molemman puolen vapaudesta

Kärsimys on kasvattavaa, ja ennenkaikkea kärsimys on ymmärrystä lisäävä asia. Mitä enemmän ihminen kärsii, sitä tietoisemmaksi hänen kerrotaan tulevan ympäristöstään. "Ajattelen siis olen" tokaisi René Descartes oman Kartesiolaisen kehänsä nollaukseksi. Hän teki sen ihan varmasti saadakseen pillua joltain maksulliselta katunaiselta, ja ymmärsi vasta myöhemmin sen merkityksen. Filosofit eivät ole tylsää porukkaa. Kuluttajat ovat. Eilen yöllä minä nukuin kaksi tuntia. Heräsin siihen kun ovisummeriani soitti "moi". Filosofi olisi kiivennyt suoraan parvekkeelleni ja pyytänyt lupaa polttaa kolme vuotta vanhat tupakan jämäni tuhkakupeista, vaikka todennäköisesti hän ei oikeasti polttaisikaan. Ystäväni Lassi oli tällainen mies. Se oli luonteeltaan filosofi. Minä kaipaan Lassia. Me emme ole pitäneet aikoihin yhteyttä, koska se oli oikea tapa lopettaa taiteellinen avioliittomme. Ja ei. Me emme olleet oikeasti aviossa. Teimme yhdessä musiikkia ja taidetta, josta ei koskaan tullut taidetta muille kuin niille, jotka saivat tekemistämme asioista syyn sanoa tekemiämme asioita "huonoksi taiteeksi". Itseasiassa; me emme koskaan kutsuneet musiikkiamme, elokuviamme tai yhteisiä ideoitamme taiteeksi. Ne olivat jotenkin vain asioita, joiden tekemiseen tuli päädyttyä.. ilman mitään syytä. Heräteostoksia platonisella tasolla.
Lassista pitää tosin sanoa, että se poltti, joten se olisi todennäköisesti polttanut parvekkeellani olleet tupakantumpit jostain paljon salaperäisemmästä syystä, mutta käytännön filosofian tasolla syy tällaiseen toimintaan ei olisi pienentynyt lainkaan. Sateet ovat saapuneet. Niillä ei ole mitään merkittävää sanottavaa nyt kun on vielä kuivaa.

Suihkussa ollessani mietin, että pitäisikö minun jatkaa lääketieteen/hoito/terveysalan parissa opiskelua vielä paljon pidemmälle. Tämä on mielenkiintoinen, mutta niin hyljeksitty ala, ettei tätä alaa tarvita ennenkuin tätä alaa todella tarvitaan. Hoitotyön tekijöiden lakon laittomuutta perusteltiin sillä, että lakko on hengenvaarallinen kansalaisillemme. Palkankorotuksien älyttömyyttä perusteltiin kuitenkin sillä, että hoitohenkilökunta ei ansaitse parempaa palkkaa niin merkityksettömästä työstä, kuin mitä he tekevät. Näkeekö kukaan tässä minkäänlaista ristiriitaa? Sellainen ala, jonka lakkoa ei voida hyväksyä, koska se olisi hengenvaarallinen kansalaisillemme.. ei ansaitse palkankorotusta tekemästään työstä, koska työpanos on niin pieni ja merkityksetön? Minä näen tässä jonkinlaisen ristiriidan, mutta ehkä se on vain minun näkemykseni asiasta.. sillä minähän työskentelen alalla.

Minä muutan 2009 syksyllä Hämeenlinnaan opiskelemaan. Sitten minusta tulee ihminen. Tai en minä tiedä. Sitten minusta tulee opiskelija, joka on oikeastaan lapsi, jos puhutaan ihmiskielellä, tai sen merkityksillä. Lokit opettavat poikasiaan lentämään, joten kaupungin miehet tulevat ja rikkovat lokkien pesät. Saarikoski kirjoitti joskus siitä kuinka lapset heittää kävyillä metsässä sienet rikki; minä näen sen 50metrin päässä elävästi. Kaupungin miehet rikkovat lokkien pesiä. Poikaset ovat jo lähteneet pesistä. Puistopuiden väri ei ole täällä vihreä vaan ruskeanharmaa. Niiden Lehdet kuitenkin on vihreitä.

Nykänen joutui sairaalaan sydänongelmien vuoksi. Se on hypännyt kai ihan liian monta hyppyä. Nyt se aikoo jatkaa elämäänsä ihmisenä. Sen kohdalla voidaan puhua kuluttajien typeryydestä. Niin se menee. Nykänen edustaa samoja arvoja kuin 80% suomalaisista. Siksi se on tuollainen. Omituisinta tässä on kuitenkin se, että helpompi on löytää se 20% joka ei "missään nimessä edusta samoja arvoja kuin Nykänen". Minä en kuulu kumpaankaan ryhmään. Mielestäni on helvetin tyhmää kuulua johonkin ryhmään vain siksi, että ryhmä on olemassa.

Suurin osa suomalaisista on tällaisia ihmisiä, jotka eivät kuulu johonkin ryhmään. Ja minä en kuulu tähän porukkaan, koska minua voidaan kritisoida aitoudesta. Ehkä jopa sanoa tyhmäksi jääräksi. Pisarat muodustuvat sumusta ja meret muuttuu sumuksi. Ja se on ainoa asia mikä merkitsee. Suurin osa ihmisistä sisältää 80% vettä, tai nestettä, joka on enimmäkseen vettä. Tähän ryhmään minä kuulun. Ehkä meissä on siis jotain samaa kuitenkin. Näkemykset vaihtelevat ja sillä on merkitystä. Se erottaa meidät toisistamme. Minä olen vapaa, älykäs ja idiootti. Sinä olet varmasti jotain ihan muuta. Ja se erottaa meidät toisistamme, mutta samalla se on ainoa meitä yhdistävä tekijä. Mikään ei ole oikein sen enempää kuin väärinkään, jos ajatellaan metamorfisella tasolla, tai realistisesti, niin päädytään siihen, että kärsimys ei lisääkään tietoutta. Ei yhtään sen enempää kuin nautintokaan. Nautinto ei lisää tietoutta yhtään sen enempää täydellinen passiivisuus, tunnottomuus, tai tunteettomuus.. suuret tunteet tai oleminen. Ehkä joku saattaa havaita tässä minun kartesiolaisen kehykseni. Minä puhun kaiken olemassaolosta.

Kaiken olemassaolo on vahvuus siinä missä se on heikkouskin. Sillä ei siis ole merkitystä sen enempää kuin siksi, että sillä olisi jokin suurempi merkitys.

Kaikki on, sillä selvä. Asioiden olemassa oleminen on merkityksellistä. Me emme halua tietoisuutemme, arvomaailmamme, jäävän messutapahtuman tasolle.