Eilen ennen kuin työvuoro alkoi, esimies kysyi josko voisin mennä tiettyyn paikkaan töihin ja ehdotti mun työpariksi yhtä uutta tyttöä. Kysyin siinä sitten, että kuka tää tapaus sit oikein on ja se aloitti kuvailun - no sellainen tumma, pieni... siinä vaiheessa sanoin jo "ei kai vaan..." koska arvasin heti kenestä hän puhui.
Tämä tapaus on sellainen, mitenkäs sen nyt hienovaraisesti ilmaisis, hieman tyrkyn oloinen. Se on ollut kaikissa mahdollisissa Idolsseissa yms. Mulla on palanut kyseiseen ihmiseen käämit jo ennen kuin olen tiennyt sen nimeä, tai ennen kuin olen jutellut sen kanssa. Mua vaan yksinkertaisesti ärsyttää tyrkyt ihmiset ja sellaiset, jotka joka peilin vastaantullessa alkaa peilailemaan itseään. Enkä ole ainoa, jolla on vastaavanlaisia fiilareita tästä ihmisestä.
Esimieheni sanoi, että voi kyllä laittaa jonkun muunkin sun kanssa sinne, mutta heitin että enköhän mä kestä.
Noh, siinä sitten mentiin tämän "ylipirteän taskuravun" kanssa hommiin. Jätin ennakkoasenteeni hänestä narikkaan ja lähdin ihan avoimin mielin työntekoon.
Siinä odoteltiin, että saadaan avaa ovet ja tämä tyttö aloitti keskustelun, että ei ollut varautunut joutumaan olee ovilla töissä ja kertoi hommanneen lävärin navan alapuolelle. Sillä hetkellä tajusin, että täähän tyyppi vois ollakin samalla aaltopituudella mun kanssa, että kokeillaans hieman tikulla jäätä.
Heitettiin puolin ja toisin läppää ja jossain puolessa välissä työrupeamaa tää tyttö heitti mulle, että olen ainoa nainen jonka kanssa se on tullut näin hyvin toimeen, kun porukoita ärsyttää hänen räiskyvä luonne ilmeisesti ja että hän on jopa nauranut mun jutuille ihan kippurassa tänään. Hämmennyin. Tiedän, että olen sellainen ihminen jonka kanssa tulee suhteellisen helposti toimeen, mutta tuo toteamus oli jotenkin niin sellainen josta tiesin heti miltä tästä flikasta tuntuu.
Olen itse ollut melkein aina sellainen, joka on tullut parhaiten toimeen kundien kanssa. Vasta nyt aikuisiällä ja Cityn myötä, olen saanut naispuolisia kavereita. En ole koskaan tosin ollut sellainen ihminen, joka tykkää tälläytyä tai meikkailla tai peilailla itseään jokaisesta heijastavasta pinnasta, mutta se asia yhdisti meitä tämän tytön kanssa - että kummallakin on ollut ongelmia tulla toimeen oman sukupuolen edustajien kanssa ja että kummallakin meistä on jollain tapaa räiskyvä luonne. Mua harmittaa, etten muista yhtään minkälainen olin tuon ikäisenä.
Kaikenkaikkiaan, oli kyllä mukava huomata että ne ennakkoluulot, jota tätä tyttöä kohtaan olin pääni sisällä hänen käytöksestään/tyylistään ja muiden toteamuksista luonut, olivat vääränlaiset ja että voin hyvin mielin ensi kerralla todeta, jos joku tätä tyttöä alkaa morkkaamaan mun kuullen, että se on ihan mukava tyttö.
8 kommenttia
Mineyah
13.3.2008 08:32
Näinpä..
Mullakaan ei ole naispuolisia kavereita paljoa, koska en tuu niiden kanssa toimeen..
Hienoa ku jätit ennakkoluulot narikkaan ja sait kenties uuden kaverin.. =)
Itse myönnän olevani kanssa aika ennakkoluulonen ja tiedän senkin, että porukka saa musta väärän kuvan.
Mulla taas on ollu useimmiten niin päin, että oon luullu ihmisen olevan mukava, mutta se onki sitte paljastunu kamalaks selkäänpuukottajaksi ja paskanpuhujaksi.. Tarkotan nyt naispuolisia ihmisiä.. =/
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
13.3.2008 08:45
Kyllä mä pyrin aina olemaan ennakkoluuloton, varsinkin töissä ja olen huomannut, että yleensä ne henkilöt joita muut morkkaa ja haukkuu seläntakana, ovat niitä joiden kanssa mä itse tulen kyllä ihan hyvin toimeen ja yleensä nämä ihmiset ovat olleet aikamoisia höpöttelijöitä. Ehkä jotku ihmiset sit kokee puheliaisuuden ärsyttävänä piirteenä?
Kyllä mä tunnen itseni välillä hallillakin melkoisen oudoksi linnuksi, kuten yleensäkin muuallakin. En ole koskaan ollut, enkä oikeastaan halunnut olla, sellainen joka on vain yhden pienen piirin kanssa leikkimässä. Ehkä se on jonkinsortin sitoutumiskammoakin, ettei halua sitoutua yhteen ryhmittymään ja alkaa leikkiä vain heidän kanssa vaan musta on hirmuisen kiva leikkiä kaikkien kanssa tai olla vain sivustatarkkailijana.
Lapsena mua ahdisti se, kun mun paras tyttökaveri oli hirveän mustasukkainen siitä, että mä "omin"kaikki meidän kylän pojat kavereikseni. Mun piti usein vältellä sitä tilannetta, että tämä Ansku näkis kenen kanssa olen leikkimässä, koska hän sitten oli mua kohtaan ilkeä jos tiesi että olin ollut poikien kanssa leikkimässä. Ehkä sellaisilla naisilla, joilla on enimmäkseen miespuolisia kavereita, on huonoja kokemuksia toisten naisten ilkeydestä ja mustasukkaisuudesta siihen, että se nainen tulee niin hyvin toimeen ukkojen kanssa. Mä kun en ole kovinkaan kateellinen luonne ja kun olen itsekin sellainen joka on tullut paremmin miesten kanssa toimeen, niin en osaa tuollaisesta asiasta olla vihainen tai mustasukkainen jollekin toiselle naiselle. Ainoastaan omahyväisyys on sellainen piirre joka saattaa aiheuttaa mulla hylkimisreaktioita joidenkin ihmisten suhteen, varsinkin jos tämä mielikuva ei kariudu edes kasvotusten keskustelun tuloksena.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
13.3.2008 08:49
Joo, mä oon aina välillä "halivuoroissa" hallilla, soon tollasta vähän niin kuin perheterapiaa, mutta halin muodossa. Siellä me halaillaan kaikkia työkavereita ja asiakkaita.
Eilen tosin piti kiusaa erästä asiakasta, kun hänen kausarinsa ei toiminnut (syyn tiesin tietenkin jo ennen kuin sen sille kerroin). Halliin tuli sellainen kolmen kundin porukka joilla yhden kortti ei toiminut. Katsoin tätä kundia silmiin, kun kone piippasi äänen josta kaikki tunnisti ettei kortti ole toiminnassa, että asianlaita on nyt niin että sä olet meidän mustalla listalla ja jos en nyt saa varmistusta radiolla tästä asiasta niin joudun tekee sulle ruumiintarkastuksen - onhan teillä pojat rypsiöljyä mukana. Vittu että tän kundin ilme oli näkemisen arvoinen ja ne muut vaan repes, ja kun tajusi itsekin että kusetin sitä vaan niin alkoi nauramaan.
Joskus tulee heitettyä turhan karskia läppää..
Tää mun työkaveri on samanoloinen tapaus, että se on kans aika roisi suustaan, ehkä sen takia sit tultiinkin niin hyvin toimeen kun se ymmärsi mun kieron huumorintajuni.
Vastaa kommenttiin
Mineyah
13.3.2008 08:50
Oon huomannu saman, että höpöttäminen ei oo muka hyvästä.. =/
Kurjaa olla semmosessa paikassa, semmosten ihmisten kaa töissä, missä ei sais höpötellä ja vitsailla työn ohessa..
Siis mitä se nyt haittais, jos töitä tehdessä juttu luistaa, jos se ei vaikuta työtulokseen??
Ehkei kaikki sit tykkää höpistä. Haluuvat vaan naama norsun vitulla tehä töitä.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
13.3.2008 08:58
Toki jotku höpöttelijät on raivostuttavia, mutta mun mielestä on mukava jauhaa suu vaahdossa läppää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa henkilökemiat natsaa. En mäkään ole mikään ihan hillitön höpöttelijä, uskaltaisin väittää että suurin osa mut tuntevista sanovat mua aika hiljaiseksi persoonaksi joka johtuu siitä, että mulla on niin päiväkohtaista se olenko räpätäti vai hiljainen tarkkailija.
Viimeisin puheripuli iski taannoin, kun lähdin yhden puolitutun kamurin kanssa katsomaan elokuvaa ja tämä tapaus sit tuli töistä mun luokse suoraan tappaa aikaa, kun elokuva alkoi vasta illalla ja hänen ei ollut järkeä lähteä ajelee kotia ja sit takas hesaan. Siinä juteltiin valehtelematta lähes 3h solkenaan suu vaahdossa kumpainenkin ja elokuvissakin oli vaikeuksia pitää turpa kii, kun sen henkilön kanssa lens läppä niin herkästi. Myöhemmin sit sain kuulla tältä tapaukselta, että olen ihan hirveä höpöttelemään. En muista, että kukaan olisi koskaan ennen sanonut mua puheliaaksi x)
Tuollaiset asiat on mulla ainakin ollut aina henkilökemiasta kiinni.
Vastaa kommenttiin
Mineyah
13.3.2008 09:58
Niin no, ei kaikkien kanssa voikkaan höpöttää.
Mut jos kemiat pelaa, niin miks ei.. =)
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
13.3.2008 10:13
Pihis - pyydänkö siltä sulle numeron perjantaina?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:04
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin