Hyvin alkanut viikonloppu on kääntymässä takapuoleen. Ja tuli tossa myös vaan just mieleen, että oikeastaan koko tämäkin sivusto on sieltä. Ja oikeastaan kaikki ihmiset. Ihan kaikki.
Mua vaan väsyttää. Ja noi yhet onnelliset kattelee asuntoja ja ne löysi pari tosi kivaa ja mä en jaksa nyt olla niiden puolesta koko ajan ilonen ja kiinnostunut. Minä en tiiä, missä mulla on töitä ensi syksynä, joten en tiedä, mihin sitä kannattaa muuttaa toukokuun jälkeen. Todennäköisesti hommat jatkuu paikassa äks ja paikassa yy, mutta ei niillä pelkästään elä. Tai elää, jos saa tukea, mutta jatkuva tukilappujen täyttäminen on rasittavaa ja ärsyttävää. Tietysti voisin luvata ottaa sen lisäduunin puoleksi vuodeksi paikasta jii, mutta jos saan tehdä opintoja tammikuusta joulukuuhun, haluan keskittyä niihin. Lisäreissaaminen ei ainakaan sitten helpota sitä asiaa.
Muutenkin raha-asiat ottaa aivoon. Pitäs laskea, paljonko on maksettava ennakkoveron täydennystä tältä vuodelta. Eli kohta saatavat veronpalautukset ei paljon helpota. Toisin sanoen, jätin sen yhden balettilipun hankkimatta. Ja taidan jättää synttärit juhlimatta. Vaikka eipä noi lähimmät kaverit edes ole maisemissa silloin. *kauheeta itsesäälivuodatusta tähän*
Eilen illalla oltiin baarissa öö pikkujoulujameissa. Pojat soitti hyvin taas kerran, mutta mulla oli lähinnä vanha ja tylsä olo. Olin toisen veljen tyttiksen seurassa, siinä oli myös pari ko. tyttiksen kaveria. Näiden kaikkien ikä on n. 7 vuotta vähemmän kuin mulla, mikä ei välttämättä olisi ollenkaan edes ongelma. Mutta ne juttelivat semmoisista asioista ja ihmisistä, joita mä en tuntenut. Eikä huvittanut tällä kertaa ruveta kyselemään. Muutama muu tuttu näkyi, moikattiinkin ja vaihdettiin mitäkuuluu-kiitoshyvää-kuulumiset. Ne oli pariskuntia. Ja ne vietti iltaa yhdessä.
Lähdin taksilla yhden jälkeen kotiin. Toisessa baarissa oli Pmmp keikalla. Ulko-ovet oli auki ja ohi kävellessä kuului soitantaa. Takseja ei ollut tolpalla yhtään, mutta eipä tarvinut edes minuuttia oottaa. Kuski oli keski-ikäinen mies, puhelias. En huolinut vaihtorahahiluja ja se oli niistä vissiin ihan mielissään. Vaikka ei niitä montaa ollut.
Oon miettinyt sitä muuttohommaa. Että kotikaupunkiin voisi palata. Mutta. Mulla ei ole täällä kavereita. Pojilla on, mutta ne on niiden kavereita ja en oikein usko, että kovin läheiset välit niihin syntyisi. Joojoo, kyllä sitä uusiinkiin ihmisiin tutustuisi. Mulla ei vaan nytkään ole sellaista kaveria, jolle voisi soittaa ja purkaa mieltä näistä jutuista. Sille saman rapun eukolle voi puhua joistain asioista, mutta esimerkiksi soitto- ja muista ammattiasioista ei enää huvita, kun ko. kaveri on kollega ja dissaa joitakin mun arvostamia tahoja/juttuja. En halua aiheuttaa niinsanotusti närää, joten mielummin vältän puhumasta niistä. Äidille pystyi vielä pari vuotta sitten avautumaan, mutta nykyään se on niin über-huolissaan kaikesta, että mä en jaksa kuunnella sen välitöntä ylireagointia. Ja sitä, että se alkaa samantien luetella niitä omia huoliaan. Mulla on aika paljon samoja huolia, esimerkiksi tuosta nuorimmasta veljestä. Pitäs pystyä vaan lokeroimaan huolet ja tuntemukset ja oppia käsittelemään niitä aihe kerrallaan. Tuppaa vaan tunkemaan mieleen Kaikki kerralla.
Kyllä mä aamulla oon taas jo vähän paremmassa kuosissa aivojeni kanssa. Nyt vaan olis kiva olla viime viikonlopun kainalossa. Paitsi että se tais olla lähinnä vaan mies ja käyttää tilaisuutta hyväksi.
Eilisen keikan ehkä hauskinta antia oli Sika - Du hast -versio. Harmi, ettei sitä oo tällä uudella levyllä.
Ysiltä tarttis olla lämmittelemässä ja sitä ennen vois vähän nukkua. Tai ainakin maata tossa sängyssä.
Mulla on hiuksissa violettia.
Pelasin illalla ekan kerran elämässäni Cluedoa ja oli ihan hauskaa. Vaikka en ees voittanu. Olin sentään kuitenkin murhaaja. Se punainen neiti-ihminen, tikari aseena keittiössä.
