Huomioita

Epärehellisyys on oikeutettua vain, jos siihen liittyy hyvä tahto. Hyvän tahdon merkitys sinänsä on kuitenkin oltava sellaista, ettei se kohdistu mihinkään tiettyyn kansanosaan, ihmisryhmään, ikäryhmään, poliittiseen yhteenliittymään, musiikilliseen suuntaukseen, seksuaaliseen suuntaukseen, ryhmään tai yleensäkään mihinkään muuhun tämän kaltaiseen, yksittäiseen ja ennenkaikkea olemassa olevaan yhteenliittymään. Epärehellisyyden pitää olla siis yksilöllistä? Ja sitähän se yleensä onkin. Mutta kuinka epärehellisyydestä saataisiin sellaista, että se hyödyttäisi mahdollisimman monia? Perustamalla jotain sellaista, mihin kuuluisi kaikki näkyvä. Perustamalla jotain sellaista, mihin kuuluisi kaikki oleva! Kaikki oleva, ja sen lisäksi myös kaikki olevaan liittyvä! Mutta tämähän ei toimi! Koska kaikki oleva jatkuu ja kehittyy, pullistuu ja paisuu ja turpoaa ja laajenee... ja lopulta.. lopulta se on kaikki. Ja sen ulkopuolelle ei jää mitään. Jolloin epärehellisyyttä ei enää oikeastaan ole. On vain epärehellisyyden nimikkeellä kulkevaa toimintaa, joka koskee kaikkia. Ihan jokaista.

Ja näin se menee.

Juuri silloin kun ollaan luotu jotain, mikä hyödyttää yhtä tai kahta tekijää, se hyödyttää myös näiden yhden ja kahden lähimpiä tekijöitä. Ja tämä paisuu. Kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Ja lopulta se hyödyttää kaikkia.
Mutta mistä tämä on lähtenyt liikkeelle? Halusta auttaa muita? En usko. Halusta parantaa muiden maailmaa? En usko tätäkään. Halusta menestyä paremmin kuin muut? Uskon osittain, mutta näen tässäkin ristiriidan. Halusta olla parempi kuin muut ja tuoda itselleen onnea muiden jäädessä osittain alapuolelle, huonommin toimeentuleviin ja vähempiarvoisiin kasteihin? Kyllä. Tämän minä allekirjoitan. Tätä pitää kunnioittaa. Tämän edessä koen suurta tarvetta nöyristellä! Madella ja tuntea oloni pieneksi. Kuulua osaan sitä maailmaa, jossa kaikella on statusarvo. Sinä olet merkityksellinen vain, jos sinulle on tehtävä. Ja tämä on epärehellisyyden ainoa merkitsevä tekijä. Mikäli sinulla on jokin tehtävä, jokin merkitys sen ihmisen elämässä, jolle tuot isoimman hyödyn, ja jonka kautta hyödytät hänen lähipiiriään eniten, niin silloin sinä olet tärkeä! Ja tämä ei nyt tarkoita ainoastaan taloudellista hyvinvointia. Tämä tarkoittaa myös henkistä pääomaa, "pokkaa", munaa toimia niin, että muut sanovat sinua rohkeaksi! "Hei sinä pystyit siihen!! Hienoa! Onnea tästä!". Ja samalla he nauttivat sinun tuomasta mielihyvästä, tai vastuusta heidän oman olemassaolonsa merkityksessä! Tämän edessä minä haluan madella. Tämän edessä tunnen suurta tarvetta kumarrella ja nöyristellä. Olla merkityksetön aliolento! Ihanaa.

Mutta koska olen kuitenkin merkityksetön aliolento. Poissuljettu tarve. Jotain mitä kaikki tarvitsevat ja ennenkaikkea näin viisas, minun tulee kieltää itseltäni nöyristely tämän edessä. En minä hyväksy pinnallisuutta. Se on typerää. Typerää niin paljon, että pinnallisilta ihmisiltä tulee viedä oikeudet kulkea metsissä. Pinnalliset ihmiset pitää sulkea vaateliikkeisiin! Heidät pitää lukita kauppakeskuksiin! Heitä pitää vainota, koska sitähän he haluavat. Olla näkyvissä. Sitähän he haluavat! Olla huomion keskipisteenä!

ei pidä hyväksyä
typeryyttä! Minä en hyväksy massahurmosta. Minä en hyväksy vääriä profetioita ja typerää panem et circensis kirjoittelua! Ei, enkä minä hyväksy sitäkään, että kaikilla on oikeus kirjoittaa mitä haluavat. Ei toimi. Ei voi toimia! Kirjoittamisen taito pitää olla jotain muuta, kuin mainostamista. Jotain muuta kuin itsestään kertomista! Jotain muuta kuin ylivallan luomista typeryydestä. Jotain muuta kuin Panem Et Circensis! Ei pidä hyväksyä välinpitämättömyyttä! Kuinka tyhmiä ihmiset ovat? Kuinka välinpitämättömiä heistä on tullut? "Hei! Auttakaa! Hän hukkuu!" ja ihmiset kaivavat esiin kameransa. Toivon, että se hukkuva olisi sinun lapsesi, sinun äitisi.. sinun puolisosi. Ja sinä kuvaisit häntä. Miksikö?

Panem Et circensis.

Sinähän et välitä.
Voi teitä typeryksiä.

Kirjoitettaessa soi Carl Orff - Carmina Burana