma vaivaa ilmeisesti mua(kin), kun kaikki mahdollinen rikkinäisistä ja käyttämättömistä sukista alkaen on säästettävä. Onneksi tällä kertaa on erittäin rajallinen määrä tilaa tavaroiden varastoinnille - karsintaa on pakko suorittaa raadollisin ottein.

Nyt kuitenkin keittämään vielä kaksi kupillista mustaa myrkkyä ja sitten pitääkin ryhtyä jo pohdiskelemaan työpaikalle päin siirtymistä.

Rock!