Porarin pillooma sanoi kouluttaja kun ei saanut kivestä mielisiään kappaleita. Tänään sitten porarin pillooma oli kivi jonka läpi oli näppärästi porattu maalämpökaivo. Kivi oli niin iso ettei se olisi noussut montusta pikkukoneella eikä edes millään 18 tonnisellakaan ainakaan nostamalla- pyörittämällä tai luiskaa pitkin ehkä.
Onneksi apu oli lähellä ja kolmen paineilmaporalla poratun reijän, panostuksen, huolellisen peiton ja räjäytyksen jälkeen kivi pieneni. Sitä ennen piti tehdä aika operaatio ja sentti sentiltä kammeta routapiikillä kivi irti maalämpöputkesta tai päin vastoin. Kumpikin siinä vähän liikkui ja putki muutti muotoaan kunnes tuli pamahtaen ulos timantilla sahattua väylää pitkin.
Räjäytys meni olosuhteisiin nähden loistavasti. Toki jäljelle jääneet kappaleetkin olivat aika isoja, mutta pienen taistelun jälkeen niistä syntyi kiviasetelma toiselle puolelle pihaa. Saa nähä miltä näyttää kun aamu valkenee vai onko lunta niin että piisaa.
Maankaatopaikalla asioiminen on aika turhauttava kokemus. Tiellä on puoli metriä vettä, joutuu peruuttamaan pitkään ja silti kuormat jää kymmenien metrien päähän penkasta kun ei ole kuorma-autoilla päästy pidemmälle viemään.