Contour

Imeytyskenttä on kokolailla valmis. Samaa ei voi sanoa kovan onnen autotallista. Huomenna se tulee varmaan sisätäyttöjen osalta valmiiksi, mutta kestääkö tiivistyksenkin on täysi arvoitus.

Kotiruokalounas ihan tavallisella pienellä huoltoasemalla voi olla yllättävän hyvää. Joku muukin oli sen havainnut ja siinä vaiheessa kun tuli jälkkärin vuoro oli kiisselit aika vähissä. Tilalle tarjottiin munkkikahvit- kahvista en tiedä kun en sitä juo, mutta se munkki oli herkullinen ja varsin suuri.

Vähän mitäänsanomaton päivä. Ei mennyt nurin kuin yksi iso mänty kiven siirron tieltä. Kivi sivuun kaivot vierestä kansirenkaiden osalta ylös, korotukset väliin ja kannet päälle.

Muutenhan se meni kivasti, mutta oli jälleen kerran kahden eri valmistajan betonirenkaita. Onhan ne paikallaan, mutta kyllä meni laastia ja menee vielä huomennakin, tai siinä vaiheessa kun taas yltää saumoja täyttämään.

Sinänsä asettuvuudella ja tiiviydellä ei ole mitään merkitystä, koska vettä yritetään imeyttää maastoon. Kun kaivojen ympärykset saadaan täytettyä maalla ja kivet on poistettu niin kyllä ne yhden eliniän paikoillaan pysyvät.

Tästä talvesta tulee helppo ja pitkä- niin ainakin minä veikkaan. Jos se toisaan tulee kolme viikkoa aikaisessa ja ensi viikon alussa koko maa on saanut ensikosketuksensa lumeen niin koskakohan se sitten loppuu?

Sääliksi käy kahta rakentajaa. Toiselle on vesiyhtiöstä luvattu viemäriliittymä, jota ei vielä ole alettu edes rakentamaan ja toisella on niin pitkä lista ongelmia, että käytin sen alkupäätä yrittäessäni lohduttaa naista jolla olisi varmaan ollut aihettakin työperäiseen itkuun.

Tänään sinne sentään saatiin tarpeet mistä se rakennus synnytetään ja alapuolen naapurilla on asiat vielä huonommin, kun siellä ei ole vielä edes pohjaa kaivettu auki.

Juutuin tänään rautakauppaa. Ilmeisesti kateruuvihylsy on katoava luonnonvara ja ei olisi kannattanut vastata puhelimeen. Parempi silti puhua rautakaupassa kuin ajaessa.

Olin siis päivällä ottamassa vastaan paketin tavaroita. Kuljetusliikkeellä oli mieskuljettaja ja nätti nuori nainen apukuskina. Kyllä varmaan viimeistään paluumatkalla tekee mieli pysähtyä johonkin suojaisaan paikkaan tai hotelliin vähän latautumaan tai purkautumaan...

Kilpailuttaminen on joskus hyvä juttu. Valitettavasti välillä pääsee vallan kahvaan ihmisiä joilla ei ole tarpeesksi kokemusta, puhumattakaan ammattitaidosta.

Hyvänä esimerkkinä tästä loistaa Hämeenlinnan joukkoliikenne- tai siis se mitä siitä enää on jäljellä. Se kilpailutettiin, liikennöitsijä valittiin ja koska kyseessä on liiketoiminta yritti liikennöitsijä tehdä liiketoiminnallaan voittoa. Kun se ei kaikilla vuoroila onnistunut niin sopimuksen mukaan oli halvempaa jättää vuoroja ajamatta kuin ajaa ne ajallaan, aikataulusta jäljessä tai tyhjinä.

Kun hallintoyksikkö kasvaa tarpeeksi suureksi niin peukalo ei enää tiedä mitä etusormi tekee. Ei tiedä ja aika harvassa ovat sellaisen kokonaisuuden ymmärtävät päätkin.

Nyt sitten koko soppa on taas auki ja taas kilpailutetaan ja sanktioita ajamattomista vuoroista kovennettaan. Siitäkin huolimatta voi olla edullisempaa ajaa vain ne reitit ja vuorot joilla on matkustajia. Lopputuloksena on että luottamus julkiseen liikenteeseen laskee ja moni joutuu hankkimaan auton.

Linja-autoliikenteessä on lähdetty liikkeelle ihan vääristä asioista. Nykyisellä laskentakapasiteetilla jokaiselta alueen taloudelta voisi kysellä heidän pereheensä tarvitsemat kuljetusreitit ja aikataulut. Niistä muodostuisi todennäköisesti työ, koulu ja vapaa-aikareitit. Sitten vaan reitit ja aikataulut uusiksi, samoin aika monen duunarin työvuorot ja oppilaiden lukujärjestykset.

Sitten kun reitit ja aikataulut on olemassa kellotetaan kauanko kutakin reittiä talvikelillä ajaa ja selvitetään paljoko se maksaa. Niin päästää tyhjistä busseista lähes tyystin eroon. Jos joukkoliikenne sujuu on helpompi jättää auto kotiin.

Huomaatko koskaan omistavasi liikaa tavaraa? Tavaran tarjonta ja kysyntä eivät aina kohtaa, varsinkaan tasapainossa. Kukapa esimerkiksi tarvitsisi käytettyjä siltanosturin koukkuja kolmea kokoa- ei kukaan jos ei satu omistamaan vaijerivinssiä tai siltanostinta. Sellaisia minulle tänään kaupattiin, eivätkä olisi edes maksaneet mitään. Viime vuonna kaupattiin upotettavaa nostinta ja oli kyllä todella vaikeaa vastustaa kiusausta. Laskin kuitenkin että sille tarvis ensin saada perustukset ja kohtuullinen talli. Sillä rahalla vaihdattaa jo pakoputken merkkiliikkeessäkin monta kertaa ja voi ostaa tusinan rosteriputkistoja.

Kaatopaikoille kärrätään niin paljon käyttökelpoista tavaraa että jos niistä edes puolet hyödynnettäisiin se työllistäisi 5000- 10000 ihmistä. Ongelmana on vaan se kuka sen lystin maksaa. Lehtiartikkelissa niin väitettiin, mutta en muista mikä lehti se oli ja kuka sen oli kirjoittanut.

Rakennusjätteen osalta tuo on helppo uskoa ja toivottavaa olisikin että lajittelupalveluyrittäjiä ilmaantuisi vapaille markkinoille. Enkä pitäisi huonona ideana jos joukkoon mahtuisi voittoa tavoittelemattomia sosiaalisia yrityksiä, vankityövoimaa, siviilipalvelusta suorittavia ja kyllä se voisi olla varusmiespalveluksessakin hyvä olla viikko kaatopaikalla tai rakennustyömaalla.

Odotan sitä päivää kun ryöstöfirma ilmoittaa että jokainen heidän omakotitaloasiakkaansa saa ilmaisen kompostorin ja rivitalot useampia ja isompia. En ole kerrostalossa asunut, mutta tuntuu että niissä tarvitaan jo suunnilleen roska- ja paskapoliisia, koska lajitteleminen tuntuu olevan aina jollekin täysin ylivoimaista. Näin ollen niitä jotka jätteensä lajittelevat vituttaa ja se johtaa eripuraan ja huonoon kierrätyskelpoisuuteen.

Kevytpeite- se ei paljon paina, eikä se paljon maksa, mutta ei sillä tunnu oikein tekevänkään mitään. Eilen vaihdoin kevytpeitteiden alle kestopeitteen ja toivon että vihdoin se jo periaatteessa pontatulla vanerilla pitävän oloinen rakenne pitäisi sadeveden ulkopuolella ainakin siihen asti kun lumi tulee sen peittämään.

Kauan minä sitä kestopeitettä etsin ja kun se sitten viimein oli paikallaan totesin että on kylmää, pimeää ja että se perkele on kaksi metriä liian pitkä.

Ongelmarakentajilla ei ollut muuraria näkynyt. Tietenkin päivähän oli ja on sunnuntai, mutta oli mikä hyvänsä niin elementit tulevat huomenna ja minä olen voitavani tehnyt. Enemmän olisin tehnyt ja sepeliäkin olisi ollut, muttei kahta seinää, eikä pilareita. Päätyseinän puuttuminen nopeutti sisätäyttöä ja seinät näyttivät jääneen nätisti paikalleen myös koneellisen tiivistämisen jälkeen.

Mitä yhteistä on Hands Freellä ja kondomilla: No ainakin se että kun niitä käyttää sitä tuskin kukaan huomaakaan ja jos ei käytä niin sen kyllä sitten joku huomaa ennnemmin tai myöhemmin.

Yhteistä on myös se että kummankin käyttämättä jättämiselle löytyy lukematon määrä tekosyitä riippamatta siitä kuinka nopeasta asetusoperaatiosta kummassakin tapauksessa on kysymys.

Kalliit leikit taas tulivan mieleen uutisista joissa kerrottiin leikkitelineiden valmistuksen talkotyönä olevan käytännössä mahdotonta, koska direktiivi määrää, eikä eikä niitä ohjeistuksia ihan pienellä opiskelulla kukaan opi.

Tein joskus vuosia sitten urheiluseuralle talkootyönä skeittirampin madalluksen. Siitäkin oli oma monisivuinen ohjeistuksensa.

Tämä on nyt sinulle kaunis nainen kiharine hiuksinesi, joka meinasit tänään ruveta itkemään: Älä itke ainakaan yksin, tai itke vaan jos se helpottaa ja jos olet sinkku niin lainaan kyllä olkapäätäni vaikka hyvinkin pitkäksi aikaa.

Ymmärrän täysin kuinka turhauttava työpäivä voi olla silloin kun tuntuu että kaikki se vaiva on kokolailla turhaa työtä. Ymmärrän varsinkin tämän viikon perusteella kun niin monta asiaa on jo ehtinyt mennä pieleen muden toimesta ja minun on täytynyt sit auttaa niiden paikkaamisessa.

Hukka ajolla EN tarkoita tällä kertaa enduroa vaan eilistä päivää ja perjantaita. Informaatiokatkos tai ehkä siis lähinnä sen puute aiheutti turhia kilometrejä ja nyt on sit ihan rehellisesti unohtunut käydä kaupassa ja huomenna syödään siis jääkaappi tyhjäksi.

Toisaalta tässä päivässä oli jotain hyvääkin. Asteen keikkaa seurasi aika tarkkaan laskettuna lähes 40 kaunista naista. Tilaa olisi ollut vielä vaikka kuinka ja paljon, mutta kaikkihan eivät tietenkään tuosta musiikista pidä. En osaa sanoa pidänkö minäkään mitenkään erityisesti, mutta ainakin tällä kertaa tekniikka oli kunnossa, musiikki kuulosti musiikilta ja sanoista sai selvää.

Lisäksi täytyy sanoa että väki osasi käyttäytyä kokolailla ihmisiksi vaikka lavalla taisikin olla Apinalauma.

Jos aikuinen alkaa vanhetessaan taas palata lapsen tasolle, lelut tietysti kalliimpia ja leikkikaverit vanhempia, niin onko nelivuotiaankin silmin olemassa sellainen asia kuin romu tai romua?

Minun hommani ei ole kirjoittaa tisseistä. Erehdyin kuitenkin kommentoimaan aihetta. Seiskan lukeminen tai BB:n katselu eivät kuulu mun päivä, viikko tai kuukausiohjelmaani, joten täytyy puhua vain omista ja omien tuttavien kokemuksista.

Itsellänihän ei ole yhtään tatuointia, lävistystä tai selällistä kuppausarpia- (terveisiä vaan sille kuppauskirveen heiluttajalle), eikä mitään implantteja. Varmaan toissa vuonna tapailin naista jonka harras toive oli saada rahat kasaan kauneusleikkaukseen. Kun sitten ensimmäinen operaatio oli ohi ja komplikaatioista selvitty oli toivomuslistalla isommat rinnat. En millään voinut sitä ymmärtää, koska rinnat olivat jo siinä vaiheessa suuret ja kauniit, puhumattakaan näppituntumasta.

Kun ei ole tapana valehdella niin sanoin ihan rehellisesti että ""e on hukkaan heitettyä rahaa jos et meinaa ruveta pornotähdeksi. Varmaan joku tisseistä pitävä mies tai nainen on kanssasi samaa mieltä, mutta mielestäni kun olet laihduttanut itsesi noin hoikaksi ja haluat kaunistaa itseäsi mahdollisimman paljon niin ensimmäisenä pistää silmään se mitä on leuan alla."

Rehellisyyshän ei tietenkään kannata kun puhutaan naisen ulkonäöstä?

Lähin esimieheni oli ostanut tyttöystävälleen silikonit. Ero heille kuitenkin koitti. Ehkä se uusi ulkonäkö sitten viehättikin muita miehiä liikaa ja siitä seurasi mustasukkaisuutta.

Kovuuden, komeuden tai kauneuden mittaaminen on ihan eri juttu kuin laittaa perunoita puntariin tai nestettä mittalasiin. En rinnastaisi kauneusleikkausta kuntosalilla käymiseen vaikka niistä kumpikin muokkaa ihmisen ulkonäköä ja mömmöillä tai muuten väärin / liioitellusti tehtynä se kuntosali voi olla vähintäänkin leikkauspöydälle johtavan vaarallinen.

Jos ihminen käy lenkillä tai kuntosalilla tai harrastaa muuten liikuntaa niin muutos on silloin kiinni siitä ihmisen omasta toiminnasta, geeneistä ja siitä mitä menee suusta sisään ja takapuolesta ulos. Leikkuupöydältä saadaan sellainen pikavoitto, jonka saavuttaminen liikkumalla, syömällä, juomalla, nukkumalla, synnyttämällä, imettämällä voi olla mahdotonta ja onkin jo tarkoitus on saada kuppikoko pienestä A 75:sta jonnekin. D:n tuntumaan.

Jos tätä nyt ylipäätään kukaan nainen lukee, varsinkin sellainen jolla ei ole ennen leikkuupöytävisiittiä rintoja ollut niin olen minäkin sellaisen tavannut ja varvas varvasta vasten nukkunut. Jostain kumman syystä hän kuitenkin onnistui valitsemaan puutteeseensa seurueesta sen miehen jolla oli kovat puheet naisten kaatamisestä- mieskuntoa vaan uupui- , eikä ketään meistä meistä joilla olisi ollut erektio jo niiden pientenkin nypyköiden näkemisestä.

Se nypyköistä ja typyköistä. Perkele kyllä meinasi olla hermot piukassa tänään. Lähdin hakemaan rasvaputkiin osia ja poikkesin työmaalla, ihan vaan nähdäkseni koska pääsen täyttämään. Muuraus oli hyvin käynnissä, mutta ne perkeleet oli vetäneet linjalangan takaseinällä 75 mm pieleen= jos en olisi sitä huomannut niin siellä olisi huomenna aamulla sellainen salmiakki että siihen ei ihan pienellä moottorisahauksella elementtejä laiteta.

Syy oli se että langat purettiin täytevalujen tieltä ja nyt kun olivat vetäneet ne uusiksi puuttui yhdestä kohtaa laudasta pituutta. Näin ollen lanka oli kyllä oikeassa raossa, mutta väärällä korkeudella ja näin ollen myös sen 75 mm pielessä lyhyellä seinällä. Jos sen olisi lukinnut paikalleen ja hakenut siitä ristimitalla etuseinän paikalleen olisi toinen etunurkka ollut reippaasti anturoiden ulkopuolella. En ole mikään harkkomuurauksen spesialisti, mutta mielestäni myös pystysaumat kuuluu muurata. Eihän se perkele muuten ole kuin tasoitteen varassa ja muurahaisilla sun muilla ötököillä on rajattomasti esteettömiä reittejä lattiaeristeiden alle.

Huutokauppapaikalle ajaminen kesti kokolailla tasan 1 1/2 tuntia. Nopeammin olisi päässyt jos kartturi ei olisi taas kerran nukkunut henkisesti tai kuski olisi seurannut lentokentän opasteita. Etukäteen olin kurkannut että voimakoneita oli kaupan ja jotenkin tutun oloisia kapistuksia.

Paikan päällä sit tutustuin myyntikohteeseen ja kas kummaa: Koneen dokumentista löytyivät omat huoltomerkinnät kokolailla 14 vuoden takaa. Kyseinen kone oli alkujaan tarkoitettu pääkoneeksi, mutta sen puhti ei riittänyt saunalle tai keittiölle, joten sen kaverina ollut lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettu työmaageneraattori pääsi töihin.

Se jauhoi sähköä kunnes huoltotarvikkeet loppuivat ja oli pakko palata pienitehoisempaan koneeseen ja ajoittaiseen sähkön sääntelyyn.

Leirielämä tuon koneen kanssa jäi lyhytaikaiseksi, koska sen tilalle tuplaten suurempi modernisoitu 611. Sattumalta sitten koneen valmistajankin edustaja sattui huutokauppaan ja väitti ettei moottorille ole tehty mitään. Väitin vastaan, koska olin lukenut sen huoltomuistion läpi jo Kosovossa ja siellä luku että moottori oli peruskorjattu jossain 10300 käyttötunnin nurkilla. Nyt mittarissa taisi olla jotain luokkaa 5000 tuntia, joten sillä saa paukuttaa mittarin ympäri jos vaan löpöä riittää.

Taas sai seurata kuinka veromarkoilla ja nimenomaan pääsääntöisesti markoilla hankittua tavaraa työnnetään ulos puolustusvoimien vararastoista ja kaiketi ilman pohjahintoja. Vanha MB UNIMOG meni muistaakseni hintaan 7700 € ja epäilen että pienen entisöinnin jälkeen sen arvo nousee siitä vielä rajusti.

Toinen kiinnostava eli HJ 80 maasturi meni taas toisaalta melkoiseen alehintaan verrattuna viereiseen kolaroituun Syncroon. Huutokauppa on mahdollisuus ja osaava ostaja tekee ostoksillaan voittoa. Vai miltä kuulostaa optinen lasi josta prismoja tehdään eurolla tai kahdella kappaleelta, kun sen ostohinta on ollut luokkaa 250- ilmeisesti markkaa ja siihen aikaan kun markalla vielä jotain sai.

Viime päivinä on askarruttanut se kuinka paljon oikeasti täytyy valehdella että menestyy työelämässä?

Parin päivän aikana olen käyttänyt noin 12 työtuntia asiakkaan luku/mittavirheen paikkaamiseen ja tänään noin 8 tuntia siitä mittavirheestä aiheutuneiden seurausten ja yhden mittaamatta jättämisen paikkaamiseen.

Ei minun hommani ole anturoiden valaminen tai niiden jo valettujen mittapoikkeamien havainnointi ja paikkaaminen, mutta jos en olisi tänään siihen hommaan ruvennut niin huomenna ei olisi perustusta väliseinää varten.

Vaikka työmäärä on ollut tuo ja vaikka olen parhaani tehnyt niin harkkoakaan ei ole vielä muurattu. En ole muurattavaa harkkoseinää itsekseni pystyttänyt, mutta tällä menolla täytyy kai sekin joku ilta opetella.

Tänään opeteltiin linjalankojen vetoa ja ristimitan tarkistamista. Opeteltiin, koska jostain kumman syystä rakennuksista merkataan ulkonurkat- ulkonurkat joilla ei ole elementtitallissa mitään virkaa, koska elementtejä ei saa väärin asennettua jos perustus on oikealla paikalla ja oikeassa korossaan- tai saa tietysti,

Kun kuitenkin lähes poikkeusetta rakennukselle tehdään ensin perustukset niin miksi merkataan ulkonurkat?. Perustus kun kuitenkin yleensä on jotain kovaa ja vaikesti työstettävää ja sen pitää kantaa muutakin kuin ulkoverhoilu. Näköjään paremmillekin (lue kalliimmille) miehille tulee mittavirheitä, mitoitusvirheitä ja ongelmia kuvantojen tulkitsemisessa.

Haluan uskoa että nyt kun seuraavan vaiheen tekijä kävi paikalla, oli mittaamassa, näki seuraukset ja tietää syyn niin ei tarvise sitten harkkoja kiilatessa ja höylätessä kiroilla kun mikään ei ole kuten tehtaan kuvannoissa. Jotain positiivistä kuitenkin: Ristimitta oli laakista 2 cm sisällä oikeasta mitasta ja seinätkin lähes sentilleen.

Noin 0,8 kuutiometriä betonia olisi tarvittu lisää ja korkomerkit tassujen muoveihin- niillä olisi säästetty varovaisessti laskettuna 1200 € + alv. Mutta minkäs teet kun ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan ja alkuperin valun tekijäksi suunniteltu kaveri on keuhkokuumeessa.