Contour

Aamu ei taas vaihteeksi alkanut hyvin. Takalaidan sylinterin ylempi tappi oli pudonnut jonnekin matkan varrelle ja sehän tietysti tarkoitti remonttiohelmaa. Uusi tappi on nyt kiinni hitsaamalla.

Siitä eteenpäin päivä soljui varsin tehokkaasti ja jopa niin tehokkaasti että tavoiteltu vaihe saatiin tehtyä ja kone pois työmaalta. Tälle illalle olisi ollut jotain ohjelmaakin tarjolla, mutta tuon savotan jälkeen kaipaa lähinnä saunaa, sänkyä ja jos yhtään enemmän energiaa olisi jäljellä niin myös jotain muutakin s-alkuista.

Lyhyt yö ja pitkä päivä takana. Aamutuimaan toisella kierroksella hinasin yhden jumiutuneen ajoneuvon ja päivä päättyi siihen kun seuraava oli jumissa.

Tokihan siinä välillä töitäkin tehtiin, ainakin päätellen noin 130 litran polttoaineen kulutuksesta.

Joskus täytyy olla luova, kuten silloin kun työautolla on muuta ajoa tiedossa. Työnsin toiseen autoon lumiketjut ja sepeliä takakonttiin, vaan eihän se sitä mäkeä sit noussut- ei olisi noussut maasturikaan.

Lauhtumisesta johtuvaa liukkautta on jossain torjuttu ja jossain taas odotaan josko tulisi kevät ja kuorma-autoille ajoa.

Samoin sitten jälleen kerran niin paljon purnannut ja niin ja niin paljon hiekkaa vaatinut purnaaja ei ole sitä kuitenkaan omalla vuorollaan kylvänyt, polannetta on, uria riittää, eikä edes minulla riitä uskallusta ottaa niin paljon vauhtia että pääsisi vajaan 90 asteen mutkalla alkavan mäen vauhdilla ylös.

Kun siitä sitten sepeliä kylväen ja apukoneen voimalla pääsi ylös olisi pitänyt vaan odottaa noin 20 minuuttia. Vaan kun ei niin ei. Matkanteko tyttäsi seuraavalla pikkutiellä kolmanteen mäkeen, koska siellähän ei ollut aura käynyt kolmeen viikkoon.

Ennuste lupaa lunta, räntää, vettä ja tuulta reilumpia määriä. Nyt ei kannata muuta kuin odottaa ja toivoa että ainakin tämän päivän annos menisi lingosta läpi.

Mitä tehdä kun auto tulee väärää kaistaa vastaan?

Tiellä nro 57 oli kuulemma lunta. Se on ihan ymmärrettävää kun sinä päivänä satoi lunta. Sinä päivänä sattui myös kuolemaan johtanut nokkakolari- taas.

Tänään, toki siis sattuneesta syystä maanantain puolella valoisaan aikaan ajelin kaikessa rauhassa hyvään alamäkeen kun mäen alla vilahti keltainen vilkkuvalo. No arvelin tietenkin että siellä ylämäkeen paahtaan tienhoitokone kylväen kissanhiekkaa tai polannetta poistaen. Siinä vaiheessa ei hälytyskellot vielä päässä soineet kun ajoneuvoyhdistelmä tuli mäen takaa vastaan, mutta kun etäisyyttä oli noin 200 metriä tajusin että se saakeli tulee väärää puolta mäkeä ylös.

Siinä ei 80 lasissa ole kauheasti aikaa miettiä mitä tekee ja koviskisaa ei kannata ruveta ottamaan jos meinaa huomiseen pysyä hengissä. En kuitenkaan pistänyt silmiä kiinni tai ajanut lumihankeen vaan jarrutin minkä pystyin ja ohjasin tien oikeaan reunaan.

Ne oli pitkät sekunnit kun mietin että ajanko vasemmalle kaistalle, oikealle syvään ojaan vai luotanko siihen että sen vastaantulijan ei ole tarkoitus aiheuttaa vaaraa vaan päästä se mäki ylös paremmin pitävää puolta pitkin. Jos olisin viime tipassa väistänyt vasemmalle ja vastaantulija olisi palannut omalle kaistalleen se olisi ollut kuoleman paikka.

Minä siis pysyin omalla kaistallani ja vastaantulija väisti omalle puolelleen ja palasi sitten taas väärälle kaistalle. VOI VITTU tätä touhua- ei sentään tällä kertaa moottoritiellä ja en tällä kertaa poliisille soittanut vaikka siis sellainen paikka jälleen kerran että teki mieli käydä ottamassa ajoneuvon tiedot ylös ja soittaa sinne firmaan joka sitä autoa ajoissaan käyttää.

Onneksi en soittanut, koska ehkä noin 7-8 mutkaa myöhemmin oikealla puolen pääväylää, vasemmalla puolen pikkutietä oli JD + alaterä + hinattava hiekoituslaite jumissa. Ilmeisesti vauhti loppunut ja siitä sitten nahkoineen takaperin nyppylältä ojaan. Toivottavasti ei väistänyt sitä samaa rekkaa kuin minä.

Taas toisaalta itse JD näytti olevan tukevasti tiellä, joten sen puolesta arvio oli että hiekka oli loppunut ja oli kääntämässä konetta ympäri pikkutiellä ahnehtinut hieman liikaa kapean peltorummun kohdalla ja varmaan joutui ottamaan kärryn irti koukusta ja kääntämään aisan alamäkeen. Voi tietysti olla että oli ylämäessä loppunut polttoain, tai että tie oli aurattu tyhjän päälle. Paluusuuntaan tullessa oli jo täysin pimeää, mutta uskon ettei se JD siellä penkalla montaa minuuttia viihtynyt.Pisti nelivedon ja lukot päälle, pyöräytti keulan alamäkeen ja huristi kohta hakemaan lisää hiekkaa.

Niin siis sekin voi olla että ajanut isoa tietä takavedolla ja unohtanut kytkeä nelivedon päälle pikkutien alkaessa, unohtanut kytkeä käsijarrun pysähdyksissä tai tullut puhelu. Kymmenen metrin matkalla ei vauhtia ehdi keräämään.

Toista tusinaa munia, paketti voita, 1,2 kiloa tomaattimurskaa, 400 g jauhelihaa, neljää eri juustoa, kinkkusuikaleita, kermankorviketta, minimaalisesti mausteita, herkkusieniä, ananasta... Näillä eväillä kävi niin että keskimmäisenä valmistunut piirakka voitti makutestin, ensimmäisenä valmistunut loppui ja viimeisestä jäi jäljelle vain huominen aamupala. Pannukakku jäi tekemättä kun kauppalähetti oli niin kauan puhelimessa että kananmunat varmaan jäätyivät kontissa.

Silti se viimeinen piirakka missä oli vahingossa chilimaustettua tomaattimurskaa, Koskenlaskijaa, herkkusienet ja muut vakiot oli mun mielestäni päivän paras reseptitön, mutta ei päässyt oikeuksiinsa kun vuoka oli väärän mallinen ja ahneuksissani laitoin liikaa täytettä. Ehkä kiertoilmauunissa olisi tullut tasaisempi paistotulos.

Maasturilla oli illalla huoltovuoro. Ihan vaan talvimallin öljyä koneeseen, uusi suodatin ja kardaanin rasvaus. Jostain kumman syystä suodatin oli tarvikeosa ja huomenna taitaa tulla eteen kaksinkertaistä työtä, koska se näytti sisältä vähintäänkin omituiselta. Taas toisaalta ne oleelliset eli tiivistepinnat olivat ihan kohdallaan.

Ikävä lumipyry sotki taas päivärytmin. Tai siis kaksihan niitä pyryjä oikeastaan tuli ja paikallinen vaihtelu kertyneen lumen määrässsä oli huomattava, Sen perään lauhtuminen ja mäkien hiekoittaminen niin eipä viikonloppuna paljon muuta ehtinyt tekemäänkään.

Yötöissä on se hyvä puoli että ajoaikaa säästyy kun ei tarvitse väistellä ketään. Huonoa on taas puolestaan näkyvyys ja se ettei ole oikein missään päivärytmissä.

Milläköhän logiikalla on laitettu ajokielto henkilöautoille, mutta kuitenkin alle 20 tonnin traktorilla saa ajaa, samoin taksilla ja linja-autolla.

Äkkiä ajateltuna ei yhtään mitään järkeä. paitsi tietysti se että liikenteen määrää halutaan pienentää ja kiertotie saada tukkoon.

Taas talouden kannalta vaikuttaa että Tiiriön houkuttelevuuttaa halutaan nyt heikentää että moottoritien katteelle saataisiin asiakkaita myös uutuuden viehätyksen jälkeen.

Olisivat voineet pistää sen 20 tonnin sillan ensin uusiksi ja sitten vasta mennä katkaisemaan parempi silta siitä vierestä.

Päivän ohelmassa oli lavettireissu. Etäisyydestä ja kelistä johtuen täytyi tilata oikein puoliperävaunukyyti.

Noin periaatteessa reissu sujui ihan hyvin, mutta käytännössä olen saman reissun ajanut samassa ajassa traktorilavetin kanssa- tietenkin kesällä ihanneoloissa ja toista reittiä ja vastakkaiseen suuntaan. Minkäs teet kun puuttuu välistä silta tai kaksi.

Sitten ne ei hyvin menneet asiat eli A auraaja perkeleen penkantekijä voisi pudottaa ne risteyksen kohdalta että mahtuisi ajamaan. Samoin se noita liikennemerkkejä ja suojakorokkeita aikoinaan sirotellut suunnittelija ja sen suunnitelman hyväksynyt pitäisi laittaa vähintäänkin häpeäpaaluun tai piikkaamaan ylös nuo väärin mitoitetut tekeleet- täysin mahdotonta ajaa tietä pitkin. Toiseen suuntaan kyllä pääsee kääntymään vaan toiseen ei.

Niin ja kaiken lisäksi risteyksessä oli jo minun lapsuudessani nykyistä fiksumpi liikennejärjestely- siis sellainen että vaikka lavetilla oli panssarivaunu niin sen pystyi vetämään tietä pitkin ja helposti, koska tuohon nyt ongelmia tuottaneeseen korokkeen ohi vasemmalle kääntymiseen oli oma kaista.

No jottei liukkaus- kiitos vaan kissanhiekan kylvämättä jättäneet urakkamiehet ja penkat olisi olleet liian helppoja niin kesken käännöksen joku perkele keksi vielä puikata autollaan sinne korokken ja lavettiyhdistelmän väliin. Teki sen vieläpä niin hienosti kuolleesta kulmasta kesken käännöksen että vain melkoinen tuuri esti lavetin osumisen. Vaikka lavetti tulikin kolmion takaa niin se oli jo risteyksessä kun Skoda oli jossain satojen metrien päässä näkymättömissä. Jos ratin takana oli joku aivohalvauksen kärsinyt naapuri niin oliko tosiaan noin kiire kun se arvauskeskus, sairaala ja paloasema ovat toisessa suunnassa.

Matkalta pisteet ystävälliselle BMW;n kuljettajalle kun mahdollisti turvallisen ohituksen hiljentämällä ja suoralla leveällä kohtaa. Tappioita tuli sen verran että pitkät valot lakkasivat toimimasta noin 40 kilsaa kotoa.

Nyt ne on sitten koettu- Yamaha, Honda, Suzuki ja Kawasaki. Tietysti vuosimallien noin 1976 ja 1996 välillä on tapahtunut hieman kehitystä, mutta taas vuoden 1996 ja ajokorttiuudistusten jälkeen 1976 mallinen on ihan yhtä pätevä peli kuin joku väkisin kuristettu 2015 mallin kevytmoottoripyörä. Tietysti uusi pyörä kuluttaa vähemmän eikä saastuta niin paljon kuin vanhan suursyömärit.

Oli lehdessä vakuutusvertailu ja sen perusteella ainakin yhdessä vakuutusyhtiössä selkeäesti pelätään/vihataan Yamahan täyskatettua. Oliko se kevytmoottoripyörän vuoden vakuutus peräti yli 3600 € kalliimpi kuin saman pyörämallin halvin.

Erotuksella vakuuttaisi jossain muussa yhtiössä varmaan aika monen perheen kaikki ajoneuvot.