Palloihin katsomatta

Päivän saldona oli yhden kaivon asennusmonttu ja pari putkilinjaa. Sen perään vähän murskeen levitystä.

Periaatteessa päivä oli varsin lyhyt, mutta piti vielä illalla käydä onnittelutilaisuudessa.

Sen alkupäässä näin sitten videon mallia kamerakännykkä joka pätkii tai kamera jolla kuvataan taskua sisäpuolelta.

No joka tapauksessa kyseessä oli lasten urheilutapahtuma lajeina ainakin juoksu ja pallon heitto. Ehkä idea on ihan hyvä, mutta toisaalta en ainakaan itse usko että olisin kovasti nauttinut minkään sortin kilpailemisesta vielä siinä vaiheessa kun pallon heittäminen tuottaa lukuarvon, mutta heittosuunta on vielä täysin hakusessa.

Sitten taas toisaalta hieman vanhempien osalta yksi on ihan tosissaan vimpan päälle varusteltuna ja viereistä rataa porhaltaa tyttö tai poika peruslenkkareilla kolmen metrin erolla maaliin.

Ehkä videon paras anti oli kuitenkin seuraava: Kaikki ne jotka juokseva lapsi tunnistaa tulee sijoittaa maaliviivan takapuolelle ettei ylivoimainen voitto muutu äkkikäännökseksi puolimatkassa. Toinen juttu on heittäminen.

Armeijassa aikoinaan yritettiin opettaa tietylle esineelle tiettyä heittotekniikkaa. Kuitenkin parhaaseen tarkkuuteen ja pituuteen päästiin heittämällä kuten pesäpalloa. Näin ollen sitä lajia harrastanut paiskoi harjoitusheitteen molemmista pahvitauluista sukkana läpi niin lujaa että jos olisi suojaamattomaan päähän kopsahtanut olisi tarvittu tikkejä tai ruumisauto.

Jos lapsi ei kouluun mennessään saa palloa lentoon täytyy asialle tehdä jotakin. Nyt ainakin tiedä mitä pistän kahden lapsukaisen joulupaketteihin ja se ei ole tietokonepeli.