Mitä laitat osaksesi

Olen pitkään pohtinut kansalaisten näkemystä siitä, mitä he ovat. Virta vie kaiken, eikä se ole virran syy. Kun joku asettaa jollekin painoarvoa, jossain tietyssä suuhteessa, niin hän päätyy asettamaan omia psyykkisiä vajavaisuuksiaan toisten IDIn osaksi. Tähän olen itsekin syyllistynyt, ja syyllistyn edelleen, mutta olen myös myöntänyt, että jokainen typeräksi haukkumani ihminen on kanssani aidosti typerä, ja jokainen aidosti typerä ihminen on rohkea, ja kanssani aidosti, rohkeasti typerä. Tämä on tietenkin pitkään tiedossa ollut fakta.

Ihmiset pelkäävät niitä asioita itsessään, jotka he kokevat/näkevät toisten heikkouksina. Vahvuutta ei ole. Me olemme kaikki yhtä vahvoja ihmisinä ja jokaisella on mahdollisuus olla yhtä älykäs, voittoisa ja ymmärtävä. Katsojan, tulkitsijan tehtäväksi jää, mihin kategoriaan hän asettaa tulkittavien kanssaihmistensä vahvuudet. Minä olen rohkeasti typerä, mutta samaan aikaan paljon älykkäämpi kuin keskiverto, rasismiin nojaava, väkivaltainen, television edessä kaikki päivänsä, korpea pelkäävä ihminen, jolle maailma on häpeääkin suurempi häpeä.

Tekeekö tämä minusta jollain tapaa vastustajan niille, joiden on vaikea hyväksyä tätä? Viimeaikoina osakseni saama parjaus on ollut omiaan lisäämään sokeuttani näitä parjaajia kohtaan. Olen nostanut heitä myötävaikutuksellani näkyviin ja ihan syystä! He ovat ansainneet sen! He ovat aidosti minulle vihaisia siitä, että olen heille saavuttamattoman voittoisa! Enkä minä heitä siitä syytä. Siihen heillä on oikeus. Ja on kohtuullistakin kadehtia jotain sellaista, mihin on vielä matkalla. Tähänhän koko elämän mielekkyys perustuu; asioiden saavuttamiseen, mielenkiintoon elämää kohtaan. Ei sen vuoksi kannata kirvestä kaivoon heittää. On hyvä, että löytää elämästä jotain mielekästä, jotain merkittävää, eikä vain koe elämää häpeällisenä tapahtumana, jossain rasismin, massahurmoksen peittämän kaavun alla. He todellakin ovat ansainneet tämän! He todellakin ovat ansainneet mahdollisuuden tähän, mutta eivät niin, että auttaisin heidät perille asti. Siihen heidän pitää löytää omat keinonsa. Siksi minä en halua antaa mahdollisuutta päästä avoimeen debattiin kanssani näille ihmisille. En minä voi olla oppaasi matkalla elämään. EN minä voi opettaa sinulle mitä elämä on. Ja tämä ei ole näin vain minun kohdallani. Tämä pätee kaikkien kadehdittavien ihmisten kohdalla. Minä kadehdin luontoa sinänsä. Olen aina askeleen jäljessä sen suhteen, mitä luonto tarjoaa. Metsät ovat juuri nyt kauneimmillaan. Ei enää niin vihreää ja lehdet ovat pudonneet. Pidän niistä äänistä, kun lehdet kahisevat jaloissani. Ne muistuttavat talven tulosta. Talvella minä kaipaan kesää, koska se on saavuttamaton keskitalven pakkasilla, jotka tätä nykyä ovat käyneet vähiin.

- - - -

Ehkä sen naisen päässä ei liiku mitään
sanon ystävälle kerrottuani
tarinamme se on suu auki
hämmästyneenä, kuin lapsella
Jouluaamuna. Se on psykopaatti.
Siksi se ei kai ikinä hiuksiaankaan pessyt
sanoo naapuripöydän muori
kukkahattunsa suojista. Se katselee salaa
kääpiöpornoa ja sen vanhat sukkahousut
kastuu haarovälistä, kun sisään kävelee
natsipukuun sonnustautunut poliisi.

Kiiltonahkahaalareissa kulkeva
tarjoilija kantaa peniksen näköisiä
banaaniannoksia Kuurojen Liiton
pöytään,
ne viittoo ja sytyttelee
tupakoitaan. Näen savuvanoissa hyvin
vähän asiaa ja ihmettelen kuinka ne osaa
tuollaista kieltä, jota ei edes ole.

Pihalla sataa ensilumi toista kertaa tänä vuonna.
Suomenliput on salossa ruotsalaisuuden päivänä.

- - - -

Jos joku väittää, että elämä on rankkaa..
..on minun pakko kysyä häneltä..

"Verrattuna mihin?"

Kirjoitettaessa soi Miles Davis - Spanish Key