se tapahtui tai ei

Normaalin päivän arvoitus on siinä, kuinka vapaaksi sen saa tehtyä yrittämättä tehdä siitä mitään. Eilinen oli juuri sellainen päivä, jolloin mikään ei onnistunut sen enempää kuin täydellisesti. Aamulla töissä uumoilin illasta tulevan varsin tylsä, mutta juotuani ensimmäiset kolme olutta työpäivän jälkeen, ilta näytti aivan joltain muulta kuin tylsältä. Oluesta siirryin suoraan punhaviiniin ja punaviinistä viskiin. Loppujen lopuksi huomasin olevani alasti parvekkeellani ja huutamassa lintujen kielellä linnuille salaisia asioita tai ainakin matkimassa lintujen tapaa laulaa. En ole kovin varma. Se mitä tapahtui illalla.. tapahtui tai ei. Mitään en voi varmuudella sanoa. Linnut laulavat edelleen ja aurinko paistaa. Maailmalla syttyy kohta uusi sota, eikä kukaan halua estää sitä pistämällä päättäjiä etulinjaan. Yöllä kävin kahdesti paskalla. Kaikki on elossa. Minä pelkään ensi yötä.

Helena viestitti joskus aikaisemmin päivällä, että hän tarvitsee rahaa. Normaalisti lainaisin hänelle rahaa, ja niin tein tälläkin kertaa. Aluksi tappelin tyttöystäväni kanssa puhelimessa siitä, kuinka me tappelemme nykyään kaiken aikaa. Sitten päätin aloittaa todellisen juopottelun ja soittaa tai viestittää hänelle hieman myöhemmin uudestaan. Loppujen lopuksi päädyin yöllä lähettelemään usealle ihmiselle sisällöltään salaisuuksia sisältäviä viestejä. En kuitenkaan tajunnut sitä sillooi tehdessäni niin, mutta näin jälkeenpäin ajatelle minä lähettelin idioottimaisia tekstiviestejä ihmisille, joita en ole nähnyt vuosiin.. tai ainakaan päiviin. En tiedä. Viestien sisällöstä minulla ei aamulla ollut minkäänlaista aavistusta. Onneksi Teija kuitenkin viestitti ja kertoi että olin lähettänyt hänelle viestin, jonka sisältö oli omituinen ja sisälsi salaisuuksia, joita hän ei voinut ymmärtää. Anni ei ollut myöskään ymmärtänyt lähettämieni tekstiviestien sisältöä.. eikä ollut Taijakaan. Naiseni oli ymmärtänyt, että olin ollut ryyppäämässä.

Missä me olimme eilen. Aluksi Petri tuli asunnolleni. Istuskelimme ja joimme alkoholia kohtuuttomia määriä. Sitten oli vuorossa miesosio, jonka aikana katselimme Bear Gryllsin seikkailuja Amerikan Yhdysvalloissa, jossain rajaseudulla.. ja kehuimme itseämme, kuinka mekin selviäisimme syömällä tuhatjalkaisia ja lohta. En ole täysin varma, mutta muistaakseni kokeilin soittaa Riders On The Storm - kappaletta uruillani vasta sitten, kun promillemääräni oli kivunnut lähemmäksi kolmea promillea. Tai mistä minä tiedän. Siltä minusta tuntui mitattuani promillemääräni promillemittarilla.

Alebaarissa opetin Petrille kuinka naisia isketään. En tosin muista miten, mutta muistaakseni kerroin oivia iskurepliikkejä naisten iskemiseen. Tässä vaiheessa olimme siis siirtyneet jollain tapaa älykkäästä miesjutustelusta syvälliseen miesmentaliteettiin. Siihen jota kaikki naiset inhoavat, paitsi hyvännäköiset ja älykkäät naiset. Sellaiset naiset, joiden kanssa on ilo keskustella. Sellaiset naiset, jotka kokoavat vapaa-aikansa ratoksi palapelejä tai kutsuvat miesystäväänsä ääliöksi.

Alebaarista lähdön jälkeen meillä oli iso ongelma. Aloimme olemaan niin humalassa, että seuraavan paikan pitäisi olla sellainen, johon pääsemme varmasti sisälle. Portieerit ovat siinä mielessä pikkusieluisia runkkareita, etteivät he päästä humalaisia sisälle baariin, koska humala on aina väärin ja inhottavaa. Se on inhottavaa ja irstasta. Hikisiä naamoja ja piimäntuoksua hengityksessä. Tuijottavia silmiä ja mitäänsanomattomia letkautuksia. Kaikkea sitä mitä parisuhde tai politiikka ei ole. Joka tapauksessa; tärkeintä oli siis löytää baari, johon pääsisimme sisälle ilman, että portieeri estäisi aikeemme juopua lisää. Kävimme useammassa baarissa kääntymässä, kunnes löysimme sen baarin johon saatoimme hetkeksi pysähtyä. Sputnik. Ennen sputnikiin menoa kiertelemille kuitenkin ratinan omituisia rantakatuja syyttäen vastaantulijoita lähes kaikesta mahdollisesta ja keskustellen filosofian syvistä pseudoilmentymistä. Tyypillistä "meidän porukan" kesken. Ystäväni ovat kaikinpuolin älykästä sakkia.

Sputnikissa päädyin jonkinsortin väittelyyn siitä, että analysoinko minä kaikkea vai en. En muista tarkalleen miksi päädyin moiseen väittelyyn, mutta lopulta Marianne tuli paikalle ja pelasti päiväni kertomalla, kuinka päädyn aina kaikkien kanssa väittelyyn ja alan lopulta analysoimaan ihmisiä oli heissä sitten analysoitavaa tai ei.

Lopulta minut heitettiin pihalle sputnikista. Ilta oli ollut loistava. Oksensin sputnikin miestenvessaan neljästi, kadotin puhelimeni, jonka löysin sitten kotiinpäästyäni, söin raakaa kalaa ja tappelin naiseni kanssa.

Olen palannut kotiin. Maailma pyörii ja huomenna on perjantai. Jossain kaupungissa on juhlat. Minulla ei ole ollut aikoihin kylmä.