Perusnormia

Onpas ollut aika helvetin superrankka viikko. Kolme tenttiä, labrakurssin näyttökoe, reilun parin kuukauden orastaneen tapailusuhteen päättäminen, kolme hullua juopotteluiltaa, kaksi hurjan pitkää ja hektistä työpäivää. Puurtamista, rentoutumista, itkemistä, nauramista... Onneksi useimmiten elän äärimmäisen yksitoikkoisen arkista elämää, ei musta oo tällaiseen tunteiden vuoristorataan yhdistettynä äärimmilleen viritettyyn stressiin ja kiireeseen.

Joojoo, älkää sanoko mitään, tiedän itsekin: mokasin jälleen kerran yhden parisuhteen. Joojoo, tiedän, oon sinisilmäisen naiivi ja päätä pahkaa ihastuva ja typerä lemmenasioissa kaikkien ikäisteni tavoin. Tiedän, tiedän ja pärjään kyllä ja varmasti tulee vielä mullekin se oikea vastaan ja plaa. Jättäkää kliseet ja voivottelut, oon ne varmasti kaikki jo kuullut. Eikä mulla oikeastaan ole edes kovin paska fiilis, koska kun ahdistaa niin ahdistaa ja nyt kun sai sanottua, että haluan mieluummin jatkaa taas hetkisen elämän taivaltani yksin niin homma on poissa päiväjärjestyksestä ja mulla parempi fiilis. Ja joo, tiesittehän te senkin, ettei mussa vain vielä ole naista 16 vuotta mua vanhemmalle perheenperustamisiässä olevalle miehelle (joka kaiken lisäksi on mua lyhyempi!). Että hyvä näin ja juttu loppuun käsitelty.

Mun pitäis oikeastaan olla jo nukkumassa. Kulunut viikko on toden totta ollut raskas. Iltapäivän parin tunnin lenkki hieman selvitti päätä ja sai jumittavaa niska-hartiaseutua avautumaan, mutta kyllä sitä huomaa, että aika kovilla kierroksilla on vedetty viimeiset kuusi päivää. En kertakaikkiaan saata ymmärtää, miten olen viimeiset kolme vuotta elänyt jatkuvasti kuten kuluneen viikon: tehnyt töitä ja opiskellut keskimäärin kymmenkuntaa tuntia päivässä ilman vapaapäiviä, kuluttanut henkisiä voimavarojani toimimattomissa parisuhteissa, ryypännyt ja rellestänyt, selvinnyt muutaman tunnin unilla ja niin edelleen. Huh. Älkää antako mun enää ryhtyä moiseen. Katsokaakin, että tämä viikko oli vain poikkeustilanne, ettei tää hullu uurastus jää taas päälle.

Nyt kuitenkin sanoista tekoihin ja kerrankin edes jossain määrin ajoissa nukkumaan.

Rock!