Olen viimeksi jutellut ukkoni kanssa viime torstaina, vai olikohan se perjantai, aivan sama mutta siis useita päiviä sitten.
Ja sitä ennen nähtiin vissiin alkuviikosta, en edes muista, mutta kuitenkin. Hän manasi sitä, kun oli unohtanut, että Ruisrock on tuloillaan ja sitä että siellä olis ollut hyviä esiintyjiä. Sanoin, että no mä voin lähteä sun kanssa sinne. Totesi siihen, että lauantai on loppuunmyyty ja höpisi jotain kavereistaan, jotka hekin olivat unohtaneet ostaa liput.
Seuraavana aamuna hän nousi ajoissa ylös tarkistamaan lipputilanteen, taisi silloin sanoa että yhden lipun sai varattua, mutta se oli la-su päiville.
Myöhemmin päivällä selvisi että ovat lähdössä kavereiden kanssa sinne, ihmettelin sitä, miten hänen kaveritkin noin yht äkkiä saivat liput varattua.
Perjantaina olivat kavereiden kanssa joissain kemuissa. Lauantaina lähtivät Ruisrockiin ja olen häneltä saanut muutaman tekstiviestin koko tänä aikana. Huvitti hänen lauantainen viesti, että salakuljettivat viinaa sisälle jne jne ja että olen hänelle rakas jne jne. (Koska harvemmin mulle mitään tuollaista laittelee, siis että olisin hälle rakas, joten tuossa yhteydessä tuo tuntui epäillyttävältä..)
Sunnuntaina sain iltapäivästä viestiä, jossa ei sen kummempaa ollut,manasi vain kun ei neljää ruusua nähnyt ja että on nahka palanut.
Ja eilen sain kolmelta päivällä viestin jossa valitellaan univelkaa ja sitä, että tarttis lähteä junalle niin pääsis nukkumaan univelkaa pois ja että on kroppa ihmeissään (Oli kaverinsa luonna yötä) Kirjoitti soittavansa myöhemmin. En jaksanut vastaa kyseiseen viestiin ja jään odottaa puhelinsoittoa.
Jostain syystä iskee armoton vitutus. En oikeastaan tiedä edes mistä. Yksi syy voisi olla se, etten ymmärrä miksi pitää vetää hirveitä lärvejä, kun tietää että saa armottomia krapuloita+on tuollainen helle niin tulee vielä herkemmin krapula. Ei musta ainakaan ole kiva olla jossain vieraassa paikassa krapuloissa.
Hän soittaa mulle hieman ennen kahdeksaa, olin juuri menossa suihkuun, tai siis olin jo mennyt suihkuhuoneeseen kun kuulen luurini soivan. Vastaan siihen. He olivat vieläkin Turussa, kun kysyin että oliko niin paha krapula että ette junalle edes kyenneet ei tullut mitään vastausta, selitteli jotain vain että piti pari elokuvaa katsoa.
Tainut olla todella mielenkiintoista seuraa Turussa, kun ei malttanut kotiansa lähteä päivällä ja vasta juna-asemalta uskaltaa soittaa mulle.
Tuo puhelu kesti 40.sekunttia, kun sanoin tuon elokuvaien katselun jälkeen, että mä lähden nyt suihkuun ja lopetin puhelun.
