Contour

Jotkut päivät on paskoja. Aamupäivän osalta tämä kuului taas niihin. Olin varannut siis iltavuoron siksi että kohteessa yhtä lukuunottamatta kaikkia jakeluautot ovat menneet puoleen päivään mennessä menojaan.

Itsestäni riippumattomista syistä aamupäivä meni kuitenkin peltokivestä kärkeä poistaessa. Porarin pilloomahan siitä tuli ja kaksi sanaa suorituksesta: "uusiks meni.

Vasta sitten pajalle opettamaan prässin käyttöä ja taas kiromaan suuren johtajan silmälasien puuttumista. Aika meni nopeasti aina siihen asti kun pääsi varsinaisen työmaan kimppuun. Siellä vastassa oli kylmää, kovaa ja paksua asfalttia, vähän terävää mursketta ja sen alla kaapelointisyvyydessä kovaa moreenia niin että kipinät vaan sinkoilivat uraa avatessa.

Jotain plussaa kuitenkin eli silmänruokaa piisasi pitkin päivää. Niin ja yhtään kaapelia ei vielä tullut vastaan. Päivän päätteeksi pelastustie alkoi olla tampattu kiinni ja nurkan takaa kuului lupaava ääni koeajajasta. Autoaan liikutti, muttei ollut lähdössä enää mihinkään. Oli kuitenkin tuttu mies, jonka nimeä en muistanut, mutta oikeaan asiayhteyteen muistista joku tiedonjyvä kuitenkin yhdistyi.

Muutamaa päivä sitten sukulaisen autoa pyydettiin lainaan että saavat nostettua veneen järvestä. Kun hän sitten oli lupautunut ja ei itse ollut paikkakunnalla toivoi auton omistaja että menisin ajamaan sitä autoa.

Erinäisten vaiheiden kautta löysin sitten auton ja lainatun trailerin nostorampilta. En väitä etteikö se olisi maantiealuueella ramppia noussut, mutta, alennusvaihde ja se koko laatikko on maastoautossa juurikin noissa tilanteissa hyödyllinen ja sen käyttö säästää kytkintä.

Toinen juttu on käsijarru- kun auto on sen verran tuttu niin en olisi sitä jättänyt rampille käymään käsijarrun varassa ja mennyt itse sen taakse repimään venettä järvestä.

Jotenkin aavistin että vaikeuksia siellä tulee ja itse vene alkoi temppuilla. Moottori ei käynyt kunnolla, vene oli hetkittäin tuuliajolla, ankkurin köysi katkesi ja allekirjoittanut oli polvia myöten siellä kylmässä vedessä useampaan otteeseen.

Sitten kun vene viimein saatiin käymään ja trailerille todettiin ette ne eivät ole samaa paria. Sivupyöriä ei saanut tarpeeksi alas, eikä sivuille, eikä toisaalta keskirullia nostettua kiinni köliin. Ei siis keikka mennyt ihan putkeen. Erinäisten vaiheiden ja ties kuinka monen yrityksen jälkeen vene kiilattiin trailerille, sidottiin kiinni ja pääsi viimein kotiin kuivattelemaan kankeita jalkoja.

Ehkä se kaksikko olisi saanut veneen ylös ihan keskenäänkin, mutta varmaan sitten vasta huomenna ja jollakin toisella trailerilla.

Sitten vielä yön selkään valmistelemaan huomista työmaata. Tuttu osoite ja varmaan reipasta lapiointia odotettavissa vielä tiistaillekin valtavan kaapelimäärän seassa ei koneella juuri voi muuta tehdä kuin leikata asfaltin.

Ehkä pari viikkoa sitten tuttavani kertoi kaverinsa remontista. Remontisa jota kaveri on tehnyt heiltä lainaamillaan työkaluilla ja valoilla.

Tänään sitten toinen kaveri soitti ja oli vailla kuljetusapua. Hän oli ilmeisen tietoisesti ostanut remonttikohteen, mutta voi hyvänen aika sentään. Täytyy oikeasti miettiä mitä uskaltaa sanoa, sen verran hyvä vanha kaveri kuitenkin kyseessä.

Täytyy muistaa että sitä pihaa ei sit nosteta senttiäkään mittaamatta pintakaatoja seinänvierustoilta. Sit se tontti on yhdeltä rajalta rivo ja pahaa pelkään että sen rivouden alta löytyy rakennusjätettä. Nurmikko- no olihan se vähän möykkyinen tai montuilla, eikä kasvanut tasaisesti, mut en silti usko sen paranevan vaikka siihen ajaisi kerroksen kekkilää. Ei kasva jos alla on metritolkulla harjusoraa, eikä kastella. No kastella ei voi, koska se maksaa ja kohtuulleslla sateeella tulee 10 cm syviä lammikoita.

Se siitä rauhallisesta viikonlopusta ja rasvaputkien korjaamismahdollisuudesta. Ei näköjään ehdi, mutta kai sit on kaveria koitettava auttaa.

Kun sitten kysyin että onko laskenut tarvitsemansa tavaramäärän ja kuulin vastauksen totesin ettei varattu tavaramäärä tule riittämään ja että oikea määrä on todennäköisesti ainakin 1,5 kertainen, ehkä jopa tuplaten suurempi.

Yöllä sitten kaverini viestitti että myös itselleni reserviin tarkoitettu tavara meni (eli tuplaten oma laskelmansa) ja tiedän syynkin. On ihan eri juttu valaa pihalaatta suoraan eristelevyn päälle tai tiivistetylle hiekalle kuin aidosti maavaraiselle epätasaiselle pohjalle. En viitsinyt edes kysyä onko koko laatan alunen eristetty+ ainakin metri kolmeen ilmansuuntaan. Jos vastaus on ei niin se laatta on joko keväällä tai viimeistään parin vuoden päästä joko kappaleina tai sitten vaan vuosittain pois paikoiltaan. Toki jos piha on tehty soraa säästämättä niin voi pysyä kasassa.

Periaatteessahan talkootyöt on ihan ok, mut menee vaan vähän turhan tiiviiksi loppupäivä. Onneksi sentään puhelimen akku tyhjeni.

On tainnut joku viesti jäädä lukematta ja näköjään täällä selain+ uusi virustorjunta yhdistelmällä saa kaikkea muuta kuin vanhoja ja tuttuja näkymiä.

Siihen lisätään kohmeiset sormet ja muutama takerteleva näppäin niin tulee mielenkiintoista tekstiä. Myös pesuri takkuili tänään.

Nyt naiset perässäni juoksevat... No ei sentään, mutta silti tuntui että oman elämän Truman Showssa pyörivät samat ihmiset.

Aamun visiittii pankkiin ei mennyt odotetusti, koska tälläkin kertaa tiedonkulussa oli tai lähinnä tilaajan muistissa oli ongelma. Paperit oli siis syvällä holvissa ja ainoa mitä selville saatiin oli että kotivakuutuksesta voi saada osan jääkaapin piirikorttien vaihdosta.

Pankki oli siis tällä kertaa hoitanut asian OK ja vakuutusyhtiöstäkin löytyi vaihteeksi palvelua miltei jonottamatta.

Sitten päivän päätapahtuma eli uurnan lasku, jonne tietenkin kukkakaupan kautta. Kävi ilmi että tunnen kauppiaan molemmat lapset edesmenneen ihmisen ansiosta. Ei tosin sen jonka uurna tänään laskettiin tai miten sen nyt ottaa. Sieltä syömään ja kahvien jälkeen melkein kävelin yli yhdestä oven takana kengänauhat auki olleesta nuoresta naisesta. Jäin hetkeksi juttelemaan heidän seurueensa miehen kanssa.

No sitten iltapäivällä hautuuseurueen serkkuni vastasi mitä mahtaisi toivoa syntymäpäivälahjaksi ja minä sit totesin että ei taida töihin enää keritä joten lähdetkö valitsemaan. No kaupassa oli sitten myyjä T ja T joista viittelöin sen naispuolisen serkkuani palvelemaan. Sieltä sitten seuraavaan kauppaan ja taas meinasin kävellä sen saman naisen päälle irtokarkkihyllyn tuntumassa kuin kahvipaikassakin. Nimikin selvisi ja kyky punastumiseen. Ehkä se vaan yllättää kun pääsee kysymään ns puun takaa saa pintaverisuonet avautumaan.

Nälän kurniessa ruokapaikan ovella juostiin myyjä T:n kanssa ristiin, joten aloin jo epäillä että meitä seurataan. Minähän siis en ole muotitietoinen ja olisin ostanut serkulleni jonkun sellaisen vähintäänkin räikeän Drymax tai GTX takin jos ei olisi itse ollut valitsemassa.

Talven tullen musta toki näkyy hankea vasten, mutta näin pimeänä aikana värikäs ja paljon heijastimia on mielestäni parempi.

Asiakas oli puimassa viimeisiä viljojaan ja lunta tuli taivaalta kolmeen otteeseen. Ei se tietenkään kauan sulassa maassa viipynyt, mutta muistutti taas siitä kuinkä sää reippaasti vaihtuu kesästä talveksi.

Lämpöpatterit on napsuteltu päälle ja nyt vaan täytyy tosissaan valmistautua talven tuloon. Toivottavasti myös paikallisten idioottiautoilijoiden kerho löytää kalenterinsa, vaihdattaa autoihinsa talvirenkaat ja luopuu kamikaze ja muilla tienkäyttäjillä ei ole mitään väliä asenteesta.

Annan esimerkin: Lavettia vastaan tulee auto pikkutiellä, lavettikuski hiljentää että vastaantulijalla on mahdollisuus päästä ohi. Takaa lähtee idioottiatoilija Jaguarillaan ohittamaan ja vastaantulija joutuu jarruttamaan nokkakolarin välttämiseksi samoin kuten toki lavetin vetäjäkin. Menee samaan sarjaan kuin peilijäällä puhua ajaessa kännykkään ja valittaa että tiellä on liukasta. Onneksi ei vielä ole talvi, koska muuten Skoda olisi saatanut yhtyä Jaguaarin kanssa ja lavetti olisi löytynyt samasta läjästä tai syvästä ojasta.

Reilut 20 vuotta sitten talvella tietä pääsi menemään luistimilla ja potkukelkallakin ja autoja ei likikään yhtä usein revitty ojien pohjilta.

Pari talvea sitten hinasin viimeisen kerran kilpailevan firman rekan tien poskesta. Nyt tekivät sitten viimein muutamia kohtaamispaikkoja ja syytä onkin kun näkyvyyttä on heikosti ja ajo/peruutustaidottomia riittää.

Tarvis vaan kylmäst lopettaa kaikkien pikkuteiden hiekoittaminen ja verkkoterien käyttö- ei jäällä opi ajamaan jos koko ajan ajaa pitävällä tiellä.

Ihan hyvä että niitä kohtaamispaikkoja on koska yhdistelmän peruuttaminen talvella ei mäkisillä osuuksilla ole mitään helppoa. Toisaalta tuon peräosan ongelman saisi ratkottoa muuttamalla tien yksisuuntaiseksi raskaan liikenteen osalta. Se vaan tarkoittaisi kahden tien yhdistämistä.

Aikataulullisesti aamu oli täydellinen. Ehti herätä hieman ennen kelloa, syöda ja lastata kokolailla kaiken tarpeellisen kyytiin. Juuri kun olin kahden vaiheilla menisinkö katsomaan 2. 3. tai 4. työmaata soitettiin ykkösestä että pystyy jatkamaan.

Se umpeen ja täryllä niin maan perkeleesti kiinni. Jämät kyytiin ja täry lavalle. Sitten oli taas nälkä, kuten oikeastaan aina lounasaikaan on. Pari tuttua kaveria taapersi naapurikauppaan apetta hakemaan, mutta mielessä oli vähän muuta. Oli näet ainutlaatuinen tilaisuus käydä kadun toisella puolella vaikkei ollut oikeastaan mitään ostettavaa tällä kertaa.

Olin näet päättänyt, että minähän kysyn lähtisikö se parin kaupan päässä työskentelevä neiti, joka saa minut painamaan maksupäätteen vääriä nappuloita pelkällä katsellaan, syömään kadun toiselle puolelle. Tilaisuus oli sikäli ainutkertainen että ei ollut A sähköfirman B kunnossapitofirman ukkoja ja C samassa tienhoitokunnassa oleva naapurin tyttö ( joka on muuten ensimmäinen nainen jonka kanssa muistan koskaan tanssineeni) samasta rakennuksesta oli varmaankin maakunnassa puita mittaamassa ja D olin hommani tehnyt ja kävelyetäisyydellä.

Valitettavasti en saanut sen kauppakeskittymän mielestäni viehättävintä naista ruokaseurakseni, mutta ruokakasseja kantaneet tutut kaverit eivät suostuttelua kaivanneet.

Jälkiruokaan päästyäni sähköfirman legioona palasi ja onneksi en ollut nostanut kytkintä. Kyseinen tolppamali kun oli sellainen ettei sitä noin vain nostettukaan pystyyn, vaikka oli neljä ukkoa hikoilemassa. ilman valaisinta ja toisen valaisimen kiinnikettä olisi varmaan mennytkin. mutta noilla lisävermeillä painopiste menee niin valtavan kauas, ettei nostovoima kertakaikkiaan riittänyt käsipelillä.

Ihmettelin aamulla kun työmaalla oli tavanomaisten kahden ukon sijaan kolme ja iltapäivän korvalla poikkesi vielä neljäskin. Kolmas oli harjoittelija samasta koulusta jossa itsekin kolme vuotta vietin- toki neljää ainetta vajaana, mutta kuitenkin.

Joko opetuksen taso on laskenut tai sitten vaan ihan kaikkea ei enää opeteta/vaadita ja jos ei mitään vaadita niin ei voi myöskään saada. Työssä ja sen tekemisessä ei ollut mitään valittamista, mutta hieman kyseenalaistan varusteita tai lähinnä niiden puuttumista kun sentään ulkotöissä oltiin.

Sitten kun tolppaa pistetään pystyyn niin niitä perkeleen kaapeleita pitää oikeasti vetää ettei ne ole jalan ja tolpan välissä solmussa. Ainoa plussa oli että lavalle unohtuneen klapin ansiosta nostopiste saatiin vaihdettua, tolppa ylös ja kaapeli jäi mutkista huolimatta ihan ehjäksi. Niin ja tietysti se että näköjään isolla nostolenkillä pääsee nostosyteemä purkaessa parempaan lopputulokseen kuin vanhalla menetelmällä. Jopa niin paljon parempaan että vaikeuksista huolimatta toinenkin possu oli kaivettu esiin asfaltin alta ja siirretty ennen puolta neljää.

Huh mikä päivä takana. Ei millään tahtonut ymmärtää että oli sunnuntai ja vieläpä formulapäivä. Kun aikoinaan kävin Singaporessa niin lähinnä kiinnitti huomiota se kuinka paljon väkeä siellä oli ja kuinka siisti se paikka oli kaikin puolin.

Tai no siisti ja siisti. Kävin kiertelemässä hieman syrjemmällä ja yksi paikallinen yritti houkutella halvempaan majoitukseen, mutta totesin että mirluummin menen hotelliin missä ei ole termiittejä, paikallisia kusiaisia, torakoita tai ylipäätään oven karmeista uskaltaa ottaa kädellä kiinni ilman että jokin puree tai ryömii kättä pitkin.

Singapore ei valitettavasti ollut matkan viimeinen kohde, joten aika vähän tavaraa tarttui matkaan. Sen sijaan parturissa kävin ja se oli nopea ja edullinen käynti. Muistaakseni ostin kengät- joilla ei kotoissa lämpötiloissa tee mieli kävellä, mutta siellä olivat mukavan pehmeät. Housut, kultaisen pirunnyrkin ja ehkä jonkun puvun takin tapaisen.

"Go to little india"- oli ihan eri planeetan hinnat kuin keskustan hienoissa liikkeissä. Tinkivaraakin olisi varmaan ollut, mutta oli vähän kiire.

Nyt on purusukat pesukoneessa, umpisäiliö maassa ankkuroituna ja eristettynä. Samoin toivottavasti vuoden viimeinen autotallin pohja on auki, puoliksi routaeristetty ja nyt on viimein kuvatkin olemassa.

Meinasin tänään ostaa sahan. Muuten varmaan olisin ostanutkin, mutta kun ilmeisesti EU pistää tuonkin elinkeinon matalaksi niin voisi olla vähän turhan kallis harrastus. Samalla hintaa kun saa jo aika hyvän uuden tai ainakin käytetyn moottoripyörän.

Kiinalaisessa ravintolassa oli varsin tyhjää. Ruokaikijoita oli tasan kahdessa pöydässä. Minä ja kollegani valtasimme sitten kolmannen pöydän. Meidän jälkeemme saapuikin sitten ilmeisesti vanhempiensa kanssa kaunis nainen. En osaa sanoa mistä yhteydestä, tai paikasta tai henkilöstä, mutta ne kasot oli vaan niin tutut.

Edellisestä kerrasta on useampi kuukausi ja silloin taisin kantaa ruuat kotiin ja syödä niitä vielä seuraavanakin päivänä.

Samoin pitkästä aikaa upotin umpisäiliön uskoakseni kallion päälle. kuivaa ja kovaa se maa ainakin oli ja ankkuroinnit tehtiin hieman tavanomaista kevyemmin.

Toisessa paikassa leviteltiin maata. Sen verran tappioita tälle päivälle että linkin tapin molemmat rasvaputket oli jo lähtiessä katki. Varmaankin ensimmäinen kerta sitten vuoden 2007 kun tuo kone sai rasvaa nippoojen kautta, eikä rasvarin putkia pitkin. Maahantuojalla on oltu fiksuja kun rasvariasennus on toteutettu juuri noin.