Ote toisesta blogistani 30.5 2005

Tuli mieleeni tämä MSN:n blogitekstini reilun vuoden takaa, kun keskusteluissa oli puhetta pettämisestä:

Otsikko:
Kuinkahan moni parisuhde kariutuu siihen kun..

..toinen osapuoli juoksee ravintoloissa kavereidensa kanssa eikä huomioi toista? rupesin tänään tuota asiaa miettimään. Minkä takia yleensäkään pitää ravata joka viikonloppu ravintoloissa, varsinkin jos on parisuhteessa?eikö pari kertaa kuussa riitä? ymmärrän kyllä, että kavereita haluaa nähdä, mutta ei mun mielestä ravintola ole siinä mielessä sosiaalinen paikka, että siellä voisi rauhassa keskustella kuulumisia. Harvoinpa olen törmännyt sellaisiin kundi/muijaporukkoihin jotka eivät ole etsimässä seuraa sieltä, seassa on varattuja ja sinkkuja eikä sivilisäädyllä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun mielenkiintoinen vastakkaisen sukupuolen edustaja alkaa vihjailemaan kiinnostusta.

Mihin tämä maailman on oikein menossa, eikö sitoutumisella ole nykyään mitään merkitystä? Minkä takia pitää mennä kihloihin tai jopa naimisiin, jos ei sille toiselle kykene olemaan uskollinen. Muutenkin jos viina ja kaverit, ja varsinkin viina, menee parisuhteen edelle, niin ei sellainen suhde kestä. Itse jos seurustelen niin mielummin vietän aikaa kumppanini kanssa, kuin lähtisin ravintolaan vetää perseitä. Jos haluaisin nähdä kavereita niin mielummin pyydän heitä istumaan iltaa kämpille kuin lähtisin niiden kanssa pelkästään ravintolaan. Minkä takia pitää aina lähteä ravintolaan ja usein erikseen? tervettähän se on että välillä käy kavereiden kanssa tuulettumassa, mutta jos se menee yli niin mikä tahansa suhde kärsii.

Tultiin eilen laivalta ja sitä menoa hetken selvinpäin katselleena ei voi muuta kysyä kuin että onko ihmistä tarkoitettu elämään uskollisena? siellä varatut pokaili varattuja ja menivät hyttiin naimaan. Siis minkä helvetin takia pitää seurustella, jos ei kerran voi olla uskollinen.

En oikeasti tiedä, uskallanko enää alkaa seurustelemaan. Mitä useammin käyn ravintolassa, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä ettei mikään parisuhde ole nykyään niin vankka että se kestäsi tuollaista menoa.

Mulle alkoholi on aina ollut jonkin sortin punainen lakana. Koko lapsuuteni jouduin sivusta katsomaan kun oma isäni ryyppäsi varmaankin joka viikonloppu, joskus arkisinkin. Kun äitini asiasta mainitsi niin sitten alko huutaminen ja hakkaaminen. Ei se koskaan pahasti äitiä satuttanut, mutta kyllä sellainen tuntuu lapsesta pahalta kun oma äiti joutui usein lähteä isää pakoon, joskus jopa mummon luo. Muistan kun faija kerran suutuspäissään heitti kasan lautasia keittiön lattialle, kun äiti oli sille jostain huomauttanut ja aivan varmasti syystä.

Itkin usein omassa huoneessani ja rukoilin ettei isä tekisi äidille pahaa. En halua sellaista kokemusta omille lapsilleni, jos joskus niitä siunaantuisi. Ei se onneksi koskaan meihin lapsiin mun tietääkseni ole koskenut, mutta nyt kun mietin niin ihan varmasti sillä on ollut meihin kaikkiin neljään jonkin sortin vaikutus. Isoveljeni on alkoholisoitunut ja aggressiivinen kännispäissään. En tiedä kuinka usein sekin käy ravintoloissa, mutta käy sääliksi isoveljen kaverin, Mikan, vaimoa joka joutuu usein sivusta katsomaan kun hänen mies lähtee kännäämään. Heilläkin on kolme kouluikäistä lasta. Tämä Mika oli pitkän aikaa koskematta alkohooliin, tuli uskoon, sitten jotain tapahtui ja se on alkanut käymään mun veljen kaa ravintoloissa. Pikkuveljellenikin maistuu alkoholi, onneksi se on sentään saanut pidettyä juomisen varmaan suht aisoissa, sitten jääkin minä ja isosisko. Ei mekään olla absolutisteja muttei me useinkaan kännätä. Minä varmaan vähemmän vielä kuin sisko.

Muistan kun tulin kerran ammattikoulusta kotia ja istuin bussissa takapenkillä, mun eteen tuli kaksi paikallista kännikalaa. Ne alkoi heittää mulle jotain läppää ja sanoin niille jotain todella pahasti ja sanoivat että moiti vaan meitä, susta tulee joskus ihan samanlainen alkoholisti. Sanoin ettei varmasti tule! eikä ainakaan vielä ole niin alas vajonnut. Varmaankin jos lapsuuteni olisi ollut erillainen, en olisi tällainen.

Eilen keskusteltiin T:n kanssa juomisesta, ja siitä minkä takia pitää juoda itselle paha olo ja minkä takia ei siitä pahasta olosta voi oppia, ettei joisi liikaa vaan nautiskelisi muutaman kaljan, tai viiniä tai jotain muuta niin hän sanoi, kotiteollisuutta lainaten "ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala" ja tottahan tuo taitaa olla. Ajan hermoilla oleva sanoitus Kotiteollisuudelta:

Hullutta ja humalaa

On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin
ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu
ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin
että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa...