kun pitää ajatella

Heräsin poikkeuksellisen aikaisin siihen tunteeseen, että mikään ei tunnu kovin pahalta. Se oli loistokas olotila. Olen ilmeisesti nukkunut varsin sikeästi, sillä väsynyt minä en ole. Lukiessani aamun uutisia huomasin ikävän tosiseikan kaikissa uutisissa; ne eivät puhu millään tavalla mistään sellaisesta mikä vaikuttaisi minun elämääni, tai yleensäkään kenenkään elämään sellaisella elämän tasolla, että voisi hyvällä syyllä sanoa elämän olevan riippuvaista ymmärryksestä yhteiskuntaa ja sen syvärakenteita kohtaan. Uutisissa puhutaan mieluummin jonkinlaisista sensaatiomerkityksistä, joiden kasvualustana käytetään sosiaalipornon uuttamaa höttöä.

Mikään uutisissa ei toimi kansan edustamana ajattelumallina, vaan poliittisen ilmapiirin huorana, jossa on helppoa keräillä taloudellisille asemille uusia juoksuhautoja. Kyllä; minä olen sitä mieltä, että tämän päivän media on välinpitämättömyyden huora. Välinpitämättömyydellä minä tarkoitan tietenkin sitä, että media.. ei kritisoi. Media ei toimi yhteiskunnallisten asioiden peilinä vaan ikkunana. Yksisuuntaisena ikkunana; ylhäältä alaspäin! Se kertoo suurennuslasin kaltaisella tehokkuudella sen, mitä ympärillämme tapahtuu, ja samalla se toimii kansalaisten liekana, jonka avulla voidaan pelotella, uhkailla, passivoida ja mitätöidä.. mikä nyt sitten ikinä onkaan ajankohtaista. Media ei kritisoi.

Media myötäilee ja rakastaa vallanhimoisia porvareita, jotka kiihottuvat vallastaan, kaikkivoipaisesta asemastaan ja ennenkaikkea rahan mukanaan tuomasta voimasta. Kolmas valtiomahti on kutistunut täsmäiskuja jakavaksi sähköpiiskaksi, jota käyttävät vallanhaluiset ja himoiset kasvottomat toimitusjohtajat.

Silloin, kun meidän pitää ajatella, meille ollaan tarjottu valmiita ajattelupaketteja, joissa on Jumalan leima! Tämä Jumala on valtarakenteiden ylempi taso, jonne ihmiset tuijottavat odottaen ihmettä! Nämä valmiit ajattelupaketit ovat malleja, joiden mukaan meidän pitää menestyä jollain tietyllä tavalla. Minä en puhu siitä, kuinka menestyä pitäisi jollain toisella tavalla, ei! Minä puhun siitä, kuinka sokeita ihmiset ovat. Ensinnäkään, en ole koskaan ymmärtänyt, että millä logiikalla ihmiset perustelevat sen, että jos raha aiheuttaa heille ongelmia, niin siihen ainoa ratkaisu on raha?

Tämähän sotii kaikkea älyllistä ajattelutapaa vastaan, ja sisältää kaikkia niitä mustan keskiajan sokeita malleja, joissa jokin saneli sen, mikä SINUN ja sinun elämässä on tärkeintä MINUN ehdoillani. No, onneksi ihmiset ovat sisäistäneet matkapuhelinmainoksen sloganin "elämä on", joten tämäkin voidaan kuitata sillä. Mitä muuta me olemme oppineet median kautta? Me olemme oppineet, että meidän pitää välillä ladata akkujamme, kerätä virtaa, fokusoida ajatuksiamme, ohjata ajattelumallejamme, luoda henkilökohtaisia brändejä, ottaa vartalomme haltuun tatuoinneilla, korostaa persoonallisuuttamme uudella vaatekerralla, ei tuntea häpeää siitä, että haluamme voida hyvin, hankkia parempaa seuraa ja lopulta tuoda ajatuksemme julki.. kunhan olemme ensin lukeneet käyttöehdot ja hyväksyneet ne sellaisenaan!

Henkilökohtaisella tasolla minua ahdistaa eniten se, että minun pitää pitää huoli terveydestäni, että jaksan työskennellä jonkun kunnallisen laitoksen alaisuudessa siihen asti, että olen 65v. tai hieman myöhempään, koska työvoimapula kasvaa, eivätkä ihmiset keksi mitään tekemistä kuitenkaan vapaa-ajallaan sitten kun ovat lopettaneet aktiivisen työuransa.

Suuryritykset irtisanovat ihmisiä ikäänkuin heillä ei olisi ihmisiä lainkaan töissä. Eikä heillä olekaan. Työntekijät eivät ole merkityksellisiä suuryrityksen suhteen. Pienemmät yritykset irtisanovat ihmisiä myös. Jokainen työntekijä ajattelee olevansa tärkeä osa yrityksen koneistossa. Niinkö? Miksi?

Totuushan on, että yritykset eivät ole koneistoja, vaan hammasrattaita isommassa koneistossa ja työntekijät ovat polttoainetta, jota voidaan käyttää kahdella eri tapaa; kuluttamaan yrityksen tarjoamia palveluita ja ynnäämään yrityksen luomia tarpeita niille palveluille, joita se tarjoaa kuluttajille. Eli.. mitä ihmiset ovat yritysmaailmalle? Kuluttajia. Ironisinta on, että raha on niin absurdi asia, ettei sitä todellisuudessa edes tarvita vallankahvassa olemiseen. Tarvitaan vain riittävän tehokas pelote, ja raha, jolla voidaan sokaista ihmiset ajattelemaan, että rahalla on jokin todellinen arvo. Pelotteella en tarkoita nyt mitään aktuaalista pelkoa, vaan esim. sisäsyntyistä passiivista pelotetta, kuten esim. muoti, hyvinvointi, sosiaalinen paine ja niin edelleen. Niinkin yksinkertainen asia, kuin televisio.. toimii todella voimakkaana pelotteena, kun puhutaan sosiaalisesta paineesta. Sosiaalinen paine tarkoittaa sitä, että sisäsyntyisesti me ajattelemme olevamme heikoilla sosiaalisessa järjestelmässä, ellemme ole jonkin tietyn kaltaisia tai tietyllä tavalla ajattelevia. Ellemme omista sitä ja tätä ja tuota.. ellemme puhu niin tai näin ja ole hiljaa silloin ja tällöin. Sosiaalinen paine on tapa jolla hallitaan suuria massoja yhteisöllisyyden säilymiseksi, vaikka todellisuudessa yhteisöllisyydellä ei olekaan mitään tekemistä sosiaalisen paineen kanssa.