Lupasinko kenties liikaa.

Kuinkakohan aikaisin olisi pitänyt herätä ja lähteä liikkeelle että olisi ehtinyt näkemään kymppiuutisten loppukevennyksen... Keskiviikon liikunta-annos oli sen verran raju, ettei oikein tänäänkään tuntunut mikään kiipeäminen tai muuten vaan jalkavoimaa vaativa ponnistus yhtään kivalta. En edes muista milloin olisi joutunut konetta lavetille laittaessa miettimään miten päästä mahdollisimman vähällä kiipeämisellä.

Sitä ennen sain keräyskivet vietyä, kivien reikiä varten täyttömaan tuotua ja kasettilastin mursketta levitettyä. Sitten viimein kun oli saanut syötyä, tankattua ja tikapuut lyhennettyä rupesin etsimään teleskooppimittalattaa. Tasolaserin kanssa se on hyvä olla olemassakin, joskin taitettavassa vastaanotin liukuu paremmin. Teleskooppimalli oli taas ollut lainassa ja tullut takaisin kahtena kappaleena. Yksi lukituskieli puuttui ja puuttuu edelleen ja tietysti latan sisällä savea, kiviä ja hiekkaa.

Edelleenkin tähän hässäköintiin on osasyynä vain reilun vuorokauden ohjelmat noin viikon takaa. Siihen lisättynä säätyypin vaihtuminen teetti ainakin puolentoista työpäivän edestä lisätöitä, eikä perunanvarret vieläkään ole täysin vihreitä.

Jos perunalajike on hyvä ja maa on ok niin mahtaako peruna pystyä tuottamaan kunnollisia mukuloita kymmensenttisen kukkivan varren yhteyttämistuotteilla. Ainakin kukkiminen tuntuu sujuvan loistavasti.

Jos jotain hyvää haluaa kasvimaasta sanoa niin herneitä tuli paikoin ihan hyvin, maissia voisi laittaa ensi vuonna enemmänkin ja viinimarjapensaita. Mansikka puskee vieläkin raakileita.