..it was fun..

Kaikki mitä saa aikaan on jollain tapaa toisten ansiota. Tähän lopputulokseen olen tullut katseltuani maailman menoa monelta eri kantilta. Se, mikä suututtaa ihmisiä heidän oman elämänsä mitättömyydessä on se, että he eivät pidä elämääsi erillisenä tapahtumana, erillisenä ulottuvuutena kaikkien elämien joukossa, vaan osana heidän elämäänsä. Jokaisella on oma merkityksensä tässä aitauksessa, mutta vain niin pitkään, kun sillä on merkitystä sille, joka haluaa oman merkityksensä erottuvan yleisestä merkitysvirrasta.

Jollain tapaa on pyrittävä tekemään asiat "omalla tavallaan" vaikka todellisuudessa nämä "omalla tavallaan" tehdyt asiat ovatkin tapoja, joilla pyritään miellyttämään, tai tekemään suuri, lähtemätön vaikutus kanssaeläjiin. Itsekeskeisyyskin on pitkälle vietynä hyvin hienojakoista tarvetta hyväksynnälle yhteisössä. Itsekeskeinen, välinpitämätön ihminen haluaa huomiota, jolla hänen tavoitteistaan tulee merkityksellisiä, ehkä jopa visionäärisiä letkautuksia tai huomioita. Puhdasta energiaa kaiken yläpuolella. Kaiken kattavaa yhteisön romantisointia juuri itsekeskeisen henkilön hyväksi. Täydellistä riippuvaisuutta yhteisöstä.

Olen kovasti väsynyt kaikkeen. Työ on alkanut ahdistamaan jatkuvuutensa vuoksi; tuntuu siltä, että kukaan ei arvosta sitä mitä me teemme. En kyllä yhtään ihmettele. Enhän minä itsekään arvosta itseäni, koska hyväksyn näin huonon palkan, alati kasvavan vittuilun siitä, kuinka olen työpaikkamme ainoa mies, pomoni nykyään varsin nuivan asenteen kaikkea kohtaan ja väsymyksen, jota kaikki muu elämä + tämä huonosti palkattu ja paskamainen ala tarjoaa. Vaikka enhän minä voi työyhteisöäni/työtovereitani syyttää. Tämä nyt vain on tämän alan vitsaus. Niin... ja sitten se kaikki muu elämä, eli elämä työn ohella.. Kuinka olenkaan ajanut itseni sellaisten ihmisten keskelle, jotka ovat niin riippuvaisia huomiosta, että he päätyvät tekemään täysin tahdittomia ja skitseofreenisia tekoja.. ja ennen kaikkea sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua heidän mielenvikaisuuttaan vastaan.

Toisaalta; olen myös onnellinen. Olen tavannut ihanan ihmisen. Jonkun joka jakaa tunteensa. Jonkun joka vaikuttaa hyvin aidolta kaikkine vikoineen ja hienoine puolineen. Hyvä ihminen. Pidän.

Ajan asioita eteenpäin. Toimin isoilla linjoilla, joita kuitenkin pyrin tutkimaan varsin millitarkasti. Jokainen kohtaamani asia vie yhtä paljon eteen- kuin taaksepäin. Tekisi mieli juoda viiniä, mutta en jaksa. Aurinko piristää, mutta häikäisee.

Kevät ottaa ensimmäisiä lapsenaskeliaan.
Pakkanen nipistelee kasvoja ja tekee huurretta partaan.

Torstai.. on kuulemma toivoa täynnä.

Kirjoitettaessa soi My Favourite Things - John Coltrane