me istuttiin sen takana..

..ja puhuttiin siitä niin, että se kuuli, mutta ei tarpeeksi selvästi, että se olisi saanut selvää.

Olen pitkän aikaa pohtinut, että miksi yksikään seurustelusuhteeni ei ole kestänyt. Lähdenkö liian heppoisasti mukaan, vai olenko vain liian helposti hyväksikäytettävissä oleva mukava kulli?

Juuri sellainen sopivan suonikas, paksu ja turpea lihanuija, joka sopii hyvin jalkojen väliin villisti naitavaksi illan humalaisina tunteina.

Jälkimmäinen vaikuttaa jollain tapaa hyväksyttävämmältä vaihtoehdolta, sillä viimevuosina olen ollut varsin varovainen etenemään suhteissa, joita minulla on ollut.

Jälleen kerran olen yössä. Yötyö on tällä hetkellä tervan juomista. Haluaisin olla kotona ja kirjoittaa OJAA. Haluaisin kävellä Tampereen katuja ja kuvata ohikiitäviä autoja, istua porttikongissa ja lukea Pentti Saarikosken runoja. Ei ehkä ihan talvista toimintaa, mutta eipä tuolla nyt kovin talviselta näytä. Kesäöisin Tampereen kaduille on
mukava eksyä. Kirjoittaa runo lyttyyn nirhatuista vaahteranlehdistä. Löytää uusi pieni kadunkulma, tai kokonaan uusi katu, puistikko, keinu tai bussipysäkki, jossa hetken istuttuaan voi huokaista jälleen "jonkin uuden" mukanaan tuomasta helpotuksesta.

Mutta nyt eletään vielä talvea. Kesään on aikaa. Haluaisin ensi kesänä merelle. Tarkemmin ottaen meren rantaan. Kalastamaan. Kirjoittamaan. Juomaan viiniä ja katsomaan kuinka Aurinko sihisee jossain horisontissa, laskeutuessaan Atlanttiin. Ehkä me menemme sinne.. minä ja joku ihminen.. yhdessä kylpemään meren rantaan, liukkaiden, leväpintaisten kivien keskelle..

Mutta..tämä kaamos, tämä joulukuu.. ja siltikin.. tänään mieleni piristyi kummasti, sillä..
Jouluni pelastuu sittenkin! En ehkä joudukkaan olemaan yksin kotona! Eräs ihana, mutta jonkin aikaa elämästäni kadoksissa ollut ihminen kutsui minut luokseen hengaamaan ja juomaan glögiä jouluaattona! Mahtavaa. Pitkästä aikaa odotan Joulua. Keskustelua ja glögiä! Punaviiniä.. Sammuneiden kynttilöiden tuoksua...