Jos olen jättänyt poikaystäväni niin kuuluuko minun kysellä hänen vointiaan eron jälkeen joka päivä useasti? Tai ylipäätään pitää häneen yhteyttä kovin usein ainakaan.
Kuuluuko minun stressata siitä, miten hän pärjää ilman minua? Varsinkin kun hän näytti pärjäävän helvetin hyvin ilman minua, kun halusi nähdä vain muutamia kertoja kuukaudessa. Keskiarvolta kerran viikkoon ja silloinkin vain arkena.
Olenko minä velvollinen selittämään enempää kuin ne syyt, jotka eroon ajoivat, vai pitääkö minun tehdä asiasta kirjallinen syväanalyysi? varsinkin jos hänen käytöksensä on ollut se asia, joka minut on eropäätökseen ajanut ja olen syyt eropäätökseen hänelle useasti kertonut ja niistä ollaan juteltu jo suhteen aikana, jolloin olen huomauttanut että ne asiat minua häiritsee eikä niihin siltikään tullut suhteen aikana muutosta.
Minulla on ollut sellainen ongelma, että ihminen jonka olen jättänyt jo useita kertoja on saanut "houkuteltua" minut takaisin oravanpyörään aina uudelleen ja uudelleen. Nyt kun löysin itselleni ihanan ihmisen jonka kanssa haluan viettää aikaa, tämä entinen poikaystäväni masentui siitä tiedosta täysin.
Miksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että minä olen tämän masennuksen syy ja että minä aiheutan hänelle pahaa oloa.
Mietin tänään sitä syytä, miksi olen aina ajautunut tämän ihmisen kanssa uudelleen parisuhteeseen ja se johtuu siitä, että tunnen velvollisuutta yrittää saada hänet parempi vointiseksi. Tai ei välttämättä velvollisuutta, mutta syyllisyydentunnetta, koska minä olen ollut jättäjä. Mutta miksi minun pitäisi olla se, joka häntä lohduttaa, koska olen hänet jättänyt. Ajauduimme vain aina uudelleen ja uudelleen siihen samaan oravanpyörään, josta ei ole uloskäyntiä.
Olin liian kiltti, itsetunto nollissa enkä osannut ajatella selkeästi. Ehkä olen tunteeton paskiainen joka on kaikenlisäksi vielä itsekäs, jos en halua palata enää tuohon oravanpyörään.
5 kommenttia
WildLily
29.11.2006 20:16
Hei neito kaunoinen... :)
Sulla on sitten kiinnostavia ajatuksia tässä blogissa. Tunnustaudun vakkarilukijaksi. 0/
Ja sitten aiheeseen... Päätöksiä on joskus ihan valtavan hankala tehdä ja jotenkin ne päätökset, joista on eniten hyötyä itselle ovat niitä hankalimpia. Toiset pitää toki ottaa elämässään huomioon mutta pitää osata ajatella myös itseään.
Et ole tunteeton paskiainen jos et halua palata. Palaaminen vain pahentaa asioita sekä itssi että eksäsi kannalta. Eropäätös on aina vaikea ja kamalaksi tilanteen tekee se jos se pitää tehdä aina vain uudestaan.
Onnea tuoreelle suhteelle. :)
Vastaa kommenttiin
Satu
29.11.2006 22:19
Eipä tuosta kannata itseään syyttää tai sitten siitä syyllisyydestä ei pääse ikinä irti. Loppujen lopuksi jokainen vastaa omasta onnestaan. Ei sitä voi uhrata omaa elämäänsä tehdäkseen jonkun toisen onnelliseksi. Näin tämän järkeilin, kun viimeisimmästä suhteesta lähdin.
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
30.11.2006 08:32
Et todellakaan vaikuta tunteettomalta itsekkäältä paskiaiselta, kuka jaksaa läheisriippuvaista suhdetta kun on tarjolla terveempääkin, onneksi olkoon siitäkin =)
Kun itse aikoinaan (vuosi sitten) lähdin yhteisestä kodista kävelemään, oli siihen todella hyvät syy niinkuin varmasti sullakin, et vaikuta missään nimessä ihmiseltä joka leikkii toisten tunteilla. Mä aikoinaan olen itseäni myös liian kovasti syyllistänyt jos toinen on masentunut, ahdistunut, juo liikaa, mitä vaan, ihan kuin mulla olisi suurempi vastuu muiden hyvinvoinnista kuin heidän minun. Tätä muut ehkä oppivat nopeasti käyttämään edukseen.
Sä olet älykäs, vahva ja tempperamenttinen nainen, mutta koska omaat empatiataidon, susta voi ehkä saada jonkinlaisen hallinnan syyllistämällä...sinäänsä toinen on aika itsekäs kun hieroo käsiään yhteen kun sulla on siitä paha olla että toisella on paha olla. Ei oikeissa suhteissa saisi olla tuollaista mindgamea, ja siksi se tyyppikin on varmasti entinen. Tosin alitajuntaisia juttujahan nuo myös on, ei niitä itsekään itsessään aina tunnista.
Mun exäkin oli niin masentunut ja taisi vähän ruuvejakin putoilla päästä eron jälkeen. Mutta oliko hän sisimmässään vai oliko sekin keino hallita? Voi hitto miten mä en ymmärrä, monesti miehet valittavat miten naiset hallitsevat kyynelillään kun kyllä sitä mieskin osaa tehdä...tai sitten meissä munaa enemmän kuin keskiverto-suomalaisessa miehessä *virn*
Mutta pois huono omatunto, ei siihen ole syytä. Toista voi "masentaa" sekin että sä olet nyt onnellinen ja löytänyt ihmisen rinnallesi...aika itsekästä häneltä sekin, vaatii paljon kypsempää otetta olla iloinen siitä että toisella on asiat hyvin...toivotaan että se tulee ajan kanssa...=)
Vastaa kommenttiin
suojelusprkl
30.11.2006 08:45
Eilen ex soitti minulle illalla ja kertoi, että on onnellinen minun puolesta. Onnellinen siitä, että minä olen onnellinen. Selitteli vain, etten olisi saanut leikkiä hänen tunteillaan. Ihan kuin en jo muutenkin tunne syylisyyttä siitä, että olen aina ajautunut takaisin tuohon suhteeseen, koska olen kuvitellut hänen olevan minun kohtaloni ja kuvitellut, että saisimme hommat toimimaan. Mutta ei noin ole koskaan käynyt. Viimeisin yrityksenpoikanen oli todella lyhyt, enkä oikeastaan hänelle antanut edes mahdollisuutta. Huomasin vain jossain vaiheessa, että minua ärsyttää hänessä lähes tulkoon kaikki mitä hän tekee. Siinä vaiheessa aloin itse jälleen kerran jarruttelemaan ja lopullisen "eropäätöksen" tein hänelle yllättäen. Olen vihainen itselleni siitä, että olen ylipäätään koskaan eksääni loukannut palaamalla yhteen ja uskotellen hänelle ja itselleni, että meidän suhteen olisi voinut vielä pelastaa. Ei sitä voinut, se oli tuhoontuomittu jo suhteen alkumetreillä eikä se, että 3,5vuoden aikana nähtiin varmaan noin sata kertaa ja silloinkin vain noin viiden tunnin kerta jaksotuksella.
Eksäni ei vain olisi ansainnut tällaista myllytystä minulta, hänellä on ollut muutenkin niin vaikeata.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:37
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin