peitto

Kesä alkaa vissiin olla ohi, kun ei meinaa pärjätä yöllä pelkkä pussilakana peittona. Täytyy tunkea joku viltti tms. sinne sisään.

Äiti sanoi tänään aika osuvasti, tavallaan. Että nyt tuntuu taas normaalilta olo, kun on surua. Viime syksynä kuoli eno, keväällä (vai kesän alussa? miten mä en muista...) äidin täti. Eli mummun sisko. Viime yönä kuoli sitten tämä isän äiti, eli toinen mummu. Kyllä tämä päivä meni oikeastaan asiaa kelaillessa, vaikka terasseilu olikin kiva tauko siihen väliin. Puhuin ihan läpiä päähäni. Bändäri muuten maistui oikein hyvältä, Rassukka oli sellanen semikiva.

Kuuden maissa täti (sen kuolleen enon vaimo) lähetti viestin. "Murhemielin menetykseenne syvä osanottoni. Voi sentään kuinka koskee luopuminen rakkaasta." Oli siinä vähän muutakin, mutta tuo alku oli mulle ehkä merkityksellisin.

Rymy-Eetussa oli kahdeksalta Mauri Koivuniemen (lue: Pauli Hanhiniemi) keikka. Kansanmusatyyppistä meininkiä, tykkäsin Kovasti. Onkohan se levyttänyt niitä biisejä...