Miksi kunnioittaisin toisen toiveita, jos hän ei kunnioittanut minun?
Miksi tunnen kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, etten tämän henkilön toiveita kunnioittanut? Pitää toivoa, että se mitä tänään tein, voisi olla vielä peruttavissa.
Pitäisi myydä omatunto pois niin ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa, nyt lähtis omatunto halvalla. Kuka haluais vaihtaa omatunnon omatunnottomaan ajatusmaailmaan?
5 kommenttia
suojelusprkl
4.6.2007 20:57
No toisaalta, ehkä silloin kun vielä tuntee huonoa omatuntoa asioista, niin voi sanoa elävänsä. Omatunnottomat ihmiset ovat käveleviä ihmisraunioita, joiden kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on miinusasteista.
Basher
4.6.2007 21:30
^Ihan nättiä jos joku pystyy OIKEASTI elämään tuon ohjenuoran mukaan. Musta olis vaan helvetin vaikeeta lohduttautua sillä, että "en vajonnut heidän tasolleen" sen jälkeen kun yli on kävelty ties minkälaisissa asioissa, kerta toisensa jälkeen. Mut ehkä mä en ole niin suuri ihminen.
suojelusprkl
4.6.2007 22:25
Ei raunioita, mutta tyhjiä sisältäpäin. Jos ihmisestä puuttuu omatunto, puuttuu häneltä yksi tärkeistä luonteenpiirteistä eikä hän ole silloin kokonainen.
Väsyneenä on hyvä yrittää kirjoitella fiksuja, kun tuntuu siltä että näpyttelee kirjaimia aallokossa.
Hippi-Ronda
4.6.2007 23:02
siis kyllä omaatuntoo tarvitaan!!sen tähden maailma just on niin kova,ku ei osata tietää mikä on oikein ja väärin,eikä oo myötätuntoo ku siihen omaan napaan!!
Anonyymi
5.12.2021 11:24
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me