Nestearska ajattelee

Löin käsivarren ovenkahvan päähän ja nyt siinä on sormenpään kokonen alue turvonnut. Valivali. Kyl se ohi menee.

Melkein olin jo tossa hyvällä tuulella muutaman tunnin. Vaan tulipas äsken viesti, että kaveri päätti lähteä huomenna porukoilleen ja tulee sunnuntaina takas. Että äitinsä kanssa joka päivä lenkille ja vadelmaan jne. Kun yksinäisyys kuulemma ärsyttää liikaa. En tiiä johtuko toi nyt sitte siitä osittain, kun en halunnu tänään lähtee sateessa kävelylle. No joka tapauksessa, tuo oli luvannut lähteä mun kanssa lauantaina jumppaamaan. Kisahallilla on friskissvettiksen syksyn starttipäivä ja monta tuntia ilmasia jumbbia. Kai mä menen nyt sit itekseni. Ottaa vaan päähän, kun just eilen tosta puhuttiin ja sekin oli ihan innoissaan lähdössä. Tai sitte feikkas hyvin.

I-han sa-ma.

Viuväy.

Aina vaan paranee. Mut kyl tää tästä.

Maistelut oli oikein jees, se on pakko mainita aluksi, ettei tuu väärinkäsityksiä :P

Mutta tuota joo. Vissiin menossa superulinapäivät mulla, kun pitää kaikesta kitistä. Tai itsesäälimisviikot.

Raivostuttaa.

On alkanu aika moni juttu kyllästyttää. Ja moni tavara on alkanut hajota (mm. parempi puhelin, dvd-kone, parit kaukosäätimet, tietokone tökkii ja hidastelee...). Muiden ihmisten onni ärsyttää, koska olen niille kateellinen.

Tämän lukuvuoden teema on kärsivällisyys.

Luulin aamulla meneväni sopimaan työn aikatauluista, mutta tilaisuus olikin työhaastattelu. Ei sitten ollut cv, todistukset tai yhtään oikeastaan mikään mukana. Varsinkaan ne 10 vuoden takaiset saksan taidot.

Kattellaan.

Joku stressipeikko pari vuotta sitten lykkäs ekan kerran huuleen pienen rakkulan ja kroppaan kuumetta. Sen jälkeen härppes on poksahtanut paikalle ehkä pari kertaa vuodessa, millon missäkin yhteydessä. Eli ei esimerkiksi välttämättä stressin takia tai hormonikierrosta johtuen. Edellisestä kerrasta oli taas pitkä aika, mutta kas - toissapäivänähän se sitten ilmaantui taas. Tököttiä on laitettu, mutta kestää se silti aikansa hävitä. Ärsyttää, inhottaa, ällöttää.

Hellapoliisin sivuilla on hirveästi reseptejä ja tää on niistä toinen, jota olen testannut. Tosin sovelsin jonkin verran, kun kaapissa ei taaskaan ollut ihan just täysin samoja kaikkia aineita. Alkuperäinen resepti löytyy sivustolta Marja-rahkatortun nimellä. Tässä on se mun sovellettu versio.

Pohja:

150 margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta

* Vaahdota rasva ja sokeri.
* Lisää muna joukkoon & sekoita.
* Sekoita kuivat aineet erikseen ja lisää taikinan joukkoon.
* Sotkettuasi taikinan tasaiseksi lätki taikina n. 24 cm halkaisijaltaan olevan piirakkavuoan pohjalle ja tasoita siten, että reunoillakin on vähän taikinaa. Taikina on sen verran tahmaista, että kannattaa ripotella jauhoja pinnalle ja sitten taputella käsin. (Lisäilin välillä vähän jauhoa, kun meinas silti tarttua sormiin.)
* Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia uunin alimmalla tasolla.

Täyte:

3-4 dl marjoja
(Jos käytät pakastettuja & sulatettuja marjoja, sekoita ennen levittämistä marjojen joukkoon reilu rkl perunajauhoja)

100 g rasvatonta rahkaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
0,75 dl sokeria
1 kananmuna

* Levitä marjat esipaistetun pohjan päälle. (Mulla se pohja kohosi älyttömästi, täytti melkein koko vuoan -> taputtelin lusikalla keskeltä litteämmäksi.)
* Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada marjojen päälle tasaisesti.
* Paista 200 asteessa ensin vaikka vartti alimmalla tasolla, sitten toinen vartti keskitasolla.

Muita huomioita:

* Veikkaan, että leivinjauhetta voisi laittaa vähän vähemmänkin.
* Todennäköisesti piirakkaa täytteineen voi paistaa suoraan siinä keskitasollakin. Alkuperäinen ohje ei mainitse tasosta siinä vaiheessa mitään, mutta se pohja kärähtää korpuksi, jos vaan alhaalla paisteleepi. (Joillekin toi oli ehkä itsestäänselvyys, mutta mulle ei :D)
* Maistui hetken jäähtyneenä tosi hyvältä, vähän enemmän jäähtyneenä todennäköisesti vielä paremmalta :P Täytyy joskus sitten rikkaana hetkenä hommata alkuperäiset aineet ja kokeilla muillakin marjoilla.

Tiedossa on synkistelyä niin rahan kuin ihmistenkin takia, joidenkin päivien ajan. Täytyy koittaa pitää sanat kurissa.

Puoli yhdentoista maissa tultiin perille ja ihasteltiin paikkoja. Klo 11 oli lounas, ihanan mausteista tomaattisoppaa (seassa oli myös vähän pastaa) ja tuoretta leipää. Kahvit/teet ja suklaaleivonnaista jälkkäriksi.

Kokoustettiin eri muodoissa n. kahdestatoista kolmeen. Puna- ja valkoviiniä oli tarjolla sen jälkeen, myös sitä suklaaleivonnaista ja marjapiirakkaa. Jälkimmäistä piti maistaa, mutta onnistuin heittämään sen ulkona maahan. Pienellä risulla ja hiekalla koristeltuna kyseinen tuotos ei vaikuttanut enää ihan Niin hyvältä :D

Kolmesta viiteen kaikkien yhteistä palaveria ja jutustelua. Lisää viiniä paitsi mulle, koska oli väsymyksestä valmiina pöhnä.

Puoli kuuden maissa päivällinen: uunivihanneksia ja juureksia (mm. violettia kukkakaalia!), vihersalaattia, muusia (löysempää kuin itse teen, mutta Hy-Vää), puolukkahilloa (aika "sileää" tämäkin) ja mikä ehdottomasti hienointa -> metso-korvasieni-muhennoksen tyyppistä ratkaisua! Meille ei kerrottu etukäteen, mitä lihaa syömme, ja mitä muuta seassa mahdollisesti on. Korvasienet tunsi aika helposti, pienistä palasista huolimatta mutkat näki kyllä. Liha oli saman oloista kuin hirvi tai poro, niin väriltään kuin maultaankin. Tosin mä en ole mikään lintuekspertti, eli ehkä siellä sitten oli joku linnulle tyypillinen aromi, kuten joku sanoi... Joka tapauksessa, kun lihan alkuperä vinkkien jälkeen paljastui (Sodankylän tienoilta kotoisin, kuten sienetkin), tuntui ehkä vielä vähän hienommalta koko ruokailu :)

Opin myös sen, että metsoja saa ampua hyvin lyhyen aikaa. Kymmenestä päivästä syksyisin puhuivat. En tarkistanut mistään, mutta kaipa se sinne suuntaan on. Viime vuoden lintuja siis syötiin.

Aika pian veljen silmiä operoidaan. Kaipa tuo hyvin menee, mutta jännitän kyllä vähän silti :)