Arkipäivän 7päivää..

Arkipäivän 7päivää..

Kun kaikesta pitää tehdä sensaatiota, kun kaikesta pitää tehdä huomioitavaa. Julkista paatosta ja lööppiä lööpin perään, niin ollaan menty sosiaalipornon mädättämälle alueelle. Blogeissa haetaan huomiota, ymmärrän sen. Blogin tarkoitus on herättää/nostaa esiin ristiriitaisuuksia ja ennen kaikkea tuoda kirjoittajaansa yhä selvemmin julki. Mutta silloin, kun blogissa aletaan esittämään yksisuuntaisia väittämiä, joiden merkitys on saada kirjoittajan taakse mahdollisimman suuri röykkiö porukkaa puoltamaan kirjoittajan pahaa oloa tai tavoitteita, niin ei voida enää puhua hyvästä kirjoittajasta. Tämä on huomionhakuisuutta. Ystävyys menee valitettavasti arvostelukyvyn ohitse. Lojaliteetit tyrmäävät kriittisen ajattelutavan jo pelkällä olemassaolollaan. Ja joillekin tämä tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia pyrkimyksiään. Koska ihminen, joka hakee kirjoituksellaan/millä tahansa muulla toiminnallaan yleistä hyväksyntää/tukea on valmis huomioimaan jokaisen, joka hänen asiaansa tukee. Ja tähän on helppo tarttua. On helppoa lähteä puolustamaan ihmistä, joka tarttuu jokaiseen oljenkorteen ympärillään.. ja vielä helpompaa on lähteä ajamaan omia pyrkimyksiään juuri sillä hetkellä, kun tämä ihminen tarttuu jokaiseen positiiviseen ajatukseen/sanaan/tekoon omien tekojensa puitteiden puolustamisessa. Tällöin hän on auki. Hän antaa kaikkensa edustamalleen asialle, ja niin valitettavaa kuin se onkin; hän myös ottaa puolelleen jokaisen, joka on jollain tapaa osoittaa olevansa valmis sinne tulemaan. Näin syntyy pseudolojaliteetteja. Asiaa ajetaan aina silloin kun siihen on tarve, mutta mitään ei tehdä asioiden ennaltaehkäisemiseksi. Asioista ei opita mitään. Toimitaan suuren raivon vallassa. Toimitaan isoilla linjoilla. Oma asia on aina se oikea asia. Ympäröiviä mielipiteitä ei hyväksytä, itseasiassa; niiden kanssa ei voida edes elää. Tartutaan yksityiskohtiin, mutta vain isoilla linjoilla. Ajatellaan, että se sana (yksittäinen sana) luo merkityksen koko persoonalle. Ja tästä ei lipsuta. Tätä paisutellaan.
Ja se mitä tästä jää käteen.. se mitä tästä hyödytään.. miten tästä hyödytään.. on sensaatio. Huomio. Ja sekään ei ole väärin. Sensaatiohakuisuuden ymmärtäminen avaa parhaimmillaan aivan uusia tapoja tarkastella ympäröivää todellisuutta. Panem Et Circensis - Leipää ja sirkushuveja. Ja sekään ei ole väärin..

...jos sen merkityksen ymmärtää.

"..Kuuntelin entisen ystävän
tuotoksia. Ne olivat samaa mitä
kaikki muukin. Siitä tehtiin taiteilija,
koska se halusi olla jotain
muuta kuin muut.
Sinä iltana me
kyseltiin toisiltamme hetken aikaa,
että mikä näiden vuosien varrella oli
todella muuttunut..."

Eilinen jäi taa. Tänään on uusi päivä.

Kirjoitettaessa soi John Coltrane - My Favourite Things