Uskomattomat kännykkäseikkailut

Ei, en ole ihan näin aamuvirkku - Luulin eilen unohtaneeni työkännykkäni töihin. Äsken heräsin ja rupesin miettimään, etten ole voinut unohtaa sitä töihin koska juttelin siihen neljän jälkeen kun fillaroin jo kotia ja laitoin puhelimeni takin rintataskuun. Nousin ylös sängystä ja kävin tunnustelemassa takkini rintataskut. Eikä puhelinta löytynyt. Yritin soittaa puhelimeeni eikä missään alkanut kuulua soittoääntä.

Aloin tekemään mielikuvaharjoituksia - Jos kännykkä olisi tippunut rintataskustani siinä kun laitoin sen takaisin taskuuni, olisi sen varmasti huomannut ja tuntenut. Sit mietin sitä, että siitä ei ole voinut akkukaan loppua, koska se soi vielä. Alkoi tulemaan kauhukuvia monen tonnin puhelinlaskuista jo ja yritin kuumeisesti miettiä, missä se olisi voinut tippua mun taskusta.

Muistin kumartuneeni pistämään fillariani pihalla lukkoon sekä käyneeni parvekkeella kotia tullessani. Pistin vaatteet päälle ja menin parvekkeelle soittamaan omalla puhelimellani tähän työpuhelimeeni. Eikä vieläkään kuulunut mitään.

Jatkoin miettimistä ja muistin vieneeni roskia ja kierrätyspahveja roskikseen. Ei muuta kuin kengät jalkaan ja roskakatokselle ja taas puhelin pirisemään. Ja kas kummaa, pahvinkeräyslaatikosta alkoikin kuulua tuttu ja turvallinen soittoääni. Ei muuta kuin lootan kansiauki ja siellähän se puhelimeni pirisi x)

Luojan KIITOS tajusin tuon asian ennen kuin tuo laatikko tyhjennettiin:D Ja voi HELVETTI mikä mesta kadottaa luuri. Onneksi luotin vaistooni:D