Nestearska ajattelee

Muistan ehkä kaksi joulua, jolloin olisi toimittu toisin. Eka niistä poikkeuksista oli mun ollessa 7-vuotias. Mentiin aamusta mummulaan, tultiin myöhään illalla. Toinen niistä oli siitä 10 vuotta myöhemmin. Mentiin aamupäivällä mummulaan ja laulettiin neliäänisesti eteisessä yksi jouluveisu. Se oli papan viiminen joulu, joten tuntuu hyvältä näin jälkeenpäin, että käytiin siellä. Muistaakseni syötiin vaan puuro siellä, mutta voi olla että syötiin varsinainen ruokakin. Saunassa ei käyty.

Mutta se "normaali" joulukuvio on meillä aika tavallinen, luulisin. Siihen liittyy joitain kristillisiä juttuja, vaikka kukaan meidän perheessä ei ole sen kummemmin uskovainen. Niihin juttuihin on kuitenkin tullut kasvettua, joten en varmaan osaisi olla ilmankaan.

Aamulla pojat hakee kuusen sulamaan kylppäriin tai vaihtoehtoisesti autotalliin. Äiti on kattanut aamupalan valmiiksi, yleensä kahviteemehupulla-linja. Ei kovin paljon, kun puuro on kuitenkin myöhemmin. Kuusi tuodaan sisään ja pojat (iskä, rötköt, nuorin) asettelee sitä aikansa jalkaan. Mä haluan katsoa Lumiukon suorana lähetyksenä, vaikka nykyään se on hyllyssä dvd:näkin. Kahdeltatoista kuunnellaan radiosta (!!!) joulurauhan julistus. Joskus pistetään telkkarikin auki, mutta ääni halutaan radiosta. Oli siihen joku perustelukin, en kylläkään muista mikä x)

Puuroilua on ohjelmassa rauhan jälkeen. Kuusen koristelua. Viime vuosina meikäläinen on ottanut sen ohjelmanumeron haltuunsa. Pojat aina väittää, että nekin haluaa osallistua. Sitten ne ei kuitenkaan osallistu :D Koko homma alkoi siitä muutama vuosi sitten, kun halusin laittaa kuuseen sähkökynttilöiden ja olkitähden lisäksi pelkkiä palloja. (Niitä on tullut kerättyä Muutama.) Sen joulun jälkeen on ollut melkein aina joku ns. teema - väri, pari eri väriä, olkikoristeet tms. Tällä vuodelle harkinnassa on yhdistelmä musta-violetti-ruskea. Niin joo... Kynttilöiden asettelu on vanhimman ja nuorimman veljeksen homma. Ja tähden laittaa iskä.

Äidin kanssa saunotaan ekana. Jutellaan ja otetaan juomat löylyyn mukaan. Jutut jatkuu "pukuhuoneessa" eli kodinhoitohuoneessa, johon laitetaan aina aattosaunaa varten pöytä ja kaksi tuolia kivasti :) Pojat saunoo yleensä kahdessa vuorossa, kun ei neljä isokokoista mahdu yhtäaikaa lauteille. Sillä välin äiti ja mä laitetaan ruokia valmiiksi, laittaudutaan muutenkin. Kattaminen on nykyään mun hommaa. Paitsi pöytäliinan osalta.

Syömingit alkaa viiden maissa suurinpiirtein. Kylmät alta pois, vaikka mä en kaloista ole ehkä kaikkein innostunein. Lämminsavukala menee kyllä, nams :P Graavattu / kylmäsavu, ei kiitos. Tai sillit. Lämpimät ruoat on kaikki aika rok. Äiti tekee laatikot itse, yleensä pakkaseen valmiiksi osan ja sit aattona uuniin hetkeksi. Kinkkua ei ole pariin vuoteen ollut, kun isoveljen kaverilta on saatu jotain hirvielukkaa. Eipä kun peuraa, oli ainakin joskus. Palvattua. Jälkkäri on joka vuosi sama, luumurahka <3

Astioita laitellaan yhdessä pois. Koska me lapset (4 kpl yhteensä siis) ollaan jo Niin isoja (fyysisesti ainakin), joulupukki ei käy enää. Paketit tuodaan kuusen alle vähitellen, odottamaan ja kissan ihmeteltäväksi :) Kunhan on vähän asetuttu ruokailun jälkeen ja kokoonnuttu olkkarin sohville, ruvetaan ihmettelemään että on niitä paketteja kumminkin kertynyt, vaikka puhuttiin että ei nyt tänä vuonna niin montaa laitettaisi. Pikkuveljet toimii jakotykkeinä. Perinne sekin, että jokainen avaa vuorollaan yhden. Ikäjärjestyksessä tietty.

Jaa niin, ruokailun ja lahjashöyn välissä ehtii yleensä katsoa telkkarista disniä.

Loppuilta menee lahjoja ihmetellessä, jonkun lautapelin parissa (tai mah-jongin) usein myös. Teet ja kahvit ja limsat juodaan myöhään, tänäKin vuonna meille hommataan Sibelius-kakku (aivan törkeän hyvää, tietäkää se).

Nukkumaan mennään, kun viitsitään. Ja yleensä mulle tulee siinä nukkumaanmenohetkellä super-yksinäinen olo. Mutta menee nukkumalla ohi.

Joulupäivänä ja tapanina ei tehdä juuri mitään erikoista. Syödään ja ollaan. Joskus on käyty mummulassa, en tiiä miten tänä vuonna. Joskus mulla on jouluyönä soittohommia kirkossa, joskus ei.

Odotan lomaa <3

Pitäisi tehdä päätöksiä. Merkittäviä sellaisia.

Kuten leffa. Minkä mä katson seuraavaksi? Katsomatta on vanha Batman, 300, Cold Mountain, Death Proof, Planet Terror, pari Audrey Hepburn-pätkää. Sitten taas houkuttelis Love actually kommenttiraidalla. Ja sen poistetut kohtaukset.

On tää vaikeeta.

Pitää myös päättää, juonko ton karpalosidun loppuun (on kyllä ihan mainiota) vai haenko mehua. Tai teetä. Syötäväksi on torrrrrrttua. Kaveri kävi kylässä ja söi vaan yhden. Kai se pelkäs edelleen tartuntaa jostain, vaikka oon kyllä pessy käsiä joka välissä. Ja käyttänyt sitä desinfioivaa geeliä tms.

Meinaa särkeä vähän päätä. Valitsen siispiis iisiä katsottavaa -> Love actually <3

P.S. Olis tää kynttilä-pikkujoulufiilistely kivampaa jonkun miehen kanssa. Mutta yllättävän mukavaa itsekseenkin. Ihan karmea halipusukiehnäyspula on tietenkin, mutta se on jo oikeastaan kroonista. Jääkööt siis omaan arvoonsa. Mää katon ny sen elokuvan.

Eilen illalla oli kaikenmaailman ahistuksia. No ne meni ohi, suurimmaksi osaksi. "Kun en ajattele sitä, en aktiivisesti muistakaan sitä." Kuumeen kuitenkin pukkasi ja öklötysolon. Ne meni ohi siinä puoli viiden, viiden kieppeillä yöllä. Tuli hiki ja uni <3

Aamulla uni jatkui. Ja jatkui. Lopulta pistin viestin kaverille, että en kykene lähtemään puolenpäivän konserttiin. Aiheutin todennäköisesti jonkinlaisen pettymyksen. Mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa. Seiskalta illalla olisi ollut toinen konsertti, jossa samainen kaveri soitti myös. En jaksanut sinneKään. Harmitti. Köpöttelin lopulta seiskaksi tonne Makuuniin palauttamaan leffat - ja vuokraamaan Kinkkuelon ekan kauden. Siitä Reijon kauppaan (se oli jopa kassalla :D) ja kotiin. Mitään ei tehnyt mieli, joten kauppareissu kesti typerän pitkään.

Telkkarissa on näillä hetkillä loppumassa jälleen kerran Shakaali (taimitensenykirjotetaan). Pari kertaa sen jaksoi katsoa, mutta miksi TAAS pitää näyttää sama?

Hmm. Mun masu ei vissiin oikein tykännyt syömisestä :/

Mut joo. Kinkkuelot katsottu (pikkusen välillä kelasin) ja ulkona kaavitaan koneilla vihoviimeisiä lumimöykkyjä. Hiekkaa ne varmaan suurimmaksi osaksi on. Oli jokseenkin ankeaa kävellä asioille. Missään ei ole enää valkoista.

Jaa niin. Yöllä löhösin sängyllä ja kattelin läppärillä Joulutarinan. Alkupuolella vetistelin, lähinnä varmaan omaa surkeaa oloa, mutta oli se juonikin vähän itkettävä x) Tänään päivällä tirautin välillä muutaman pisaran, kun piti yksinään möllöttää.

Mitä mun Olisi Pitänyt tehdä tänään? No: kirjoittaa pari esseetä la-su koulutusta varten, imuroida, mopata, viedä roskia ja lehtiä, puunata kylppäri ja keittiö.

Mitä tein? No: nolla esseetä, ei siivousta, peruin koulutukseen menon.

Silti en jaksa vaivata päätä huonolla omallatunnolla ihan koko aikaa. Ja hyvä mieli on senkin takia, että tuli viime viikon sijaisuuksista jo palkkalappu - maksupäivä on maanantai. Lokakuun tuesta ei vielä tietoa, varmaankin ensi viikolla tulee. Vuokran maksoin jo. Marraskuun tukihakemuksen pistän maanantaina postiin.

Mulla ei ole joulukalenteria. Eka vuosi näin.

Kerroin tossa hetki sitte äiteelle, että kävin siinä pääsykokeessa. Se kysyi, että milläs mielin olen, jos pääsen/en pääse.

Jos mä pääsen, sehän on ehkä paras juttu moneen vuoteen.

Jos en pääse, taidan myydä ton paskarakkineen.

Hain siis samoihin erikoistumisopintoihin 3 vuotta sitten, enkä päässyt. Ny treenasin enämpi, mutta ei kuulkaa tässä iässä ruveta enää virtuoosiksi. Se homma olis pitäny lähteä jo ekasta opettajasta. Ja mulla se eka opettaja oli laiska paska. (Haha. Hyvä syyttää opettajaa.) Nii. Sillon 3 vuotta sitten paras kaveri pääsi - sen kyllä ansaitsikin.

Ahistaa ku en tiiä millon tulokset tulee. Huomenna on kai vasta toinen koesoittopäivä. Ahistaa kun viimeksi entinen opettaja soitti ja sanoi suoraan palautteen ja etten pääse. Nyt ei ole soittanut.

Sen sijaan tolle kaverille soitti ja pyysi sen huomenna keikalle, hätätapaus kuulemma.

Ihan vitun kiva, että toisiin se pitää yhteyttä. Kai mä olen sitte niin paska, ettei mua kannata pyytää.

***

Noin. Ny loppu angsti. Vähän kyllä itkettää, mut se ehkä kuuluu itkupotkuraivariin? Kenties? Tai ehkä mua nyt vaan väsyttää. Väyväy.

Toi lumikin sopivasti sulaa, niin että on loskapaskafiilis koko viikonlopun. Huomenna pitäs tehä raivopäänä kirjallisia tehtäviä lauantaiksi ja harjotella pari biisiä ulkoo. Vittu ku kiinnostaa ihan sumeena.

Ja huomenna tulee palkka - ja menee. Vuokra plus pari laskua. Äiti sano puhelimessa, että älä nyt hirveesti sitten ostele joululahjoja. Sanoin jokseenkin pisteliäästi, että no eipä ole paljon varaakaan sellasiin.

***

Oon mä aamulla taas paremmalla tuulella.

***

Osaan näköjään kaksi kirosanaa.

Tsap. Joo. Aivot ei toimi (ylläripylläri).

Valvoin puoli neljään lumikoneiden (lumenpoistajien siis) rymistellessä tossa kadulla. Kuukahdin tunniksi, minkä jälkeen alkoi möntin aamuyön show, jolta olinkin jo pitkän aikaa säästynyt. Häädin sen makkarista kolme kertaa ja kolme kertaa se alkoi hyppiä ovenkahvaan. Päätin, että en perkele avaa. Vartin hyppimisen jälkeen meni hermot. Ja päästin sen takas. Neiti oli tyytyväinen ehkä vartin taas. Ja seuraava häätö jne. Joka kerta se oli sinnikkäämpi niissä loikissaan. Kai nyt, kun tiesi että en jaksa kuunnella sitä.

Nukuin sitten lopulta pari hajanaista tuntia lisää ja nyt on kiire. Sain tehtyä tiedotteen koteihin, mutta hiukset on kuivaamatta. *kirosana*

Ehtii kai sitä vielä. Morjens.

Moi.

Vilkasin tiliä ja sinne ei ole vielä tullut lokakuun tukea. No ei se mitään, en oikeastaan ihan vielä odottanutkaan sitä. Voi olla, että tulee vasta ens viikolla. Perjantaina tulee sentään marraskuun palkka ja kahden kuun matkat, eli jää vuokran jälkeen pariin laskuun rahaa. Ennakkoveroerä nro 3 on myöhässä (eräpäivä meni jo), mutta sen maksan sitten vasta kun tuki tulee.

Pitäs selvittää, paljonko ennakkoa on maksettava lisää. Vähän veikkaan, että useampi satanen. Siihen meneeki sitte varmaan marraskuun tuki, kunhan sen ehtii hakea ja saada. Eli joululahjabudjetti on hyvin pieni. Tosin idea siihen on jo ja se on Jopa pienen budjetin mukainen. Korttivermeetkin on, kun edellisiltä vuosilta on jäänyt yli. Täytyy pyytää postimerkkiavustusta kotoota, jos menee tiukille.

Reilut kaksi viikkoa vielä töitä. Sitten on ns. loma. Veronpalautusta tulee alle satanen -> laskuihin. Kaveri intoili, kun saa ainakin tonnin takas. Että sitten pitää tehdä jotain kivaa jne. Noooooh... Katsellaan. Tai siis mä katselen. Se toteuttaa.

Kuulostipas pervolta. Hyi.

Kadun toisella puolen on joku valo- ja mikälieopiskeluosastolaitos. Eilen ja tänään yhden päädyn ikkunoissa on välkkyneet valot. Tänään bonuksena oli ulkopuoleltakin valaistu seinä, joka vaihtoi välillä väriä. Jatkuu shöy näköjään vieläkin. Niin ja tänään noissa ikkunoissa on värillisiä valoja muutenkin. Eilen oli vaan normivaloa. Mikähän juttu toi on? Ei jaksa selata lehtiä tai nettiä.

Ny tiskaan loput tiskit, sitte pää kuntoon (ulkoisesti) ja odotteleen naapurin viestiä. Käydään kaupassa ja katotaan joku leffa.

Joooooouluuuyööööööö, juuuuhlaaayööööö... Mut ei sellanen versio jonka te luulette tietävänne, vaan se, jonka Monkey Business soittaa X) Parasta.

Ulkona sataa edelleen lunta, mutta näköjään vähemmän kun tunti sitten. Vaikka mittari näyttää tohkeissaan miinusta, veikkaan huomiseen mennessä valkeuden muuttuvan harmaudeksi.

Ma oon pessimisti näissä asioissa.

Nyt töihin. Morjens.

...ok jaag haar herppes? En tiiä. Jokuvitunrakkulatainäppy ilmesty eilen alahuuleen. Siis suuhun. Ei o ennen tollasta ollu. Ihan kiva joo-o. Stressipahkura.

Sijaisuudet meni kivasti. Aspergerin kanssakin tulin toimeen. Tietokoneiden kanssa tulin toimeen. Liikuntatuntien kanssa tulin toimeen.

Matinea meni kivasti.

Katottii nuoremman pikkuveljen kanssa piirretty Robin Hood veehooässältä, nauhotettu 14.2.1992. Oli ihania mainoksia :D Sen jälkeen kasetilla oli vissiin vuodelta ysikuus tai jotain Tohtori Sykerön uusia seikkailuja. Niissä oli ihan väärä tunnari, pilas ilon kokonaan. Nukahtelin sohvalle vaikka kello oli vasta 21.

Meinasin pillittää robinhoodin aikana. Se pikkupupu oli niin surkea, kun paha sheriffi vei siltä sen syntymäpäivälahjan :(

Mun mielestä aikuisetkin vois pelata polttopalloa talvella. Son ehkä yks parhaita pelejä ikinä. Ja tervapata myös. Koska pelataan?

Sitten mulla oli sellainen ajatus, että kuuluuko mun olla ilman miestä? Voihan se olla mun kohtalo. Täytyy pohtia. Ei se kyllä kauheen kiva kohtalo olis, mutta ei jaksa ny vängätä ja vongata varsinkaan.

Hyvää yötä.

Viikon työt siis. Puoli kuudelta on vielä matinea. Haukotuttaa ihan erkkinä.

Taidan vaihteeksi ylireagoida, mutta erään kuvan näkeminen pisti miettimään.

Tuossa taannoin entinen soitonopettaja soitteli useamman kerran ja oli kyselevinään kuulumisia, esim. paljonko mulla on töitä jne. No sitten kun aloin kertoa tilanteestani, tämä kertoi että on mukana yhdessä bisneksessä. Ja että meidän pitäisi tavata, niin hän selittäisi mulle sen bisneksen ja mäkin voisin ruveta. Joo-o, ei ihan hirveästi kiinnostanut. Varsinkin, kun toisten tuttujen kautta kuulin homman koskevan kosmetiikan kotikauppaa.

Jossain vaiheessa lakkasin vastaamasta, kun ko. henkilö soitti. Päätin, että jättäköön vastaajaan viestin, jos on kiireistä asiaa. Niin tämä oli tehnyt aiemmin esimerkiksi sijaistamis-kyselyjen kohdalla. No eipä jättänyt viestejä. Paitsi että X tässä terve, soitellaan sitten myöhemmin uudestaan.

Lopulta soitin sitten vuorostani ja päätin, että sanon tarjousten riittävän. En paljastanut tietäväni mistä on kyse, mutta sain sanoa MONTA kertaa kiitos-mutta-ei-kiitos, ennen kuin uskoi.

Huvittavinta on, että kun koitin sitten kysellä hänen kuulumisiaan, alkoi kertomus siitä miten meidän ala ei kiinnosta häntä enää yhtään. Muuten kuin harrastelumielessä. Että opettajan palkalla ei elä yms. Ja kuinka hän saa bisneksestä sen elämiseen tarvittavan rahan. (Niinpä niin, kuinkas muuten.) Kysyin samalla siinä sitten, että onko hän tulossa marraskuun puolivälissä Jyväskylään, kun on meidän seuran 25-vuotisjuhlinnat. Sanoi että ei ne seurahommat ole kiinnostaneet aikoihin ja että ei ole tulossa.

Puhelun lopuksi tämä onnistui vielä mainitsemaan, että 2 tonnia puhtaana käteen ja reissu Sisiliaan taimikänyolikaan tiedossa, että sellaista olisi ollut vaan tarjolla jos olisin lähtenyt mukaan. Mutta että ei hän ketään halua pakottaa.

JOOJOO.

No. Äsken oli tullut sen meidän seuran johtokunnan pj:lta mailia. Liitteenä oli pari kuvaa viikonlopun juhlista. Kukas se siellä kuvissa olikaan.... Juurikin tämä entinen opettajani, joka EI ollut menossa sinne.

Okeiokei. Saa tietenkin muuttaa mieltään ja lähteä paikalle, mutta eipä tuo muhun ollut millään lailla yhteyksissä, vaikka tiesi että olin menossa. (Olkoonkin että peruin menemiseni rahapulassa, mutta se ei kuulu tohon aiheeseen.)

Sen alkusyksyisen kiitos-ei-puhelun jälkeen ko. henkilöstä ei ole kuulunut Mitään. Ilmeisesti mua ei voi pyytää enää sijaiseksikaan tai kuulumiset ei kiinnosta. Vituttaa suoraan sanoen. Olin ajatellut, että ilman muuta olisi tsäänssit saada jalka ovenrakoon entiseen opinahjoon, kun olen siellä sijaistanut. Mutta ton bisneksestä kieltäytymisen myötä se vissiin sitten meni se rako.

Ei mulla muuta.

Paitsi että tän päivän luokanopettajanleikkiminen meni hyvin. Saa nähdä miten huomenna.

V*ttu että ottaa päähän.