Nestearska ajattelee

Kenraaliharjoitus meni... No. Ihan kohtalaisesti. Henki pihisi, mutta harmitti antaa periksi yhdessä hengityskohtaa koskevassa asiassa. Menköön nyt sitten. Pitäisi vähän suihkia vettä puvun helmaan, josko rypyt oikenisi. Vielä en viitti silittää. Aamulla sit, jos on tarvetta. Sukkikset pitää etsiä. Ja ne kengät. Töiden jälkeen ehtii tulla kääntymään kotona.

Hiusongelma on sama kuin ennen syssyn konserttia. Jos laitan aamulla jotain vääntöä, oikenevatten iltaan mennessä täysin. Päivällä tulee kuitenkin kiire ja paikan päällä se ei ole mahdollista. Kolmesta huonosta vaihtoehdosta valittava yksi.

Ja kaulakoru on etsittävä nyt illalla. Tai ainakin järkättävä lipaston ylin laatikko = korusäilö (tämä tiedoksi varkaille). Tosin mun huilu on arvokkaampi kuin ne korut on yhteensä, joten se niistä. Vanha huilukin varmaan on.

Vähän jännittää. Se soolo.

Parasta on tietysti karonkka :P Tosin omakustannetsydeemit, joten ei auta hirmusti juhlia.

Pari päivää on mennyt sauvan kanssa heiluessa. Tällä kertaa vaan yhden sellaisen. Marjavalikoima on aika suppea, mutta kelpaa mulle: mansikoita, mustikoita, vadelmia. Banaania lisäksi, joka yhdistelmän kanssa. Aiemmin olen laittanut näihin juomiin joka kerta omenamehua (koska yhdessä kahvilassa pistivät). Eilen olin pakotettu kokeilemaan appelsiinilla, koska omena loppui. On siinä vissi ero. Ja pakko sanoa, että olen kaavoihini kangistunut - omena vie voiton...

En oikeastaan mitään järkevää. Jos tän päivän treenejä ei lasketa. Ja perjantain musadiggailua. Ja tiskausta ja fruitie-säätöjä ja pyykinpesua.

Nukuin paljon. Heräsin yhdeksän kieppeillä, pe ja la nukuin parin tunnin päiväunet kumminkin. Hyödyllistä, eh...

I also pimped my eines - tiedän miltä se kuulostaa. Mutta siis: lämmitin tölkin verran lihapullasoosia, johon lisäsin lorauksen ruokakermaa ja pikkupurkin tomaattipyreetä. Tuli hy-vää! Tagliatellen kanssa söin. *end of food-raportti*

Tänään luin eräästä blogista pannukakkuasiaa ja myöhemmin illalla toveri mesessä välihuomautuksena kertoi tehneensä ihan sikahyvää pannaria. Huvittava yhteensattuma :) Kysyin kamulta heti hänen käyttämänsä ohjeen talteen. Testaan senkin joskus. Tänään ei ollutkaan mun pannaripäivä, kun pasta oli sen verran raskasta.

Toisessa blogissa oli tekstiä isovanhemmista. Omistani on elossa isoäidit (mummuiksi niitä meillä sanotaan). Toista pappaa en muista ollenkaan, enkä suoraan sanoen muista, olinko syntynyt vielä hänen kuollessaan. Äidin isä taasen kuoli 10 vuotta sitten. Kesäkuun alussa tulee tuo vuosimäärä kuluneeksi. Olin silloin itse lukion tokalla, menossa kolmannelle. Kesäloman ekaa viikkoa vietettiin, kun yhtenä aamuna äiti itkee puhelin korvalla. Siihen ei ollut kovin kiva herätä. Tirautin muutaman pisaran itsekseni omassa huoneessa ennen keittiöön menoa. Ei tarvinnut kysyä, mistä oli kyse. Pappa oli sen viikon alussa päässyt sairaalasta (diabetesta ja semmoista, dialyysihoitoa mm.) kotiin ja oli pitkästä aikaa virkeämpi, 70-vuotisjuhlia olisi vietetty myöhemmin sinä vuonna. Vai seuraavana? En ole ihan varma.

Nii-in. Tuohon aikaan eno asui mummun ja papan luona, kävi meidän kaupungissa töissä. Loppu perheestään oli muuttamassa sinne myöhemmin, käsiraha kai yhdestä talostakin maksettu. Tuota aamua edeltävänä iltana pappa kävi nukkumaan ja sanoi mummulle jotain mun mielestä hyvin kaunista: kiitos. Aamulla aikaisin oli tullut hengitysvaikeuksia ja sydänkohtaus. Eno oli yrittänyt elvyttää. Ambulanssikin tuli. Eipä sille mitään voitu. Kesä meni koko äidin suvun surressa, mikä heijastui meidän perheen elämään hyvin voimakkaasti. Onneksi (nimenomaan tätä sanaa haluan käyttää) mulla oli kesän alussa laulu- ja ilmaisukurssi, juhannuksen jälkeen musaleiri, ennen koulujen alkua matikan abikurssi. Kotona oli ahdistavaa. Oli vielä syksyllä ja talvellakin, mutta koulussa ja harrastusten parissa sai kulutettua aikaa. Lisäksi meillä oli italialaisten kanssa lyhyt vaihtohässäkkä. 20 tyyppiä tuli meille pariksi viikoksi, me mentiin sinne sen jälkeen.

Pappa oli musiikkimies. Ja kasvatusihmisiä. Aikuiskasvatuksen lähinnä, mutta noin yleisestikin. Nyt kun itse yritän olla jotain noihin aloihin viittaavaa, tuntuu menetys isommalta kuin ennen. Noin niinkun sentimentaalisesti ilmaistuna.

***

Kakkosella tulee Grammyt. Foo Fightersien kanssa pääsi joku viulistimimmi soittamaan - varmaan kiva heilua mukana, mut ei sitä soittoa kyl kuulu pätkääkään. Eikä kyseistä typyä ole näytetty alun paria sekuntia enempää... No, uskon että hieno kokemus.

Tämä kappale on omistettu teille, ihanat miehet.

Eilen oli Ontherocksin lavalla sangen mainio laulu- ja soitinyhtye nimeltään Dark Filth Fraternity ja josta toverini kanssa pidämme. Vähän hämmästytti, kun ei ollut muita bändejä, nou lämppäriä ju nou. Kaksi keikkaa on fanitettu lavan edestä, mutta kuten arvata saattoi, rocksin lavan edessä oli tyhjä tila. Lähimmät ihmiset istuivat nätisti siinä tuoleilla. Paitsi...

...grungemies! Hän oli sonnustautunut ruudulliseen flanellipaidan näköiseen jonka napit olivat tietenkin auki. Alla oli t-paita, jalassa lököhousut (ei farkut, eikä kyllä ihan täysin grungehenkiset) ja jalassa tennarit tms, joihin en niin kiinnittänyt huomiota. Miekkonen jorasi urhoollisesti itsekseen. Keikan jälkeen sai sentään tanssiseuraa paristakin tytöstä ja välillä parista miehestä. Esimerkiksi Jartsa kävi humppaamassa.

Jartsahan tuli tekemään tuttavuutta sinne sauhutteluparvelle, josta seurattiin keikka. Että sopiiko istua seuraan jne. En kehdannut sanoa, että voitko ystävällisesti painua vittuun siitä, joten siihen se jäi. Käsisuudelman antoi, yök. Teki mieli mennä pesemään kättä vartiksi xD No. Jartsa kysyi ketä olemme ja mistä olemme. Sanoin että kotoota olen. Toverinikin oli sieltä. Jartsan kaveri kävi taputtelemassa sitä selkään, että sähän olet naimisissa ja naureskeli jotain. Hmm. Kysyttiin sitten Jartsalta, että tuliko ne bändin vai baarin takia rocksiin. No J-tö-mään oli kuulemma jonkun sortin johtaja, juottamassa alaisiaan tai jotain. (Siltä ne kyllä näyttikin, ei kaikkein rok-henkisimpiä tai silleen.)

Jartsan lähdettyä paikalle saapui Petri, joka vaikutti ensin vähän fiksummalta. Tunki vaan aika lähelle istumaan. Ne parven pöydät on _pieniä_ kuitenkin... Petrikin selitti jotain firmajuttua, että on Jartsan alainen jne. Joku kolmas miekkonen tuli paikalle, kyykisteli siinä vieressä. Jos kertoikin nimensä, meni multa ihan ohi. P-tö-mään laittoi käden toverini tuolin selkänojalle - toverin ilme oli aika paljonpuhuva xD

Poijjaat poistuivat hetken kuluttua. Illasta jäi kuitenkin parhaiten mieleen bändin laulumiehen selitys heidän musisointinsa laadusta. Olivat käyneet ennen keikkaa syömässä (muistaakseni Coloradossa) eikä siinä sitten jaksanut kovin heilua lavalla - Tämä on sitä hyvinvointirokkia. Hihihi.

Joo-o. Nyt voisi mennä esimerkiksi suihkuun ja ottaa kuvia hehkeästä itsestäni. Janan levykin on kuunneltu.

Jaa niin. Deeäfäffällä on maispeississä sivutkin. Toi linkki tuli ny vaan ekana mieleen.

Ihan oikeeesti hei. München ei ole mikään vaikea nimi lausua oikein. Tiedoksi nelosen urheilutypykälle. Mynhhen. Niinpä niin.

Meen lukeen podderii. Jänskä kirja, vaikka luinkin jo kesällä intopinkona sen. En muistanu, että Hedwig ja Dobby kuolee. Snif.

Niin että sitä sitten taas. Heräsin ajoissa ja kävin suihkussa jne. Nyt on kuitenkin kiire. Melkein. Pitää hiukset vielä asetella, niin pääsee lähtemään. Hohhoijaa.

Eilen illalla totesin, että vieläkin tuntuu kropassa se laivailu. Koko ajan väsyttää xD Vaan eipä haittaa - tulee ainakin uni helposti. Laivan vaikutusta on myös tää nenän toimimattomuus. Ei mulla o nuhaa, mutta jotain muuta. Ärsyttävää. Ja tänä aamuna/aamupäivänä ei ole ajatuksetkaan enää toimineet.

Tulee uusintana Mansikkapaikka, jossa on Silvennoinen. Siis Heikki. Toi Kuustonen on lihonut ja sillä on tosi tyhmästi hiukset. Äsken loppui jakso Tinan keittiöstä, tosin ei mun suosikkisellainen. Jotain mätiruokia tekivät, brrrh... Mutta ruoanlaittoa on kiva katsoa. Ja opin, että tuorejuustosta ei puristeta heraa pois. Ja että Brillant-Savarin on ranskalainen tuorejuusto, johon on lisätty (vissiin vaan siihen pinnalle) valkohometta.

Lumisade jatkuu. Voisi lähteä kävelylle hyvässä seurassa ja sitten tulla minttu(viina-tai-likööri)kaakaolle kotiin. Mut koska ei ny justiinsa ole seuraa, en mene pihalle.

Aamuista vitutusta? Eipä oikeastaan. Heräsin yhdeksältä ja nousinkin silloin, huraahuraa. Huoneessa oli kuuma, joten ikkuna raolleen ja kurkkimaan, missä kisu pööpöilee. Oli menny eteiseen unille, laatikoiden päälle. Hassu elukka. Se oli eilen porukoilla karannut kuljetuslaukusta kerran kokonaan ja juossut hätäpäissään ympäri taloa. Iskä sen sitten nappasi työhuoneesta. Toisenkin kerran yritti tunkea ulos, mutta veli sai kiinni puolivälissä. Harmi sinänsä, kun nyt on tiedossa sitten ongelmia myöhemminkin kun yritetään reissaamista. Vaikka on mulla kyllä se pinkki muovinenkin boksi... Se on vaan aika paljon kömpelömpi.

Eilisestä jäi saldoksi lievästi happoilevat pohkeet ja yksi rakko varpaassa. Ihan hyvin :D Tänäänkin lenkille. Ja perhana, joka päivä! Toi rantatie ei vaan ole ehkä kaikkein kutsuvin.

Päivän to-do-list:
- ota kopio työtodistuksesta
- kirje postiin
- lähetä jäsenhakemus
- varaa pyykkivuoro
Töitä ei lasketa listalle. Ne muistaa ilmankin.

Käytin kahta sauvaa tänään. Tunnin ja kolme varttia. Aika puhkipoikki olo.