Blogi

Mä en JAKSA odottaa pääsiäiseen!! Miksei voi olla jo pääsiäinen?? Tulee sitä ihminen vähemmälläkin hulluksi!! Paras ystävä on asunut nyt puolitoista vuotta ulkomailla, emmekä ole kertaakaan onnistuneet saamaan aikatauluja ja raha-asioita kuntoon yhtä aikaa. Mutta NYT viimeinkin raksu tulee Suomeen! Jyväskylä varokoon taas itseään. Voinkin taas mennä sinne itseni häpäisemään ja palata sitten Helsinkiin odottamaan, että pöly laskeutuu :)

Tai itseasiassa, jos tulisi nyt ensiviikon tiistai ensiksi :) Silloinkin tulee joku raksu kylään :)

Jos huomenna hankkisi itselleen duunin jälkeen kolossaalisen humalan, niin sillähän sitten saisi sunnuntainkin kulumaan, kun voivottelisi krapulaansa ja söisi kaiken mikä ei liiku krapulanälkäänsä *miettii*

Vanhemmat tulevat viikonloppuna Egyptistä takaisin. Täytyykin järjestää itsensä tuliaisten kanssa samaan osoitteeseen.

Tuokohan ne suklaata? :D

Unettomuutta ilmassa. Tiedän muutaman ihmisen joilta saan selkäsaunan tästä yökukkumisesta.

Mulla on hämärä muistikuva, että lupasin mennä ajoissa nukkumaan? :P

"
Sun silmissä lukee
mun tarina melkein tarkalleen
Kämmentemme kohtalonviivat
niin toistensa muotoiset

Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään
et vielä juttu tää puukottaa selkään?
Tää vois olla se mitä toivonut oon
mut mitä mä sitten teen?

Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuuden rippeisiin

Anna mulle ne vastaukset
en vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
kuin epätietoisuus

En usko rakkauteen
se jäi sinne muinaishistoriaan
Silti hyvin tähänkin asti
oon tullut toimeen omillaan

Me naurettiin tunteellisille hömöille
ei sellaista voinut käydä meille
Sä herätit haudatun tunteen henkiin
mut mitä sä sille teet?
"

Eläminen on helppoa,
helpompaa kuin
aavistatkaan, onneton.
On vain valittava.
Valittava niin kuin
kahden naisen välillä
joita rakastaa
eri tavalla
yhtä paljon.
On vain valittava.
Ja naurettava.

Ja naurettava
kahdesti niin syvältä
jos valitsee väärin.

Niin helppoa on elämä.

-T.T.-

*suukko yhdelle talvilomailijalle
ja irvistys muille*

;)

Suosittelen jokaiselle huonona päivänä pientä ajatusleikkiä.

Laske siunauksiasi.

Minä laskin äsken omani ja ei voi kuin kirota omaa tyhmyyttään, että antaa edes välillä elämän masentaa, kun on niin paljon mistä kiittää.

Ja kuinka usein meistä jokainen on ollut siinä tilanteessa, että tajuaa onnen vasta sitten, kun sen on menettänyt?

Nöyryyttä ja kärsivällisyyttä opin hitusen lisää joka päivä.

Tätä korttitaloa jonka nyt rakennan ei kukaan kaada! :)

Lämmin ja hyvä olla. Tällaisia viikonloppuja saisi olla enemmänkin. Löysin tavan kietoa itseni siihen vaaleanpunaiseen pumpuliin, josta puhuin joku aika sitten.

:)

Ja tämän päivän lopuksi esitän toivomuksen:

Jokainen saakoon elämässään onnea juuri niin paljon, kuin on itse valmis sitä uhraamaan rakkaittensa puolesta.

Koska itseään likoon laittamatta, ei tässä elämässä saa mitään jos sitäkään. Jokaista siinä sivussa saamaansa arpea voi kantaa ylpeänä. Merkkinä eletystä elämästä.

Toisia elämä kohtelee enemmän kaltoin kuin toisia. Se lienee taas merkki vain siitä, että uskaltaa elää sydän katseelle ja kosketukselle alttiina.

Ei tuskan ja iskujen määrä tee meistä sitä mitä olemme. Vaan se kuinka me sen tuskan käsittelemme.
Siinä riittää oppia jo yhdelle elämälle.

*kiittää erästä ikuisesti rakasta öisestä juttutuokiosta ja lähettää parantavaa voimaa piiiiiitkän matkan päähän*

:)

"
Morning comes everytime,
lasting until the night.
And lately it's been hard to see,
reasons to get on my feet.

Searching some kind of light,
this tunnel is darker than night.
And I'm aching,
I'm breaking inside,
but you can't see thru my smile.

Broken glass, under my bare feet, you are,
like a flame, that burns me from within.
Like a curse you haunt me in my dreams, you are
like an itch that's under my skin.

Now when people get close,
they feel the thorns of the rose.
I break' em, I tear them apart.
I'm cruel cuz you stole my heart.

Broken glass...

Now you're where i used to be,
feeling like i used to feel..
how does it feel?

Broken glass...
"

Ja ihan tiedoksi vaan:
Tämä neiti lakkasi juuri nyt olemasta enää yhtään kenenkään leelian lepotuoli.

Tyhjän saa pyytämättäkin.

Epävarmuutta. Sitä on ilmassa niin, että voi käsin koskettaa.

Nyt luulen, että voisin viihtyä jonkin aikaa pehmeässä pumpulissa. Pienessä kivassa vaaleanpunaisella pumpulilla pehmustetussa luolassa missä mitään pahaa ei voisi tapahtua.

Kumma miten ne ihmiset (ja tällä viittaan miehiin) jotka sanovat rakastavansa ja että eivät ikinä haluaisi tehdä mitään mikä satuttaisi sinua, ovat juuri niitä jotka satuttavat kaikkein pahiten. Tahtomattaan useimmiten, mutta kuitenkin.

Ja itseään saa taas vaihteeksi siitäkin syyttää, kun on silmät kiinni hymyssä suin sydämensä ojentanut murskattavaksi.

Ei tilanne nyt edes ole edellä kuvaamani. Tänään oli ihana päivä. Aurinko paistoi. Minulla oli uusi punainen Tallinnan tuliaistakki päällä. Ja tänään oli jälleen hyvä päivä kiittää siitä, että on niin monta hyvää ystävää kuin minulla on.

Näin yöllä vaan kun pysähtyy ajattelemaan elämäänsä, niin möröt hiipivät ulos piiloistaan.

Epävarmuutta. Sitä on ilmassa enemmän kuin mitään muuta. Jospa osaisinkin pelata vajailla panoksilla, niin vetäisin samoin tein vähintään puolikkaan sydämestäni pelistä pois.

Enemmän kuin mitään muuta kaipaan lupauksia siitä, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Että tämä epätietoisuus ja odottaminen palkitaan vielä joku päivä

Se että pystyy toiseen ihmiseen luottamaan on suuri lahja.

Kohdetta eivät ehkä kaikki ympärilläni ole valmiit hyväksymään, mutta johonkin minunkin on tuettava ja uskottava.

Se miten tässä loppujen lopuksi käy on kaikille arvoitus. En viitsi itse alkaa tuomion kelloja soittamaan. Sitä tekee tarpeeksi moni ympärilläni.

Kukapa meistä tietää tulevaisuudestaan? Ei auta kuin uskoa ja toivoa, että tekee oikeita valintoja.

Ja tämä pätee kaikkiin. Ei ainoastaan minuun. Minä pelaan vain pienemmillä todennäköisyyksillä onnistua tässä tapauksessa.

Silti se on sitä samaa rakkautta mitä ilmassa leijuu.

=)

Onnistuisikohan kaikki paremmin jos lakkaisi odottamasta asioita tapahtuvaksi? Jos lakkaisi haluamasta ja toivomasta? Olisi vaan ja antaisi asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä puuttua niiden kulkuun? Olisiko minusta sellaiseksi zombiksi?

Kukaan ei ole onnistunut vielä lamauttamaan minun tuntoaistejani. Kaikki henkiset mustelmat ja ruhjeet ovat parantuneet jättäen lähes muille huomaattomia arpia vain jälkeensä. Ja niin kauan kun tämä kroppa toimii tunteiden eikä järjen ohjaamana, taitaa olla turha toivo saavuttaa sellainen mitään haluamaton olotila.

Kumpa elämä lakkaisi rankaisemasta minua liiasta kiltteydestä ja empaattisuudesta. Ei se joka kerta voi olla turhaan viljeltyä?

Pieni katkeruuden piikki pistää ihoa.

-----------------------------------------------

"
Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.
"

-Tommy Tabermann-

Ja taas sattuu...

...sattuu niin perkeleesti!

Tiiliseinää päin pläsiä ja mittarissa oli ainakin 300 km/h.

Ei tämä kuolemaksi vielä ole, mutta helvetin lähellä sitä!

Ei ole enää sydänverta kohta mitä valuttaa. Kun se loppuu, muuttuukohan sydämeni kiveksi?