http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=25713
Tuosta aiheesta inspiroituneena aloin kirjoittelemaan omista "teiniän traumoista" tai no ei mulla mitään pahempia traumoja ole.
Olen aina ollut hieman omantienkulkija:)
Muilla oli tiukat kotiintuloajat, kun minä sain mennä ja tulla miten halusin. En kuitenkaan osannut hyödyntää tätä etua, koska olin aina ennen kymmentä kotona enkä juurikaan kaupungeilla riekkunut. Mielummin lähdin illalla metsään kävelemään kissani kanssa. (Mun kissa lähti aina seuraamaan mua, kun lähdin lenkille) Muut kaverini kun tekivät varmasti jotain tähdellisempää iltaisin x)
Varsinkin ala-asteella minun kilttiä luonnetta käytettiin hyväksi ja jouduinkin koulukiusaajien silmätikuksi. Sen vuoksi en nykyään hyväksy muiden ihmisten kiusaamista ja olenkin luonteeltani sellainen joka ottaa "siipien suojaan" kaikki hieman sorretut tapaukset. Tai jos näen jonkun olevan hieman ujo, niin tykkään mennä juttelemaan tällaisten tapauksien kanssa, ettei heillä olisi niin vaivautunut olo.
Puutun myös, jos näen joidenkin pienten lasten kiusaavan toisiaan. Muutaman kerran pitänyt mennä jutustelemaan tällaisia pikkutalliaisia, että minkä vuoksi he jotain haukkuivat jollain nimikkeellä. Itse olisin halunnut, että joku aikuinen olisi kysynyt minun kiusaajiltani heidän motiivejaan. En vain koskaan saanut avattuani suuta ja kerrottua kenellekään kuinka ilkeitä minulle oltiin koulussa. Minun paras kaverini kun usutti hänen luokkakaverinsa "hakkaamaan mut kotimatkallani", näin aikuisiällä tajusin hänen motiiveikseen huonot kotiolot ja hän onkin minulta anteeksipyytänyt käytöstään.
Koulussa hengailin niin kovisten kuin nörttien kanssa, enkä oikein kummastakaan sakista löytänyt sellaista sydänystävää. Tai oli tietenkin muutama hyvä kaveri, mutta ei kuitenkaan niin hyviä, että heidän kanssaan enää pitäisin yhteyttä(paitsi Turon kanssa). Yleensä mä olin se, joka teki tuttavuutta uusiin luokkakavereihini. Ja olen mä vieläkin se, joka lähestyy töissä ensimmäisenä uusia tyypejä:)
En itseasiassa tähän päivään mennessä ole sellainen ihminen, joka hengailisi vain tiettyjen tyyppien kanssa. En tykkää sellaisesta ajattelutavasta, ettei voisi jonkun ihmisen kanssa jutella, jos hän ei olisi minun "kriteerit" täyttävä persoona.
En koskaan myöskään polttanut tupakkaa tai vetänyt kännejä peruskoulussa. Enkä ole tähän päivään mennessä edes maistanut tupakkaa. Ekat kännit vedin 18-vuotiaana, ja ekan suudelman sain itseäni 5 vuotta vanhemmalta pojalta, silloiselta poikaystävältä, kun olin itse 17-vuotias. En siis ollut suudellut ketään ennen ensimmäistä poikaystävääni, kun varmaan kaikki muut meidän koulussa olivat jo vähintään seurustelleet poikien/tyttöjen kanssa niin minä vannoin vain etten koskaan ala seurustelemaan. Tuota "lupausta" en onnistunut kylläkään pitämään.
Kirjoitettaessa soi Kotiteollisuus-ei kenenkään maa
12 kommenttia
mila81
8.11.2006 09:41
Katselin eilen ala-asteen kuvia ja sä näytit kyllä tosi söpöltä! Kenen suunnalta sitä kiusaamista oli? Mä muistan tosi hatarasti niit aikoja...
Vastaa kommenttiin
Jebalyn
8.11.2006 09:50
Kuulostipa tutulta... jos otetaan viimeinen "luku" pois, niin tuo voisi olla minun elämästäni :)
Vastaa kommenttiin
Timo
8.11.2006 09:56
Omat muistikuvat ovat niistä jo osittain kadonneet *tuntee itsensä vanhaksi* mutta osa tuosta kuulosta erittäinkin tutulta.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
8.11.2006 10:11
No mm. mun parhaan kaverini Anskun kaveri oli mun yks kiusaajista. Myös eräs kuudesluokkalainen mua aikoinaan kiusasi. Lukitsi mm. vessaan ja johonkin laatikkoon pihalla. En mä sitä ulospäin näyttänyt, että mua kiusattiin. Se oli sellaista pientä henkistä paskaa jota sateli. Niina A. oli kerran todistamassa, kun tämän mun parhaan kaverin kaveri alkoi kuristamaan mua mun kaulahuivilla välitunnilla.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
8.11.2006 10:12
niin ja tästä vielä uupuu meidän luokan poikien aina niin ihanat "lempinimet" mulle...
Vastaa kommenttiin
mila81
8.11.2006 10:24
Sen mä muistan et ala-asteella pojat kiusas tyttöjä aika paljon.
Mut mulle sä olit aina se rento tyyppi!! Ja tossa sun blogissa oli aika paljon samaa ku mun elämässä.
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
8.11.2006 10:29
Niin kyllähän mä niille poikien jutuille aina naureskelinkin, vaikka ne satutti. En koskaan näyttänyt ulospäin sitä ahdistusta, joka mulla oli koko peruskoulun ajan.
Vastaa kommenttiin
avatar
8.11.2006 12:14
Miuta kiusattiin ala-asteella vähäsen, mutta ei mitenkään organisoidusti ja kiusauksen kohteeksi joutui hyvin moni. Kiusaajana oli käytännössä aina yksi ja sama henkilö. Empä oikeastaan kyseiselle ihmiselle ole tänä päivänä kovinkaan vihainen, joskaan en kyllä ole häntä nähnyt varmaan pariin vuoteen. Omaa kiusaustani tosin vähensi se, että oma veli oli tunnettu persoona ja jääkaappipakastimen kokoinen :D (kuvagalleriasta löytyy jonkin sortin todiste)
Vastaa kommenttiin
Subesub
8.11.2006 12:38
Minä kun luulin olevan ainoa mutta tämä oli kyllä melkein pilkuntarkasti omasta elämästäni.
Mua kiusattiin lähinnä henkisesti, eikä se ollut kauhean pahaa, tai en sitä sellaisena pitänyt mutta kuitenkin.
Vastaa kommenttiin
Satu
11.11.2006 03:31
Mä oon arvioinut sut ihan väärin. En tosiaan osaa selittää miksi, mutta jotenkin oon saanut sellasen kuvan että olisit jotenkin "kova" tyyppi. No joo, en osaa tuota "kovaa" edes määritellä sen paremmin. Mutta sähän oletkin vahva persoona joka kääntää vastoinkäymiset voimavaraksi sillä tavalla että jaksaa puolustaa "heikompiaan". Monet sun tilanteessa olleet tosiaan alkaa aiheuttaa sitä itse kokemaansa tuskaa muille ihmisille. Mutta sä jaksoit sitten auttaa niitä ujompia tapauksia sen sijaan että olisit pistänyt vahingon kiertämään.
En ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, joten en tiedä miten itse olisin toiminut. Ehkä en yhtä rohkeasti. Ja tuo tosiaan on ihailtavaa.
Sori nyt tämä avautuminen. Halusin vaan sanoa tämän. Jatkoja :)
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
22.11.2006 09:58
Heh. Mulle saa avautua aina:)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin