Blogi

Hmm. Uusi vuosi tuntuu hyvalta. Ehkapa tasta(kin) vuodesta tulee elamaa muuttava ja uudistava vuosi. On toisaalta hankalaa, kun suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Mutta toisaalta se pitaa elaman mielenkiintoisena. Esimerkiksi tama meidan Irlannissa oleskelu. (oleskelu on hassu sana. toim. huom.) Alunperin suunniteltiin tulevamme vuodeksi. Vuosi on kohta taynna eika meilla ollut mitaan uutta suunnitelmaa. Taalla on ihan ok olla enka tieda mihin sita sitten menisi, jos taalta lahtisi. Leikiteltiin ajatuksella lahtea joko Italiaan tai Espanjaan kielta opiskelemaan ja sitten toihin, mutta sinne menisi paljon rahaa eika siella tienaisi kovin hyvin. Ja millaista tyota sielta sitten niin heikolla kielitaidolla voisi saada (en siis elattele kuvitelmia, etta parin kkn kielikurssin jalkeen puhuisin sujuvasti.) Kun nyt on ihan ok-palkkainen vakityo, tuntuisi tyhmalta menna muualle raatamaan jollain 300 euron kk-palkalta tyohon, joka ei vastaisi koulutusta. Ja jos Euroopassa pysytaan, ainoa jarkeva vaihtoehto Irlannille olisi Iso-Britannia kielen ja tienestien kannalta. Naiden pohdintojen jalkeen sitten ikaan kuin alistuin ajatukseen, etta taalla nyt toistaiseksi pysytaan. Ja kuten sanoin, mukavaahan taalla on, mutta silti. Kun ei haluaisi jumia paikoilleen.

Vaimokehan sitten keksikin suunnitelman. Tai sanotaanko, etta heratti henkiin koyhien opiskeluvuosien unelman, johon meilla ei silloin olis mitenkaan ollut varaa. Haaveiltiin, etta reissattais ainakin pari kkta Aasiassa ilman mtn tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja. Matkattais ensin Venajan lapi Trans-Siperian express-junalla Kiinaan ja jatkettais sielta sitten miten mieli tekee. Ympari Kiinaa, Hong Kongiin, Japaniin, ehka Koreaan. Ja sitten kun ei enaa huvita (tai no. todennakoisemmin sitten kun rahat loppuu.) palattais takaisin. Tai mihin ikina mentaisiinkaan. Ja nyt tama unelma on enemmankin suunnitelma, kun meilla on viimein taloudellisesti mahdollisuus toteuttaa se. Eli nyt suunnitelma on tama. Ollaan taalla edelleen toissa ensi syksyyn asti. Saastetaan sina aikana mahdollisimman paljon rahaa. Sitten lahdetaan maailmalle. Ei polteta siltoja takanamme, etta on viela mahdollisuus tulla takaisin ehka samaan tyopaikkaan. Tai sitten muuhun tyopaikkaan Dubliniin. Itse toisaalta olisin vahan sita mielta, etta voisi yrittaa saada toita Englannista (vahan vaihtelua elamaan. heh. onkohan mulla ongelma. sitoutumiskammo tai jtn.), mutta luultavasti helpompaa olisi tulla takaisin Dubliniin. Taalla on kuitenkin kaikki paperiasiat kunnossa ja tuntee jo kaupungin. Olisi varmasti helpompi saada toita. No, joka tapauksessa, yksi taman "breikin" tarkoitus on miettia mita oikein halutaan tulevaisuudelta. Mitaan en aio kuitenkaan tanne jattaa, niin etta olisi "pakko" tulla takaisin. En halua sitoa itseani.

Nyt kun ollaan tata mietitty ja otettu selvaa asioista, tuntuu tosi hyvalta. Tietenkin on _mahdollista_, etta jtn tapahtuu eika voidakaan lahtea tai paatetaan jtn muuta. Mutta tuntuu niin hyvalta, kun on tiedossa uusia tuulia. Juuri kun meinasi ruveta tympimaan taalla oleilu, jo sen tiedostaminen, ettei taalla olla enaa kuin puolisen vuotta, saa kaiken tuntumaan paremmalta. Ja sitten on taas kaikki avoinna. Just the way I like it :D

Kiitokset ja anteeksipyynnot sille tuntemattomalle, jonka blogista taman hapeilematta copy-pastetin :)

1. Mitä teit vuonna 2006 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmim?
Heh, toita :D Tai no olin mie toita tehnyt ennenkin, mutta en ollut vakitoissa. Ja kavin Afrikassa. Ja muutin jotakuinkin pysyvasti ulkomaille.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Jos tein, olen ne autuaasti unohtanut. Eli en varmaankaan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Hmm. Ei kukaan kovin laheinen. Ex-luokkakaveri ja nykyinen tyokaveri ainakin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Rakas mummini kuoli lahes vuosi sitten. RIP.

5. Missä maissa kävit?
Gambiassa, Senegalissa, Kap Verden saarilla, Irlannissa (jos asumista voi kaymiseksi kutsua), Portugalissa, Ranskassa... no tavallaan UK:ssa kans = Pohjois-Irlannissa. Niin ja Suomessa kavin kahdesti :)

6. Mitä haluaisit vuodelta 2007 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2006?
Hmm. En nyt oikeastaan tahan hataan keksi mtn sellaista.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2006?
1.2. Irlantiin muuttopaiva.

8. Vuoden suurin saavutuksesi:
Menee taas vahan yksipuoliseksi, mutta siis ulkomaille muutto, sielta hyvan tyopaikan loytaminen ja noin ylipaansa elaman jarjestaminen taalla.

9. Kärsitkö vammoista?
Eeh... en. Mita nyt jotain pienia vaivoja.

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Hmm. Oon ostellut vahan turhan paljon kaikkea, totta puhuen. Olisko vaikka laptop, joka ostettiin vaimon kanssa yhdessa. The centre of my life <3

11. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Mun vanhempien. He ovat maailman ihanimmat, kannustavimmat ja ymmartavaisimmat ihmiset. (osaisinpa viela sanoa sen heille...)

12. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Oma kaytokseni aiheutti joskus ahdistusta. Itselleni. Ja joskus muillekin. *hapeaa*

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ehka suurin osa meni matkusteluun. Tosin hillittomalla shoppailulla ja hillittomilla Dublinin vuokrilla on kylla osuutensa asiaan. Rahaa on mennyt joka tapauksessa.

14. Mistä innostuit eniten?
(toistanko itseani. vai karsinko tautofoniasta.) Uuden elaman aloittamisesta muilla mailla :)

15. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Naita on tietenkin niin monta. Gnarls Barkleyn Crazy muistuttaa kevaasta ja Shakiran Hips don't Lie muistuttaa niista harvoista lampimista kesapaivista :) Loppuvuodesta kuuntelin pakkomielteenomaisesti Al Startin Go-albumia. Niin, ja kuka ikina laulaakaan Love Generationin, se muistuttaa aina Corkin gay-baareista :)

16. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Viime vuonna tahan aikaan oli viela paljon epatietoisuutta ja huolia. Nyt olen lahestulkoon ecstatic :P

17. Lihavampi vai laihempi?
Eipa mun paino ole pahemmin heitellyt. Koskaan.

18. Rikkaampi vai köyhempi?
Todellakin rikkaampi :) Vakitoissa olohan on suunnattoman raharikasta hommaa verrattuna opiskelijabudjetilla elamiseen (niin. siis ainakin jos ei ole perhetta. eika autoa. eika asuntolainoja. niinkuin mulla ei ole.)

19. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Hmm. Olis voinut pyrkia tutustumaan ihmisiin enemman. Ei edelleenkaan ole taalla paljon kavereita. Eihan tassa toki ole viela liian myohaista :) Ja muutenkin olla vahan aktiivisempi vapaa-ajalla.

20. ...entä vähemmän?
Ehka vahemmallakin netissa roikkumisella olisi tullut toimeen :P Mutta siihen ei nayta tulevan muutosta.

21. Miten aiot viettää joulun?
Joulu meni perheen kanssa rauhallisesti. Kaikin puolin kivaa oli.

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Ei muistaakseni ollut mtn niin merkittavia hetkia, etta kannattis menna muuttelemaan.

23. Rakastuitko vuonna 2006?
Olen ollut rakastunut vuodesta 2002 asti :) Tilanne on pysynyt ennallaan :)

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Ei tullut juuri seurattua mtn vuonna 2006. Johtuen lahinna siita ettei meilla ole taalla telkkaria. Sanotaan sitten L-Koodi, koska niita dvdita tuli kulutettua.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En mie ketaan vihaa. Noin yleensakaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Apua. Ei voi sanoa tahan juuri mtn. Luen niin paljon. Yksi uusi tuttavuus, joka varmaan tulee olemaan yksi lempikirjailijoistani, on Paolo Coelho.

27. ...entä musiikillinen löytö?
Heh. Al Start. (eika sitten siita aiheesta sen enempaa.)

28. Mitä halusit ja sait?
Mieluisen vakityopaikan.

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Olisin halunnut yhteisen kodin kultsin kanssa, jota ei olisi tarvinnut jakaa kamppisten kanssa. (niin. siis kotia. vaimoahan _en_ jaa muutenkaan.) Mutta nailla vuokrilla se jai saamatta. Mutta ainahan haluta saa.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Transamerica. Loistava.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
En muista, eli en varmaankaan mtn. Olin silloin viela kotona. Vasta tullut Afrikan reissulta. Ja mummi oli vasta nukkunut pois. Niin eipa siina paljoa tullut tehtya.

32. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2006?
Kun olen nyt "aikuinen uranainen", olen yrittanyt olla enemman ladylike :D

33. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Miten niin pysymaan? En ole varmaan koskaan ollut oikein jarjissani.

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En oikein ole noiden julkkisten peraan. Niin en osaa sanoa ketaan. (paitsi ehka Al Startin. ei se kylla niin hirmu kuuluisa ole. mutta kuitenkin.)

35. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Olihan niita. Hedelmoityshoitolaki tietenkin. Ja kyllahan Saddamin teloitus savaytti. (vaikka se nyt tapahtuikin vuoden 2007 puolella. mutta kuitenkin.)

36. Ketä kaipasit?
Perhetta ja kavereita kotoa kaipaa. Ja sitten kun on kotona, kaipaa jonnekin muualle. Vaikeaa on elama.

37. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Hmm. Onhan taalla tullut melko monta hyvaa tuttavuutta. Ei voi valita parasta.

38. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2006.
Pitaa aina uskaltaa. Ei kuollessa kaduta niita asioita, mita on tehnyt, vaan niita jotka on jattanyt tekematta. (ehka jo vanha klisee. mutta totta.)

Seksuaalisuustesti
Olet 90.42 %:n homoseksuaali

Diagnoosi:
Homoutesi on jo näkyvää. Et pysty peittelemään tunteitasi ja jos pystyt on se jo todella vaikeaa. Jos olet vielä kaapissa, niin nyt on aika tulla jo ulos. Muut jo tiedostavat homoutesi. Turhaa häpeät uusia tunteitasi.

Suositeltava lääke:
Tule ulos kaapista.

Hah. Olipa mielenkiintoinen testi. Taatusti tieteellinen. Mutta kiinni jai silti :)

Aloitin siis uuden vuoden siina missa muutkin. (tai ehka oli vahan keskimaaraista vahemman hauskaa. olin nimittain toissa.) "Samaltapa tuo nayttaa ku edellinenkin vuosi", kuten mummini totesi eraana uudenvuodenpaivana.

Vuoden ensimmainen hyva uutinen on, etta sain naisen kotiin eilen. Odotellessani hanta lentokentalla mieleen juolahti, etta olisi hauskaa hyokata lentokentalla jonkun tuntemattoman tulijan kaulaan ja intoilla "oi siinahan sa olet, tervetuloa! Ihana nahda pitkasta aikaa!" ja katella, minkanakoiseksi kyseisen tuntemattoman naama menisi hanen miettiessaan, kuka hemmetti tama hullu on. Joskus ihmettelen itsekin samaa, kuin eras tyokaverini kerran "you have such a weird sense of humour! Is that a Finnish thing?" Hah.

Viela huominen toita ja sitten 4 pvaa vapaata vaimon kanssa. (pidan kylla puhelimen kiinni koko ajan. etteivat voi soittaa ylitoihin. mehan lahetaan viikonloppuna rimpsalle. eika kukaan voi estaa. uu yeah.) Tassa on kehitelty uusia jatkosuunnitelmia. Voipa olla etta taman vuoden aikana Irlannin maisemat vaihtuu johonkin vahan eksoottisempaan. Ainakin valiaikaisesti. Johan tassa tarvii vahan taukoa tyoelamasta. Muuten iskee burn out. (melkein kokonaisen vuoden ollut toissa valmistumisen jalkeen. eihan tata jaksa hullukaan.)

Taas tuttu dilemma. Vasy. Mutta ei huvita menna nukkumaan.

Paivan leffasitaatti: "There's nothing worse in life than being ordinary."

Hah. Vapaata. Tulin vastikaan toista kotiin ja huomenna on vapaapva. Eika mulla ole kerrassaan mitaan "pakollista" tekemista. Hallelujah! Pitanee menna pyorimaan vahan keskustassa. Eipa silla, siella on varmaan alennusmyynti-inferno pahimmillaan. Enka kylla sorru shoppailemaan. Mutta on ikava keskustaa, kun ei ole sinne hetkeen ehtinyt. Niin menenpa vaikka kiusallani hengailemaan. Pienesta ne pitaa ilot repia.

Hmm. Omituista. Olen noin yleensa saanut olla Cityssa melko rauhassa noiden sahkopostien ja pikaviestien suhteen. Eipa mulla mitaan heruutuskuvia tms. olekaan. Mutta sitten yhtakkia viime yona tuli pikaviesteja pariltakin tuntemattomalta uroolta ja nyt oli tullut mailiakin viela joltain muulta ehdotellen tutustumista. Jatan moiset omaan arvoonsa. Ihmettelen vain naiden ihmisten sielunmaailmaa.

Olikohan mulla olevinaan jotain kirjoittamista, kun taman aloitin? Ei kai. Pitaa vain uhallakin nyt valvoa taas mahd myohaan, kun ei tarvi aamulla herata aikaisin. Pitaa huomenna vaan vahan jo valmistella vaimokkeen kotiin tuloa varten. Mun uuden vuoden lupaus on, etta yritan olla huomaavaisempi hanta kohtaan ja sen toteutushan alkaa heti. Eli kampan on parempi olla tiptop-kunnossa hanen palatessaan, kaikki pyykit pestyna, ruoka valmiina jne. (niin en ehka jaa kiinni siita etta olen elanyt kuin sika pellossa yksin ollessani :P)

Hah. Ei onneksi ole naita vapaa-ajan ongelmia. On tassa taas mukavasti vierahtanyt 4 tuntia koneella. Ja yohan on viela nuori.

Palasin siis Dubliniin toissapaivana, mutta en ollut kohdannut yhta kamppiksistani ennen kuin tana iltana. Olin ollut toissa koko ajan. (niin. ja koneella. eipa unohdeta sita.) Oli melkoinen yllatys, etta han tuli halaamaan minua ja toivottamaan hyvaa joulua. Siis kyseessa on tama venalainen (no siis. virolainen. mutta venajankielinen.) nelikymppinen nainen, jonka kanssa minulla on kovin vahan kommunikaatiota johtuen siita, ettei han puhu juurikaan englantia. Ja itse en ole niin kovin innokas luomaan hanen kanssaan kontaktia, kun en yleensa jaksa yrittaa ymmartaa hanen selityksiaan. (olen ehka ilkea. mutta oikeasti. on niin turhauttavaa kuunnella juttuja, joista ehka ymmartaa suunnilleen kolmasosan. eika siitakaan ole varma. ja siis kielitaidon puute ei esta sita naista puhumasta. herra nahkoon.) Mutta oli niin yllattavaa ja mukavaa, etta han tuli halaamaan minua. Ikaan kuin olisi ollut ikava.

Tama kodin jakaminen on sinansa ihmeellinen elamantapa. Onhan sita varmaan itse kukin tehnyt nuorena opiskelijana. Mutta se on jotenkin eri asia asua jossain solukampassa 18-vuotiaana. Ajatella, etta koti on kuitenkin useimmille ihmisille melko pyha. Ja sitten joudut sen jakamaan tuntemattomien ihmisten kanssa, joiden kanssa sinulla ei ole valttamatta mitaan yhteista. Ei ehka edes yhteista kielta. Ehka on ihme, etta ollaan selvitty niin vahilla konflikteilla. Oikeastaan tassa kampassa on oikeasti hyva olla. Vaikkei Svetlanan jutut aina niin kiinnostaisi. Ja vaikka Dimitri (Svetlanan poika) kuuntelee turhan kovalla jotain mita lie technoa. (tai housea. tai mita lie jumputusta jonka termeista mulla ei ole mitaan tietoa.) Vaikka Anjelican poikaystava nyt nahtavasti myos asuu taalla (ja kuorsaa. ihan alyttomasti.) Silti huomattava parannus edellisiin kamppiksiin, jotka melkein tappoi toisensa.

Kaikkea sita nakee, kun vanhaksi elaa. Kohta ei edes muista niita luksus-aikoja, kun asui Suomessa kaksiossa ja oli omat keittiot ja vessat :D

Eli kotona. Jos siis kodiksi kutsutaan paikkaa, missa on talla hetkella virallinen osoite. Miehan kylla nimitan kodiksi melkein mita tahansa paikkaa, mihin hetkeksi paani kallistan. Jos olen kaverilla pari yota, rupean puhumaan kotiin menosta tarkoittaen kaverin kamppaa. Ja saatanpa viela kutsua muita ihmisia "meille". Hih. Sopeutuvaisuutta kai taman minun elamantyyli vaatiikin.

Joululoma siis oli. Ja meni. Palasin Dubliniin tanaan ja kyllahan tuo lentomatkailu on rasittavaa hommaa. Mikas siina, jos suoraan lentelisi. Olisihan se ekologisempaakin (tai no. vahemman epaekologista. sanotaan vaikka niin.) mutta kun halvimmat reitit tahtoo menna aina ties mita kautta. Vietin tanaankin sitten reilut 4 tuntia Hampurin kentalla. Siina tuli sitten weissbieria maisteltua siina maarin (aikaa piti tappaa), etta on ihmeellinen darranpoikanen. Outo paivakanni ja iltadarra. Ei tallainen sentaan ole tapana. Ja vasy. Nukkumaan kylla voisikin menna harvinaisen aikaisin, on nimittain huomenna pehmea lasku toihin loman jalkeen - 12 tunnin paiva. Ja vielapa alkaa klo 8 aamulla. Aaaargh.....

Eli nuks nyt. Jatkuu kenties huomenna.

... tehnyt taman ennenkin...

Pakkaamassa. Taas. Talla kertaa Suomen lomaa varten. Joululahjat mahtuivat juuri ja juuri laukkuun. Sekaan tungin vahan vaatteita. Eikohan silla taas parjaa. Pakkaillessa pohdin taas materiaalisen hyvan kertymista.

Vajaa vuosi sitten pakkasin samaisen matkalaukun Suomessa ja lahdin Irkkuihin. Suosittelen lentamaan Ryanairilla muuttaessasi toiseen maahan. Kun yritat mahduttaa koko maallisen omaisuutesi 15 kiloon, oleelliset asiat nousevat esiin.

Joka tapauksessa. Nyt tavaraa pursuaa ovista ja ikkunoista. Miten sita aina rupeaakin hamstraamaan. Vaikka on taman vajaan vuoden aikana muuttanut 3 kertaa. Muuttaminen on myos hyva tapa karsia jyvat akanoista. (mika ihme on akana. en ole pienen elamani aikana viela saanut tietaa) Siltikin on liikaa kaikkea.

...Yon hiljaisina tunteina
kun pimea vaanii valokeilojen reunoilla
kun ne jotka elavat oisin kulkevat vapaana...

Olen syntynyt keskiyolla. Johtuneeko siita, etta olen jossain maarin yoelaja. Enka pelkaa pimeaa. Pimeydessa on oma viehatyksensa. Ja turvansa. Se piilottaa sinut. Suomen kaamoskaan ei haittaa minua niin paljon kuin monia muita.

Pitkasta aikaa yovuorossa. Turhan paljon vaskaa jo, viela on nelisen tuntia jaljella :( Tahan aikaan (tai siis viimeset 3 tuntia) on niin hiljaista, etta vakisinkin alkaa vaskaa. Varmaan suunnilleen tunnin paasta taas tulee suorastaan kiire mika on osaltaan kettumaista kun on ihan loppuvasy ja tahtoo vaan kotiin. No, enaa yks yo (aina rupeaa soimaan paassa joku ianvanha euroviisu "yksi hullu yo, villi sydan lyo...". ihmeellinen on ihmismieli. muistan jotain biiseja 15 vuoden takaa mutta en muista mita tein eilen. kutsuvat sita dementiaksi.) ja sitten ne kaivatut vapaapaivat.

Ylihuomenna mennaankin sitten vaimon kanssa balettiin. Me ollaan niin HIENOSTUNEITA ja SIVISTYNEITA. Ei mutta kivaa menna. En ole ikina kaynyt. Kaikkea pitanee kokeilla. Ainakin kerran.

Piakkoin onkin sitten suunta kotiin jouluksi. Vahan pikainen visiitti vaihteeksi, mutta kivaa joka tapauksessa. Jotenkin joulumieli ei ole oikein ehtinyt tarttua. Huolimatta tyopaikan katosta roikkuvista hirtetyista joulupukeista. (tai ehka juuri niiden takia.) Tai naapurin helvetillisista jouluvaloista. Siis oikeasti. Mika voi inspiroida ihmisen laittamaan samaan ikkunaan ei vain yhta, eika kahta, vaan kolme isokokoista, raikeissa eri vareissa valkkyvaa (ja yksi niista vielapa huojuu puolelta toiselle) joulupukki- tai lumiukko-hahmoa? Eiko vahemmastakin saa jo tervekin ihminen epilepsiakohtauksen? Ja kyseinen naapuri kruunasi komeuden viela asettamalla ulko-oven ja kyseisen ikkunan valiin vahintaan metrin korkuisen kolmiulotteisen joulupukin (joka sentaan, kiitos luojalle pienista palveluksista, ei valky eika huoju). Siis jouluvalothan itsessaan voi toki olla kivoja. Kunhan on kohtuus kaikessa. Ja valkkyvat eri variset valot nyt vaan menee minun kitsch-kynnyksen yli.

Ugh. Olen puhunut.

Huh. 5 paivan loman jaljilta olen ihan puhki. Kun yrittaa sangen rajallisessa ajassa nahda kaikki Pariisin tarkeat nahtavyydet, juoda tarpeeksi viinia ja viela kayda paivan mutka Lillessakin, ei se ole leikintekoa. Mielestani onnistuttiin vaimokkeen kanssa kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin. Ihana kaupunki :) Tahtoo takaisin. (toim. huom. ettei tasta tulisi yhden paivan osalle puuduttavan pitkaa matkareportti-blogia, siirran matkakertomukset aiemmille paiville. on kivaa omata aikakone.)

Tosin kotiintulo olikin taas hiukan rude awakening-osastoa. Mulla PITI olla viela 4 vapaapaivaa (ok. myonnetaan. turhaa luksusta. mutta olin niin onnellinen etta on aikaa levata.). Soittivat sitten tanaan, etta tuu ylitoihin huomenna. Ok. Ajattelin, etta onhan sitten viela 2 pvaa vapaata. NOT! Vaimo soitti juuri toista, etta tyovuorolista oli mennyt taysin uusiksi ja ne hekumoidut vapaapaivat olikin kadonneet kuin tuhka tuuleen. Hemmetin hemmetti. Eipa silla, pianhan on joululoma. Mutta kun _luulin_ etta on vapaata, ketuttaa ihan triplasti menna toihin. *valivali*