ulkona on kevät

Ulkona on kevät. Ilma väreilee niinkuin hetkeä ennen ensilunta. Tuoksuu puhtaalle, pakkaselle. Keväälle. Minä kirjoitan runoja, joista ei koskaan tule mitään ja haaveilen asioista, joilla ei ole mitään merkitystä. Minä en löydä itseäni, koska en tiedä mistä etsiä.

Pitäisi kirjoittaa Novellisarja loppuun, mutta en jaksa. En saa aikaiseksi. Voisin kadota maasta hetkeksi.

Pienen hetken kun istuu paikallaan tajuaa, ettei mikään ole oikein muuttunut. Minä etsin yhä jotain, minkä nimeä en tiedä. Taannoin luin ensimmäistä virallista blogiani, jonka jätin kuitenkin kesken. Sitä kirjoittaessani looin nahkaani. En vaan edelleenkään tiedä miksi.

Eilen istuessani baarissa, baarimikko, joka oli nainen kysyi, että otanko jotain lisää. En kehdannut vastata niinkuin halusin. Silloin minulla oli kiire. Piti puolessatoista tunnissa käydä paskalla, juoda kuppi kahvia, kirjoittaa sähköpostia työpaikalle ja syödä muutama appelsiini, että jaksaa. Ja lopultahan minä ehdin kaiken. En vain oikein tiedä miksi.
Tuntuu siltä, että minä keräsin koko kakkosella alkavan vuosikymmeneni materiaalia. Nyt olisi aika ruveta kirjoittamaan oikein tosissaan materiaalia ylös, tai ainakin korjaamaan sitä sellaiseksi, että löytyisi uusia ongelmia, joilla voisi täyttää tulevien päivien sisällöt niin, ettei olisi tylsää.

Minä olen puhunut aivan väärillä sanoilla koko ikäni. Ehkä vain siksi, etten ole löytänyt oikeita sanoja kaikkien olemassa olevien sanojen joukosta. Minä istun ja paksuunnun pikkuhiljaa, vaikka minun pitäisi kävellä ja ajatella asioita. Kirjoittaminen on upeinta elämässä ja minä olen orja. Tunnelma on mahtava kun vanhat sotajoukkoja kannustavat laulut soivat ryyppyporukan puheensorinan ylitse. Puhuminen on, ja tulee aina olemaan aivan liian yliarvostettua verrattuna kirjoittamiseen. Sillä kalojahan me kaikki lopulta tässä sanameressä ollaan.

Monesko päivä se oli? Torstai? Minä istuin WM:ssa. Minun piti silloin mennä Piikaan & Renkiin juomaan kaakaota ja kirjoittamaan, mutta se oli kiinni. Minun piti nähdä Annia silloin illalla. Muistaakseni en ollut kovin varma, että jaksaisinko. Tuntuu siltä, että kaikki päivät täyttyvat aivan liian nopeasti ja aivan liian täyteen. Ei oikein meinaa löytyä niitä hetkiä, jotka täyttyvät siitä ihanan merkitsemättömästä oleilusta.
Olen huomannut odottavani huomista aivan liian usein. Ja kyllä! Kyllä minä tiedän, ettei se mitään ratkaise. Se taitaa olla niin, että tätä nykyä pitää rakastaa ollakseen sisällä. Se on kiepsahtanut ympäri. Loistava markkinointikikka.

Torstaina mietin perjantaista Lahteen menoa. En ollut päättänyt millä menen. Junalla en ole mennyt aikoihin. Juna voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Samoin bussi. Bussi on kuitenkin halvempi, mutta bussissa on vaikea kirjoittaa. Mitä laskuja minulla on loppukuuksi? Ainakin autolaina. En minä tarvitse autoa. Minä olen hyvässä kunnossa pitkästä aikaa. Kevät nostaa mielialaa ja olen syönyt terveellisesti viimeaikoina. Kävellyt metsissä ja kaduilla. Etsinyt uusia kahviloita joissa voi kirjoittaa. Siellä soi silloin loistava musiikki. Mitä se oli? Se oli outoa musiikkia. Tai en minä tiedä.