me eletään sittenkin

McDonald'sissa istuminen on tämän päivän akateemisen väestön tapa viestiä boheemisuudesta. Todellisuutta kaikessa epämiellyttävyydessään. Eilen olin töissä liikaa aktiivinen. En pitänyt ollenkaan taukoa, ja nyt sitten tuntuu siltä, ettei ole mitään tekemistä. Ihmettelen vain olemisen sietämätöntä keveyttä ja mietin miksi kaikki on niin valoisaa. Kävin istuskelemassa eräässä puistossa. Oli liian kylmä istua. En siis istunut kauaa. Se Taija asui tässä lähellä joskus. Se puisto oli hautakivien ympäröimä ja täynnä muistomerkkejä siitä kuinka meistä jokainen kuolee joskus. Me nussittiin sen T:n kanssa kerran, ja siten meistä tuli ystäviä. Se oli kai varmin tapa poistaa kaikki mahdollisuudet aloittaa mitään sen suurempaa kummankaan osalta.

Minä rakastan tunnelmaa joka puistoissa on. Se on jotenkin niin täysi. Paljon enemmän kuin yhdessäkään baarissa. Mitä hiljaisempi puisto, sitä täydempi tunnelma. Eräs nainen käveli ohitseni ja moikkasi minua. En tunnistanut sitä. Ehkä se tunsi minut jostain, tai sotki johonkin toiseen. En tiedä. Se ulkoilutti isointa koskaan näkemääni koiraa tänä vuonna. Minulle tulee koirista mieleen vapaus, koska ne on niin kahlittuja omistajaansa. Kirjoitanko minä koskaan mistään millään tietyllä tavalla, vai olenko minä vain apina joka toistaa sanoja muiden iloksi. Kävin pesulla. Käteni tuoksuu puhtaalle. Lapselle. Joskus tuntuu, että kirjoitan elämää osaksi ympäröivää todellisuutta. Ja mikä minua todellisuudessa kiehtoo? En minä tiedä. Ei kai oikein mikään. Mutta kun se on niin olevaa.

Tämän päivän epäolennaisuuksissa näkyy historian puoleensavetävyyden peruspilarit. Pitäisi mennä pihalle uudestaan. Etsiä joku kahvila. Mutta ei tällaisena päivänä voi mennä kahvilaan. Kaikki kahvilat ovat kiinni niinä päivinä kun niiden pitäisi olla auki. Jos olisin lapsi, piirtelisin seiniin. Ja pian minä lähden tästä maasta. Ei tule ikävä takaisin. Tämä maa on niin täynnä tätä maata, ettei siihen voi kuin jäädä kiinni, ja kiinnijääminen on vanhenemista henkisellä tasolla. Pitäisi nähdä asiat niinkuin lapsi näkee ne. Minä olen sitä mieltä, että jokainen tuntemani ihminen on jossain vaiheessa nimennyt minut filosofiseksi, runolliseksi taiteilijasieluksi. Hieman myöhemmin he ovat kuitenkin päätyneet kritisoimaan tätä. Idols-Mian kerrotaan nähneen elämän kaikki pahat puolet. Se oli 19 kun kuoli. Paljon se on ehtinyt sitten kiertää. Nähnyt afrikan nälkäänäkevät. Nähnyt Thaimaan tyttökaupan. Nähnyt Amerikkalaisen unelman romuttumisen. Nähnyt etelä-amerikan huumebisneksessä käytetyt kuulustelukeinot. Nähnyt vanhempien avioeron. Nähnyt kaiken. Kaikki elämän pahat puolet. Se kyllä syö. Lehdistö taisi kuitenkin hieman liioitella tuossa "kaiken näkemisessä". Idols-Mia ehti luullakseni näkemään aika suppean osan elämää. Kriisi on kuitenkin kaksoismerkitys, ja se pitäisi olla ihan jokaisen itseään kunnioittavan lehdistöhenkilön tiedossa. Se, että kriisi romuttaa, se luo myös uutta. Ja joidenkin kohdalla se ei vaan mene niin. Jotkut näkevät sitä hyvää niin paljon, ettei paha ehdi mukaan.. ja päinvastoin. Olikohan Idols-Mialla lapsia?

Mitä minä muistan tästä enää ensi syksynä? Tuskin mitään. Luonani oli viime torstaina todella mielenkiintoinen nainen. Se toi minulle Narsissin. Minä sanoin, että "se kuvastaa kuulemma minua". Joten se nainen otti kaikki vaatteensa pois ja sanoi, että "jos oot narsisti, sano, ettet halua minua". Minä menin parvekkeelle ja kaadoin punkkupulloni alas. Tullessani takaisin sisälle sanoin, että oksensin juuri verta, ja että parempi sinun lähteä menemään. Mutta ei se mennyt pois. Se väitti, että minä en vain halua olla sen kanssa tekemisissä. Sitten me mentiin baariin.

Se mikä tekee baareista epätodellisuuden syvimpiä ojannotkoja noudattavia epätarinoita on merkityksen vapauttava syke. Mitä elämä merkitsee baarin olemassaolemisen kannalta? Se taitaa olla epäsymmetriaa jo sinänsä. Vapaudesta on tullut jonkin arvoista, joten sitä ei enää oikeastaan ole. Missä menee raja, ja tarvitaanko sitä enää? Olosuhdearvio elämästä on tehtävä syiden mukaan. Ei niiden jälkeen.

"Joki virtaa väärin
L
I
N
N
U
T EI laula. Enää.
Kun on pistävä
tuoksu
Tuhka"