Piti tulla tännekin kuikuilemaan, kun ei kiinnostanut nukkuminen vielä. Yleensä muistan salasanat varsin helposti, mutta nyt oli unohtunut. Mikä tarkoittaa sitä, että edellisestä visiitistä on jo kohtalaisen pitkästi.
Edellinen merkintäkin täyttää tänään vuoden. Nykyinen asuinpaikka on ollut kotina kohta vuoden. Oonko viihtynyt? Joo ja en. Ehkä enemmän joo. Tää on tuttu kaupunki, tuskin tulisi eksyttyä, vaikka lähtisin vaikka Hätilään seikkailemaan. Kaikki tarvittava on kotoa kävelymatkan päässä. Tai fillaroiden saavutettavissa. Mihin liittyen: alakoulun viidennellä saatu pyörä niinsanotusti kaivettiin naftaliinista taas tuossa reilu kuukausi sitten. Viime kesänä ajelin sillä pari kertaa, mutta nyt on tullut veivattua jo monta matkaa. Ei mitään pituusreissuja, vaan esimerkiksi rautatieasemalle, tanssisaleille, kauppaan jne. Ennen viime kesää pyörä oli ollut porukoiden varastossa lukion jälkeisestä välivuodesta saakka. Kai sitä joku välillä lainaili, mutta harvemmin. Ja silti Nopsa Picnic kulkee :D
Lisää viihtyvyyden lisääjiä: perhe on lähellä.
Niitä ei-tekijöitä sitten taas on kaverien vähäisyys lähialueella. Monet opiskelee edelleen tai on pariutuneet ja perheytyneet pk-seudulle. Ja sitten taas näihin ominaisuuksiin liittyen, mulla itselläni ei ole edes sitä miestä (mut hei mulla on toi loistavan ärsyttävä kissa :)). Kiikarissa on eräs jamppa, mutta siinä matkassa on niin monta mutkaa, etten todennäköisesti viitsi tehdä asialle mitään. Jos satutaan näkemään joskus jossain, niin kiva (katsella ;)), mutta en mee tyrkyttämään itseäni. Varsinkin kun minäkuva ei tällä hetkellä ole kovin positiivinen.
Plussaa: alotin syksyllä PITKÄSTÄ aikaa balettitunnit. Syksy meni kerran viikossa käydessä, kevätlukukausi alkoi 2xvko-systeemillä ja maaliskuussa otin kolmannenkin tunnin ohjelmaan. Kyborginilkka oikuttelee säännöllisesti ja ruuvit aiheuttavat vaivaa, joten pomppujumpat ja tsumpat ei onnistu (enkä pystyisi pitämään tarpeeksi tukevia tossuja, kun ne painaa justiinsa siitä ruuvien kohdalta). Baletti on kerrassaan sopivaa, kaikin puolin. Hiki virtaa joka tunnilla ja voi hitsiläinen, että nautin siitä!!!!!!
Besides, piruetit alkaa jopa jo vähän sujua :)
Paino on vuodessa pudonnut pikkusen, mutta pysyvänlaisesti. Sama linja jatkuu. Nyt vaan viimeiset kaksi työviikkoa ennen lomaa on niin stressaavat, että ei paljon kiinnosta tarkkailla syötävänsä laatua. Helposti ja nopeasti pitää pystyä ruokkimaan itsensä = valitettavan usein epäterveellisesti (mikrosapuskat ftw). Viikon päästä toi nilkka operoidaan ja ne ruuvit poistetaan. Täytyisi pitää 2-3 viikon saikku, mutta se eka viikko on pakko tehdä töitä & olla koulutuksessa (vika viikonloppusetti ennen heinäkuun tutkintoa). Eli kunhan kesäloma alkaa, niin alkaa se saikkukin sitten varsinaisesti. Silloin on aikaa näpertää ruoan kanssa. Toisin sanoen, tehdä sitä Itse. Operoiva dottore sanoi, ettei tuu edes keppejä, eli kai sitä heti saa sitten kävelläkin? Tuntuu vaan aika hassulta ajatuksena, että siellä luissa on reikiä (luulis ainakin, kun ruuvit kerran otetaan pois) ja sen pitäisi heti kestää :P Täytyy kysellä viikon päästä sitten tarkemmin. (Sen oon kyllä jo varmistanut, että saan ne ruuvit nähtäväksi :D)
Nyt vois olla se uniaika. Tai ainakin vaakatasoon-suoriutumis-aika. PeeÄssänä lisään tähän sen, että mitä miehiin tulee... Niin. No. Jo mainitun tyypin lisäksi on toinenkin Kiinnostava, jonka jopa tunnen aika hyvin. Siinä on vaan sellainen juttu, että se on varattu ja tiukasti. Niin että se siitä. Kaihertaa vaan edelleen aika pahasti. Onneksi ei saman kylän poikia, niin ei tarvitse nähdä missään yllättäen.
Hyvää yötä mulle. Ja ehkä sullekin.